Valuuttasuojaus rahastoissa?

Millä tavalla Seligsonin rahastoissa suojaudutaan valuuttariskiä vastaan?

Ei mitenkään – Seligson & Co:n passiiviset osakerahastot eivät käytä niin kutsuttua valuuttasuojausta.

Pitkäjänteiselle sijoittajalle valuuttojen muutokset vaikuttavat kahdella eri tavalla. Lyhyellä aikavälillä kotivaluuttaan nähden heikentyneessä valuutassa olevien sijoitusten arvo laskee, mutta sitä käyttäville yrityksille vaikutus on positiivinen.

Jos siis vaikkapa Ruotsin kruunun arvo laskee euroon nähden, seuraa euromääräiselle sijoittajalle todennäköisesti ruotsalaisten sijoitusten arvon väliaikainen pudotus, mutta samalla hänen omistamiensa kruunuissa toimivien yritysten kilpailukyky vahvistuu. Tämä vahvistunut kilpailukyky puolestaan vahvistaa sitten aikanaan taas valuuttaa.

On hyvä muistaa, että turvallisuudentunnetta antava nimi ”valuuttasuojaus” tulee juuri yritysmaailmasta. Jos yrityksellä on kulut eri valuutassa kuin pääosa tuloista, on suojaus varmasti usein paikallaan.

Sijoittamisessa on monesti toisin. ”Valuuttasuojaus” on käytännössä vedonlyöntiä eri valuuttojen tulevasta suhteellisesti kehityksestä eli arvopaperikauppaa, jossa sekä ostaja että myyjä pyrkivät tekemään voittoa. Se voi siis sekä onnistua että epäonnistua, mutta kustannuksia syntyy kuitenkin aina.

Tutkimus päätyy samaan. Yksi tunnetuimpia aiheeseen liittyviä tutkimuksia on To hedge or not to hedge, jossa selvitettiin eri valuuttasuojausstrategioiden vaikutusta kymmenen vuoden jaksolla viidessä eri maassa. Johtopäätös oli, että ”jokaisessa otannassa ja jokaisella aikavälillä suojaamaton sijoitusstrategia tuotti paremmin kuin valuuttasuojausta käyttänyt”.

Pienen maan rahastosijoittajan perspektiivistä käsin asiaa tarkasteli 2011 julkaistu korealainen tutkimus. Siinäkin päädyttiin siihen, että ”valuuttapositioiden ottaminen suojaustarkoituksissa heikensi sijoitustuottoja”.

Valuuttaspekuloimatta paras. Kun sijoituskohteet ovat osakkeita eli omistusosuuksia yrityksistä, saattaa valuuttasuojaavassa osakerahastossa syntyä tilanteita, joissa salkunhoitaja suojautuu valuuttojen muutoksia vastaan eri päin kuin sijoituskohteena olevat yritykset, mikä tietenkin nollaa vaikutuksen. Tai sitten samoin päin, jolloin ”suojasta” tulee kaksinkertainen eli valuuttavipu!

Valuuttariski voi tietenkin toimia toisinkin päin eli valuuttojen arvonmuutokset saattavat näkyä sijoittajalle positiivisina. ”Suojaamalla” menetetään tämä tuotto.

Sijoittaminen eri valuutoissa noteerattuihin arvopapereihin on toki yksi hajautuksen ulottuvuus. Pitkäjänteisen sijoittajan kannalta on mielestämme järkevintä, että valuuttahajautus tulee ns. ilmaiseksi eri valuutoissa noteerattujen arvopapereiden kautta.

Joissain aktiivisissa rahastoissamme salkunhoitajalla voi olla valuuttanäkemys, jonka pohjalta hän saattaa sijoittaa valuuttamarkkinoille. Käytännössä näin on tehnyt vain Phoenix -rahasto. Korkorahastomme sijoittavat vain euroissa.

Jos sijoittajalla itsellän on oma voimakas valuuttanäkemys, markkinoilta löytyy useita tapoja ottaa lyhytaikaisia valuuttapositioita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että valuuttamarkkinat ovat nollasummapeliä: valuutat eivät maksa osinkoja eivätkä kuponkikorkoja, vaan jokaista voitettua euroa kohden jonkun salkusta on hävinnyt euro. Ja pelipöytä on täynnä ammattilaisia.

Ari Kaaro