Vko 33/26: Rahastojen riskit
OMXH25-rahasto on alusta tuottanut saman verran kuin Phoebus. Kun rahastoissa on suunnilleen sama määrä yhtiöitä niin miten rahastot vertautuvat riskimielessä toisiinsa? Intuitiivisesti Phoebuksen ajattelisi olevan vähäriskisempi maantieteellisen hajautuksensa takia mutta intuitio voi johtaa harhaankin. Riskiä voi mitata monin tavoin, volatiliteetti on ehkä yleisin, mutta olisi kiva kuulla riskeistä myös muista näkökulmista katsottuna. Kun rahastojen tuotto sattuu olemaan sama niin voisitko verrata, millaisella riskillä on päästy samassa ajassa samaan lopputulokseen?
Olet aivan oikeassa. Siitä, kun 8. helmikuuta 2002 toimme OMXH25 indeksiosuuden markkinoille, on sen osinkokorjattu tuotto heinäkuun 2026 loppuun ollut 1035,8 % ja Phoebuksen tuotto samana aikana 1029,4 %. Vuosituottoina ilmaistuna Phoebus on tuottanut tänä aika 9,99 % ja OMXH25 on tuottanut 10,02 %. Siis käytännössä sama, varsinkin kun eri loppupäivät antaisivat eri tuloksen (Phoebus oli 29.7. edellä).
Eri markkinoille sijoittavia rahastoja ei minusta yleensä kannata keskenään verrata, koska markkinoiden tuotot vaihtelevat satunnaisesti ajan mittaan. Tällä jaksolla Phoebuksen vertailuindeksin komponenteista Suomen painorajoitettu yleisindeksi tuotti 9,63 % vuodessa ja maailman indeksi 7,51 %. Joten puhtaan Suomi-sijoituksen olisi pitänyt tuottaa Phoebusta paremmin.
Mutta kysyit riskeistä etkä tuotoista ja kysymys on kiinnostava!
– – –
Yleisin tapa mitata riskejä on volatiliteetti, siis tuottojen keskihajonta. Se ei ole ollut rahastoilla läheskään sama. Phoebuksella se on tällä jaksolla (päivädatalla) ollut 13,6 % vuodessa ja OMXH25-rahastolla peräti 20,4 % vuodessa. Phoebus on siis päässyt samaan tuottoon kolmasosan pienemmällä riskillä (ja suuremmilla palkkioilla). Johtuuko se rahaston rakenteesta, vai johtuuko se markkinoista? Minusta sekä että.
Suomen painorajoitetun yleisindeksin volatiliteetti oli 18,7 % ja maailman indeksin volatiliteetti oli 15,7 %. Phoebuksen vertailuindeksissä Suomen osuus on 60 %, joten niiden painotettu keskiarvo olisi 17,5 %. Mutta vertailuindeksimme volatiliteetti 14,8 % oli molempia selvästi pienempi, joka johtuu siitä, että Suomen ja maailman markkinat usein kehittyvät eri tahtiin ja hajautetumpi salkku on siten vähäriskisempi. Tällä jaksolla hajautus vähensi riskiä 2,7 prosenttiyksikköä.
Phoebuksen volatiliteetti oli vertailuindeksiä pienempi 13,6 %, joka johtunee osittain siitä, että emme ole juuri omistaneet eniten heiluvia muotiosakkeita. Yhtiöiden valinnat siis vähensivät Phoebuksen volatiliteettia vielä 1,2 prosenttiyksikköä lisää.
Mutta volatiliteetti ei ole ajan mittaan vakio, joten sitä kannattaa tarkastella muillakin tavoin. Jos käytämme viiden vuoden liukuvaa vuosittaista volatiliteettia näemme, että se on Phoebuksella ollut alimmillaan 10,6 % ja korkeimmillaan 19,4 %. Ero on siis valtava eri aikoina. Sitä se on ollut myös OMXH25-rahastossa, jossa se on pienimmillään ollut viiden vuoden jaksoilla 15,7 % ja suurimmillaan peräti 29,6 % vuodessa.
Suhteellisen volatiliteetin tarkastelu auttaa tämän hahmottamisessa, eikä se ole vaihdellut läheskään yhtä paljon. Pienimmillään Phoebuksen volatiliteetti on ollut vain 58 % OMXH25-rahaston volatiliteetista samoilla viiden vuoden jaksoilla ja suurimmillaankin se on ollut vain 73 %. Vaikka volatiliteetti vaihtelee ajan mittaan, on se Phoebuksessa koko ajan ollut suhteellisesti paljon pienempi.
Volatiliteetin osalta vastaus on siis selvä. Koska tämä johtuu suurelta osin Phoebuksen kansainvälisestä hajautuksesta, voinemme olettaa sen myös jatkuvan.
– – –
Mutta riskejä voi mitata monilla muillakin tavoin. Yksi tapa on katsoa, kuinka paljon eri rahastot ovat pahimmillaan eri kriiseissä laskeneet.
OMXH25-indeksiosuuden hinta on tällä jaksolla neljä kertaa laskenut yli -35 % edellisestä huipustaan. Teknokuplan puhjettua (8.10.2002) pohja oli -35,0 % rahaston huipusta, finanssikriisissä (9.3.2009) pohja oli -63,1 % huipusta, eurokriisissä (4.10.2011) pohja oli -38,4 % huipusta ja Covid-kriisissä (23.3.2020) pohja oli -36,2 % huipusta.
Phoebuksen huonoimmat jaksot osuvat samoihin ajankohtiin. Teknokuplan jälkeen se laski -23,9 %, finanssikriisissä -55,1 %, eurokriisissä -24,4 % ja Covid-kriisissä -30,4 %. Kaikissa kriiseissä Phoebus laski siis OMXH25-rahastoa vähemmän, mutta kaikkein pahimmassa kriisissä kovin suurta suhteellista eroa ei ollut. Suhteellisesti Phoebus laski silloin 87 % siitä mitä OMXH25-rahasto laski, eli paljon enemmän kuin suhteellisen volatiliteetin perusteella olisi voinut ajatella.
Tämä on minusta tyypillistä suurissa kriiseissä. Kun markkinat ovat laskeneet jo puoleen, millään fundamenteilla ei ole enää väliä, vaan velalla sijoittavien on pakko myydä mitä enää voivat ja korrelaatiot menevät käytännössä yhteen. Juuri tämän takia esimerkiksi pankkien ja eläkeyhtiöiden käyttämät Value-at-Risk -mallit ovat minusta täysin hyödyttömiä. Ne lakkaavat aina toimimasta suurimmissa kriiseissä, juuri kun niitä kaikkein eniten tarvittaisiin.
– – –
Riskejä voi myös miettiä keskittämisriskeinä eri arvopapereihin. Kesäkuun lopussa Phoebuksen viiden suurimman sijoituksen (Air Liquide, Fastenal, Handelsbanken, O’Reilly, Sandvik) yhteispaino oli 34,7 % rahastosta. OMXH25-rahaston viiden suurimmen sijoituksen (Nokia, Nordea, Sampo, Wärtsilä, Kone) yhteispaino oli 50,0 %.
Tavallisten rahastojen vaatimus, että yli 5 % salkussa painavat sijoitukset eivät saa yhteensä edustaa yli 40 % rahaston arvosta eikä mikään sijoitus saa edustaa yli 10 % rahastosta, ei koske indeksirahastoja. Suppeaa indeksiä seuraava rahasto voi siksi olla normaalia riskipitoisempi. Erityisesti Suomen kaltaisella markkinalla, jossa on vain harvoja isoja yhtiöitä ja liuta pienempiä.
Riski yksittäisen sijoituksen osalta on siis noin puolitoistakertainen OMXH25-rahastossa kuin se on Phoebuksessa. Sen olemme nähneet melko selvästi nyt heinäkuussa, kun Nokian kurssi laski peräti -31,1 % tekoälyhuolien markkinoilla kasvaessa.
– – –
Suurin ero rahastojen välillä on silti ehkä salkunhoitajariski. OMXH25-rahastossa emme tiedä, mitä tulemme jatkossa omistamaan mutta tiedämme varmuudella, että tulemme omistamaan Helsingin pörssin 25 vaihdetuinta yhtiötä. Sijoitusten valinnassa ei ole salkunhoitajariskiä, vaan se hoituu indeksin sääntöjen puitteissa. Rahaston hoidossa on toki pieni salkunhoitajariski, mutta se ei ole henkilösidonnainen vaan riippuu vain siitä, osaako salkunhoitaja työnsä vai ei.
Phoebuksessa sen sijaan emme tiedä – tai no, ehkä minä osaan vähän arvata – mitä tulemme jatkossa omistamaan. Voinhan sijoittaa oikeastaan melkein mihin tahansa. Rahastossa on siis yhtä suuri salkunhoitajariski, kuin siinä on jo 25 vuotta ollut, koska minähän voin yhtiövalinnoissani möhliä pahastikin.
Lisäksi Phoebuksen salkunhoitajariski on henkilöitynyt minuun. Kun joskus jään eläkkeelle, rahastosta tulee erilainen aivan riippumatta siitä, miten sitä jatkossa hoidetaan. Oli siinä toinen salkunhoitaja tai fuusioidaanko se toiseen rahastoon tai lopetetaanko se, kyseessä on joka tapauksessa jotain erilaista kuin tänään. Tätä riskiä ei indeksirahastossa ole. En osaa ennustaa tulevaisuutta myöskään tämän osalta mutta sen tiedän, että rahaston suurena omistajana minulla on sama intressi kuin asiakkaillamme.
– – –
Lopuksi, monet miettivät myös rahastojen kestävyys- ja likviditeettiriskejä. Niistä minulla ei ole paljon sanottavaa. Sekä Phoebus että OMXH25-indeksiosuus ovat Morningstarin käyttämän Sustainalyticsin mielestä kategorioidensa kestävimpiä ja saavat reittaajalta täydet viisi maapalloa. Itse näkisin, että se johtunee ehkä enemmän vertailuryhmästä kuin rahastoista?
Sustainalytics vertaa Phoebusta maailman ”dynaamisiin” osakerahastoihin (jotka eivät ole sidottuja mihinkään tyylilokeroon). Euroopan muuta maailmaa suurempi kestävyysinto näkyy luokittelussa, koska Phoebus on ylipainossa Pohjoismaissa. OMXH25-rahastoa he vertaavat muihin Suomi-rahastoihin, mutta suuret yhtiöt kertovat yleensä kestävyydestä enemmän kuin pienet, joita ei OMXH25-rahastossa ole. Toivottavasti molemmat rahastot ovat kestäviä, mutta Sustainalyticsin maapallot eivät sitä nähdäkseni takaa.
Likviditeettiriski on molemmissa rahastoissa pieni. OMXH25-indeksi sisältää määritelmällisesti 25 vaihdetuinta (ei suurinta) yhtiötä Helsingin pörssissä. Jos ei se takaa likviditeettiä, niin en tiedä mikä takaisi? Phoebuksella on muutama vähän epälikvidimpi sijoitus (TFF Group on selvin), mutta niiden yhteispaino on pieni enkä usko, että minulla olisi halutessani suurta ongelmaa myydä ne. Jos eroja rahastojen välillä haluaisi väkisin hakea, niin äänestäisin OMXH25:n likvidimmäksi. Ero on marginaalinen.
– – –
Tuossa olivat ne luvut, mitä osaan kertoa. Mutta itse ajattelen sijoittamista, ja siten myös riskejä vähän eri tavoin. Ehkä tavallaan kuten yrittäjä tai kuten korkosijoittaja?
Jos yhtiö tekee hyvää tulosta, vaikka osakemarkkinat ovat romahtaneet, niin entä sitten? Osakkeen tuotto-odotus on silloin noussut paljon – aivan kuin obligaation tuotto-odotus korkojen noustua ja arvon laskettua – ja jos en näe yhtiössä konkurssiriskiä, niin halvempi osakekurssihan on hyvä uutínen, jos aion jatkossakin sijoittaa yhtiöön lisää rahaa. Osake ei ole pelkkä kurssinoteeraus vaan oleellista on, miten yhtiöllä menee.
Ehkä tasaisimman tuloksen tekijämme Air Liquiden tulos nousi vuonna 2008 yli 12 %, vaikka osakekurssi laski finanssikriisissä -29 %. Silloin ei pitkäjänteisellä sijoittajalla ole mitään hätää. Sen yrittäjäkin heti tajuaisi. Markkinoiden romahduksissa keinottelijat ehkä häviävät, mutta sijoittajat voittavat, koska voivat ostaa lisää hyviä yhtiöitä paremmalla tuotto-odotuksella. Sitä ei mediassa aina kerrota, mutta niin se on.
Osakesijoittajan pitää minusta ymmärtää, että markkinat voivat joskus laskea puoleen tai enemmän, eikä juuri silloin edes hajautus yleensä paljon auta. Siksi oman riskinsietokyvyn arvioiminen jo ennen kuin markkinat laskevat puoleen on tärkeää. Luotanko silloin edelleen yhtiöideni tuloksentekokykyyn (tai salkunhoitajaani)?
Suurin todellinen riski osakemarkkinoilla on minusta se, että sijoittajalla loppuu usko kesken sijoitusmaratonin, ja hän myy osakesijoituksiaan liian halvalla. Hyvällä ennakkovalmistelulla, perustuen aiempiin kriiseihin, siltä voi välttyä.
– – –
Vertailu osoittaa, että hajautus kannattaa, ainakin riskimielessä. Joko ostamalla hajautetumpia rahastoja, tai lisäämällä huonommin hajautettujen rahastojen rinnalle muita sijoituksia eri markkina-alueilta. Mutta se, että samassa ajassa on päästy samaan lopputulokseen aivan eri riskeillä ei tarkoita, että Phoebus olisi ollut parempi, koska eri markkinoille sijoittavien rahastojen tuottoja ei pidä verrata keskenään.
Tuottojen osalta tärkeintä on katsoa eri rahastojen kuluja. Hajautettu salkku matalilla kustannuksilla ja oman riskiprofiilin ymmärtäminen ovat avainjuttuja pitkän aikavälin menestykseen, niin tylsältä kuin se kuulostaakin. Mutta sijoittamisen ei pidäkään olla jännää, vaan mahdollisimman suurella todennäköisyydellä tuottavaa.
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 4. syyskuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja