Vko 17/26: De-globalisaatio/HHLA
Näkisin, että maailman myllerryksessä on pari globaalia kehityskulkua, jotka tahtovat peittyä päivittäisen kohinan alle mutta joilla saattaa olla merkitystä sijoittajan näkökulmasta. Ensimmäinen kehityskulku on blokkiutuminen ja riippuvuuksien purkaminen blokkien välillä (eräänlainen ”de-globalisaatio”). On tahtotila vähentää riippuvuuksia, esimerkkinä voi pitää vaikkapa keskustelua amerikkalaisten yhtiöiden ylivallasta kriittisillä toimialoilla (tyyliin pilvipalvelut, maksujärjestelmät). Näissä ratkaisuina toimivat erilaiset kaupan esteet tai kiellot. Toinen kehityskulku on omaisuudensuojaan liittyvien riskien kohoaminen. Venäjä oli ääriesimerkki mutta en välttämättä nukkuisi hyvin vaikkapa kiinalaisten osakkeiden omistajana. Miten näet tämän salkunhoitajana, ovatko nämä olennaisia kehityskulkuja? Onko sinulla ajatuksia näiden huomioimiseen sijoittamisessa?
Kysymyksesi on erinomainen ja taas kerran parempi kuin vastaukseni. Nuo ovat varmasti oleellisia. Näkisin itse, että sijoittajan kannattaa ensisijaisesti huolehtia niistä asioista, joihin hän voi itse vaikuttaa, eikä murehtia liikaa niitä, joihin hän ei voi vaikuttaa.
– – –
Omaisuudensuojaan voimme itse vaikuttaa ja sen teen. Vältän kovin eksoottisia markkinoita, joiden lainsäädäntöön en luota tai joita en muuten ymmärrä ja olen siten kanssasi samaa mieltä Kiinasta, kuten monista muista maista. Siksi Phoebuksella on Pohjoismaiden (15 kpl) lisäksi sijoituksia vain USA:ssa (9 kpl), Ranskassa (3 kpl), Sveitsissä (1 kpl) ja Italiassa (1 kpl). Jos eksoottisempia sijoituksia olisi, niiden painot pitäisi minusta miettiä siten, että emme ole mistään yhdestä maasta liian riippuvaisia.
Yhriötkin tunnistavat kyllä tämän riskin. Koneelle voisi ehkä olla ongelma, jos sen Kiinan toiminnot sosialisoitaisiin tai UPM:lle voisi olla ongelma, jos sen Uruguayn toiminnot sosialisoitaisiin. Air Liquide ei kovasti kärsisi, vaikka jokin eksoottinen maa kansallistaisi sen toiminnot. Jo 1989 kun ensi kertaa tapasin AGA:n, jolla oli paljon toimintaa Etelä-Amerikassa, he nostivat devalvaatioriskien lisäksi esille kansallistamisriskit. Globaaleille yhtiöille tässä ei ole mitään uutta.
EU ei enää mainosta sitä, että Ranska sosialisoi 1981 terästeollisuutensa (Usinorin ja Sacilorin), olihan EU silloin hiili- ja teräskartelli. Ironista kyllä, Ranskan vasemmisto esitti viime vuonna ArcelorMittalin kansallistamista. Mutta toivottavasti omaisuudensuoja on EU:ssa 45 vuodessa parantunut?
– – –
De-globalisaatio on kasvaneista geopoliittisista jännitteistä luonteva seuraus ja se on huono asia talouskasvun kannalta. Tuottavuutta saavutetaan erikoistumalla siihen, missä on paras. Jos ei enää erikoistumiseen keskitytä, tuottavuus ja talouskasvu kärsivät.
Esimerkkinä voisi ajatella, että jos emme enää saisi Väli-Amerikasta banaaneja tai kahvipapuja, niin voisimme toki Suomessa kasvattaa niitä vähän itsekin. Se vain olisi tehottomampaa, joskin Närpiön kasvihuoneviljelijät varmasti kiittäisivät. Kuusitukkien kasvattaminen Egyptissä sahatavaraksi olisi ehkä vaikeampaa. Joten de-globalisaatio olisi huonoa, mutta emme voi siihen sijoittajina vaikuttaa.
Muutos on, ainakin ilman suuria kriisejä (kuten Kiina/Taiwan), kuitenkin vaiheittainen ja hidas, joten yhtiöt ehtivät sopeutua mahdollisiin geopolitiikan aiheuttamiin muutoksiin. Sitähän yhtiöt jatkuvasti muutenkin tekevät, eikä Fiskars esimerkiksi enää valmista hevosilla vedettäviä auroja (tuli mieleeni kun minulla on 10F hevosauran pienoismalli kotona).
– – –
Riskejä on sijoittamisessa aina (ilman riskejähän ei olisi tuottojakaan). Yritän sijoittajana, jos en välttää niin ainakin hallita niitä riskejä, joita itse voin. Lopuista en juuri murehdi, kun en voi niihin kuitenkaan vaikuttaa.
Salkunhoitajalta: HHLA viimeisen kerran
Salkunhoitajat kertovat usein omistamiensa yhtiöiden tuotoista sen jälkeen, kun he ovat niitä ostaneet, mutta harvemmin myymiensä osakkeiden tuotoista sen jälkeen, kun he ovat ne myyneet. Loogisesti ajatellen kummatkin ovat tietysti aivan yhtä tärkeitä salkunhoidon onnistumisen arvioinnin kannalta.
Sorrun yleensä itse samaan, koska salkunhoitajana on helpointa vain unohtaa yhtiö, kun sen on kerran myynyt. Mutta välillä muistan näitäkin tehdä.
Kerroin viikon 47/2023 blogissa, että olin myynyt saksalaisen Hamburger Hafen und Logistik -satamaoperaattorimme osakkeet, kun konttivarustamo MSC halusi yhdessä Hampurin kaupungin kanssa ostaa loput ja osakkeesta tulisi epälikvidi. Tällä viikolla yhtiö kertoi lunastushinnaksi 21,16 euroa, kun enää alle 5% osakkeista oli muilla.
Myyntihintamme oli 16,37 euroa ja tässä välissä yhtiö on jakanut 0,18 euroa osinkoja, joten osake olisi kahden ja puolen vuoden aikana tuottanut +30% jos en olisi sitä myynyt. Hyvä tuotto, mutta Phoebus on samaan aikaan tuottanut +38% ja vertailuindeksimme peräti +55%, joten HHLA:n pitäminen ei olisi parantanut Phoebuksen absoluuttista eikä suhteellista tuottoa. Myyntipäätökseni oli oikea, toisin kuin ostopäätökseni vuonna 2008.
– – –
Ehkä kokemuksemme kertoo myös de-globalisaatiosta jotain? Näytin ruotsinkielisessä katsauksessamme 4/2008, että Hampurin satama ennakoi konsulttien arvioiden perusteella liikenteensä kasvavan silloisesta 9,9 miljoonasta kontista 27,8 miljoonaan konttiin vuonna 2025. Toteutuma oli viime vuonna 8,3 miljoonaa konttia eli 70% arviota vähemmän.
Konsulttien arvio perustui ehkä Kiinan erittäin suureen investointibuumiin, joka nosti Pohjois-Euroopan satamien konttivolyymin tuplaksi 2000-2007 (+10% vuodessa) Hampurin volyymin peräti 2,3-kertaistuessa (+13% vuodessa). Se buumi ei jatkunut.
Vuosina 2007-2025 pohjoisten satamien volyymi kasvoi enää vain +21% (+1% vuodessa) ja Hampurin volyymit laskivat -16% (-1% vuodessa) lähinnä siksi, että joku sammakko hidasti Elbejoen ruoppausta. Hollannin Rotterdam ja Belgian Antwerpen voittivat markkinaosuuksia. Lisäksi Hampuri itäisimpänä oli keskittyneempi itäisen Euroopan palvelemiseen rautateitse ja kärsi ehkä enemmän Ukrainan sodasta.
Mutta myöskään koko konttimarkkina ei juuri kasvanut, koska Euroopan talouskasvu on jo parikymmentä vuotta ollut kovin aneeminen. Johtuiko globalisaation pysähtyminen – siis konteilla laskettuna – ainoastaan talouden kasvun puutteesta, vai onko geopolitiikka siihen myös jo vaikuttanut, en osaa arvioida.
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 8. toukokuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja