Vko 47/23: Aikajänne/HHLA
Luin uusimman katsauksenne ja minua jäi askarruttamaan yksi ulottuvuus sijoitusfilosofiassasi. Kävit läpi Nokian Renkaiden tilannetta ja siinä yhteydessä mainitsit, että pitää olla kärsivällisyyttä odottaa, että tehdyt päätökset alkavat näkyä muutaman vuoden päästä tuloksessa. Miten pitkälle tulevaisuuteen yleensä katsot tilapäisten vaikeuksien yli yhtiötä analysoidessasi? Laatuyhtiö, jota saa tilapäisten ongelmien takia edullisesti on mainio sijoitus edellyttäen, että ongelmat ovat oikeasti tilapäisiä. Usein ajan kuluessa maailma muuttuu ympärillä ja tilapäisiksi koetut ongelmat voivat muuttuakin pysyvämmiksi ongelmiksi. Varmaan tapauskohtaista, mutta noin suurin piirtein, puhutaanko tyyliin max. 3-4 vuoden jaksosta vai vielä pidemmästä aikajänteestä?
Näen asian samoin ja koska olen sijoittajana hyvin pitkäjänteinen, juuri ongelmien pysyvyyden tunnistaminen on ehkä Phoebuksen sijoitusfilosofian suurimpia haavoittuvuuksia, joten kysymys on erittäin hyvä!
Lyhyt vastaus on, että reagoin yleensä yhtiöidemme pysyviin ongelmiin aivan liian myöhään, mutta se on tietoinen valintani. Koska kärsivällisyys johtaa pidemmällä aikavälillä minusta parempiin tuloksiin kuin vaihtoehto, että reagoisin joka kvartaali ennusteiden ylittämiseen tai alittamiseen tai tulosvaroituksiin.
Käymällä enemmän kauppaa rikastuttaisin varmuudella osakevälittäjiämme, mutta nähdäkseni kovin epätodennäköisesti rahaston omistajia.
– – –
Kuten sanot, asia on tapauskohtainen. Lähes jokainen yhtiö kohtaa jossain vaiheessa jotain ongelmia ja Phoebuksen historian aikana niitä on yhtiöissämme ollut vähintään useita kymmeniä, ellei satoja. Jokainen ongelma on hieman erilainen.
Yritän yleensä miettiä mitä itse tekisin, jos olisin yhtiön johdossa. Ja jos johto tekee suunnilleen samaa kuin minä tekisin, en ole vähään aikaan kovin huolissani vaan katson, miten toimenpiteet alkavat vaikuttaa.
Seuraan yleensä yhtiöitämme noin kolmen vuoden sykleissä eikä yhden jakson huono kehitys ole minusta huolestuttava. Jos seuraava jakso on yhtä huono alan huolestua ja jos seuraavakaan ei näytä paremmalta, ryhdyn ehkä toimenpiteisiin. Siis noin 7 vuoden jälkeen, eli en kovin herkästi.
Se on tietenkin liian myöhään, jos yhtiö on menettänyt kilpailukykynsä, kuten näimme aikoinaan vaikkapa Stockmannissa ja Tulikivessä. Myin ne toki, mutta myymällä aiemmin olisimme saaneet niistä paremman hinnan.
Toisaalta esimerkiksi Sandvik on hyvä esimerkki siitä, että ei kannata hosua. Yhtiö on varsinkin kääntöterissä aivan ylivoimainen maailmassa, mutta sillä oli muutamia vuosia erittäin huono johto (toimitusjohtaja ja puheenjohtaja). Mutta kuten hyvissä yhtiöissä usein, omistajatkin näkivät sen ja johdon vaihduttua sijoituksesta tuli taas loistava.
Käänteisiäkin esimerkkejä toki löytyy. Kun viinifirma Robert Mondavi sai huonon johdon, joka päätti keskittyä halpaviineihin, vaikka yhtiön vahvuus oli brändiviineissä, myin omistuksemme heti. Jos en olisi hosunut, olisimme tienanneet vähän paremmin, kun Constellation Brands vähän myöhemmin osti Mondavin ja palautti sen urilleen.
Myös Ekokemissä hosuin ehkä turhaan, kun yhtiö sai huonon johdon joka teki minusta vääriä asioita. Fortum osti yhtiön vähän myöhemmin. Toisaalta japanilaisessa kulutusluottoyhtiö Takefujissa reagointini kannatti, yhtiö meni myöhemmin konkurssiin.
– – –
Oleellista on minusta miettiä, vaikuttavatko yhtiön ongelmat sen kilpailukykyyn vai ei? Esimerkiksi Nokian Renkaissa näkisin kilpailukyvyn syntyvän brändistä ja logistiikasta, eikä niinkään tuotannosta. Kun tuotanto häviää alta, sen kompensointi toki kestää jonkin aikaa. Mutta kilpailuedut ovat minsta tallessa. Siksi olen lisännyt omistustamme.
En kuitenkaan lähde sotimaan tuulimyllyjä vastaan. Jos markkinat kertovat olevani väärässä, niin yleensä markkinat ovat oikeassa. Olisi hölmöä silloin panostaa pokeritermein ”all-in”, enkä sitä tee. Mutta valinta lisäänkö omistustamme vai luovunko siitä riippuu paljon siitä, mitä luulen ymmärtäväni yhtiön kilpailukyvystä.
Pitkässä juoksussa on selvää, että ne sijoittajat, jotka käyvät vähän kauppaa tulevat päihittämään niitä sijoittajia, jotka käyvät enemmän kauppaa. Kukaan ei tiedä tulevista tapahtumista mitään joten hän, joka rikastuttaa eniten välittäjiään köyhdyttää suurella varmuudella myös eniten sijoittajiaan.
Phoebuksessa tavoitteeni on rikastuttaa sijoittajia eikä välittäjiä.
Salkunhoitajalta: HHLA myyty (ja minä möhlin!)
Myin viime viikolla kaikki Hampurin sataman suurimman konttioperaattorin Hamburger Hafen und Logistikin (HHLA) osakkeemme 16,37 euron hintaan. Miksi, kun Mediterranean Shipping Company (MSC) tarjosi niistä 16,75 euroa?
Suunnitelmani oli minusta hyvä, mutta epäonnistuin sen toteutuksessa. Ajatukseni oli pitää osakkeet, kunnes MSC:n tarjous päättyy, jos vaikka tulisi vielä parempi tarjous joltain toiselta, tai sitten myydä ne lähes tarjoushintaan MSC:lle.
Mutta ei tarjouksen kautta vaan pörssissä, koska tarjous riippuu vielä Saksan kilpailuviranomaisten ja Hampurin senaatin hyväksynnöistä, jotka voinevat kestää kuukausia ja pahimmillaan voivat jopa kaataa kaupan. Siis riskien hallintaa.
Olin katsonut, että MSC ostaa pörssissä osakkeita hintaan 16,74 euroa ja koin, että meillä ei ole kiirettä, vaan voimme odottaa mahdollista kilpailevaa tarjousta aina tarjousajan loppuun ja jos sitä ei tule, myydä ne MSC:lle.
Mutta en tajunnut, että MSC sai ostaa vain 9,99% HHLA:sta markkinoilta Saksan ulkomaisia investointeja säätelevien lakien takia. Määrä tuli täyteen jo 10.11. ja sen jälkeen kurssi laski.
Luin kyllä 99-sivuisen tarjousasiakirjan, mutta en Saksan ulkomaisten sijoittajien (kuten MSC) yrityskauppoja koskevia lakeja. En siksi tiennyt, että se 16,74e ei tule pätemään kuin vain 9,99% osalta. Oma mokani.
Sen jälkeen vaihtoehtoja oli enää 1) pitää osakkeet, 2) osallistua MSC:n tarjoukseen tai 3) myydä osakkeet markkinoille huonompaan hintaan.
Ensimmäisen vaihtoehdon hylkäsin heti, Jo alunperin HHLA:n osakkeista pörssissä oli vain 31% (loput Hampurin kaupungilla) ja kun MSC oli nyt ostanut jo 10%, niin vaikka osake ehkä jää pörssiin, siitä tullee tämän jälkeen täysin epälikvidi.
Myymällä osakkeet pörssissä saimme 2,3% vähemmän kuin osallistumalla MSC:n tarjoukseen olisimme saaneet. Mutta vältämme riskin kaupan kaatumisesta viranomaisiin ja tienaamme noin 4% korkoa sen aikaa, kun viranomaiset miettivät kaupan hyväksyntää. Joten minusta se oli jäljelle jääneistä vaihoehdoista paras.
Vielä parempi olisi ollut myydä osakkeet MSC:lle pörssissä 16,74 eurolla, mutta sen mahdollisuuden minä siis tyrin. Se maksoi meille 51.486 euroa, eli 0,05% rahaston arvosta tai reilun kahden viikon hallinnointipalkkiot. Syyn löydän parhaiten peilistä, mutta silti mieleeni tulee erään urheilulegendan tokaisu: ”Saksa on paska maa”.
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 8. joulukuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja