Vko 23/11: Blogin kesäaikataulu /byrokratia
- Salkunhoitajalta: Blogin kesäaikataulu
Vastaan vielä ensi viikolla normaalisti kysymyksiinne. Sen jälkeen vastaan viikolla 27 (4-8.7.) ja sen jälkeen 5. elokuuta.
- Olen blogiasi lukiessani törmännyt, että wal-martiin et sijoita, koska yhtiö on niin byrokraattinen. Kuinka tämä voi näkyä yhtiön toiminnassa käytännössä ja kuinka tämä voi vaikuttaa tuloksentekokykyyn?
Tarkkaan ottaen kerroin blogissa viikolla 05/07, kun olin myynyt Wal-Mart de Mexicon osakkeemme, että sijoitan mieluummin Costcoon kuin Wal-Martiin (siis amerikkalaiseen emoyhtiöön), ”koska suuruus johtaa helposti byrokratian kasvuun, eikä jättimäisen yhtiön ole kovin helppoa kasvaa. Wal-Mart on loistava firma, jota kunnioitan suuresti, mutta joka on minun makuuni jo hieman liian iso.”
Hypoteesini siis on, että suurilla yhtiöillä ei aina ole skaalaetuja, vaan usein jopa suoranaisia skaalahaittoja, jos ja kun iso koko johtaa byrokratian kasvuun. Vielä suurempi ongelma minulle on, että jättiyhtiöissä yritysjohdolta unohtuu helposti kuka on varsinainen päättäjä – yrityksen omistaja – koska omistus on usein hyvin laajalle hajautunut. Se ei toki koske Wal-Martia, jossa Waltonin perhe on edelleen selvä kasvollinen pääomistaja.
Miten byrokratian sitten tunnistaa? Helpommin sanottu kuin tehty.
Jos yhtiöiden tuloslaskelmat olisivat läpinäkyviä, se olisi helppoa. Mitä suuremman osuuden pääkonttorin kulut muodostavat kokonaiskuluista, sitä tehottomampi firma on. Hallintohan ei tuo yhtiölle mitään, se vain maksaa. Ääriesimerkki positiivisessa mielessä lienee Berkshire Hathaway, joka pyörittää 184 miljardin dollarin arvoista toimintaa 21 hengen pääkonttorista! Luonnollisesti tämä tarkoittaa, että suuri osa hallinnosta on hajautettu muualle organisaatioon, mutta yhtiö on silti esimerkillisen tehokas.
Tuloslaskelmat eivät kuitenkaan yleensä ole niin läpinäkyviä, että hallinnon osuus yhtiön kuluista olisi selvästi ulkopuolisen nähtävissä. Siksi osakkeenomistajan on käytettävä yhtiön byrokratian hahmottamisessa maalaisjärkeä. Tehokkaimmilla firmoilla harvoin on mustia autoja kuljettajineen tai yksityiskoneita. Ei myöskään kelomökkejä Lapissa tai aitioita jääkiekkohalleissa. Kaikki nämä palvelut voivat toki olla joskus firmassa kuin firmassa tarpeen, mutta ne ovat lähes aina halvempia tarvittaessa vuokrata kuin omistaa.
Yhtiön pääkonttori kertoo usein paljon. Onko toimitusjohtajan käytettynä ostettu työpöytä (Fastenal)vai sosiaalijohtajan 72.000 euron sohvat ja pöydät parempi merkki työnantajan tehokkuudesta? ”Landmark” –rakennukset – maailman korkein, suurin tai hienoin, kuulun arkkitehdin suunnittelema talo – eivät tuo senttiäkään enemmän osinkoa yhtiön omistajille. Päinvastoin.
Byrokratia ja johdon laatu ovat osittain samoja asioita. Jos toimitusjohtajalla on poikkeuksellisen iso peruspalkka, se kertoo usein omistajien väheksymisestä ja heikosta hallituksesta. Sellaisissa yhtiöissä toiminta on harvoin tehokasta, vaan kuvaan kuuluvat isot staabit apulaisia (ja ne mustat autot ja lentokoneet). Säännöstä on toki poikkeuksia.
Parhaiten byrokratian näkee jos työskentelee kyseisessä yhtiössä tai jos käy sen kanssa kauppaa. Pystytäänkö päätökset tekemään nopeasti siellä, missä niitä tarvitaan, vai pitääkö pienetkin asiat ensin kierrättää pääkonttorin kautta? Mikä on paikallisjohdon käsitys pääkonttorista, tärkeä tukifunktio vai liiketoiminnasta erillään olevia pukumiehiä?
Wal-Mart ei ole hyvä esimerkki byrokratiasta, koska yhtiö on kokoisekseen tehokas ja sillä on kasvollinen omistaja (ehkä juuri siksi se onkin suhteellisen tehokas). Sen sijaan esimerkiksi tarkastelemalla Suomen kuntia näemme, miten suuruus voi yhtä hyvin tuoda skaalahaittoja kuin skaalahyötyjä.
Suomen 342 kunnasta vain 39 oli vuoden 2010 lopussa nettovelattomia. Näistä neljässä on yli 10.000 asukasta. Vastaavasti, Suomen 39 köyhimmästä kunnasta viidessätoista on yli 10.000 asukasta. Pienempi yksikkö voi usein olla tehokkaampi kuin iso, varsinkin jos isoa johdetaan huonosti mutta myös, koska pienessä asiat ovat jokaisen päättäjän sydäntä lähellä eikä minkään byrokratiaesiripun takana.
Tasapuolisuuden nimessä todettakoon, että kuntien tilanne riippuu myös valtion tuista. Rikkaimmat 39 kuntaa saivat viime vuonna keskimäärin 2.500 euroa valtionosuuksia per asukas, köyhimmät vain 2.200 euroa. Luvut ovat painottamattomia keskiarvoja.
Kaikki Phoebuksen yhtiöt eivät suinkaan ole turhasta byrokratiasta vapaita. Mutta suosin yhtiöitä, jotka toimivat kilpailijoitaan tehokkaammin ja joissa yritysjohto muistaa, että liiketoimintaa harjoitetaan omistajien vaurastamiseksi. Olen melko varma, että yhtiöidemme keskimääräiset ”turhat” kulut kestävät kriittisen vertailun mihin tahasa indeksiin erinomaisesti. Olen myös varma, että sama pätee niiden osakasystävällisyyteen.
.