Itselle sopiva riskitaso?

Kävin kuuntelemassa pitämänne esitelmän, jossa korostitte, että sijoitusten riskitason tulee ”itselle sopiva”. Jos ei tunne sijoitusmaailmaa, niin miten voi määrittää sen itselleen sopivan riskitason?

Hyvä kysymys!

Hyvän ja selkeän vastauksen antaminen onkin sitten vaikeampaa… Lyhyt vastaus on, että sopiva riskitaso on sellainen, joka tuntuu hyvältä, mutta totta on, että asian hahmottaminen vaatii tietopohjaa eri sijoituksiin liittyvistä riskeistä. Edetään sitä kautta.

Rajataan ensin niin, että puhutaan vain arvopaperisijoituksista eli lähinnä osakkeista ja koroista, joko suoraan tai rahastojen kautta. Jätetään siis pois metsät, asunnot, johdannaispohjaiset pääomahäkkyrät ja sijoitustalletukset sekä perintö- ja verosuunnitteluun käytettävät vakuutusvempaimet. Näissä viime mainituissakin varsinainen tuotto tulee alla olevien arvopapereiden kautta – siis jos tulee, eikä huku monimutkaisten rakenteiden kuluihin.

Arvopapereissa on kolme pääasiallista riskiluokkaa: lyhyet korot, pitkät korot ja osakkeet. Kaikkien näiden sisällä on sitten vielä omia alaluokkiaan, mutta varsinainen riskitaso määräytyy ennen muuta sen perusteella, mikä on jako näiden välillä.

Riskitasot voidaan yksinkertaistaa seuraavasti:

• Lyhyet korot (alle 1 vuosi): hyvin alhainen riskitaso, lähes verrattavissa pankkitiliin / käteiseen. Vastaavasti alhainen tuotto-odotus. Seligson & Co:n valikoimissa lyhyitä korkoja edustaa Rahamarkkinarahasto AAA.
• Pitkät korot: keskivälin riskitaso / tuotto-odotus. Seligson & Co:n valikoimissa Euro-obligaatio (valtion lainat) ja Euro Corporate Bond (yrityslainat).Huom 1: Riskitaso on pitkissä koroissa tavallista suurempi, jos yleinen korkotaso on alhainen (kuten tätä kirjoitettaessa). Silloin pitkät korot tarjoavat normaalia suurempaa riskiä normaalia alhaisemmalla tuotto-odotuksella ja niihin kannattaa suhtautua sen mukaisella varauksella. Suurin piirtein ”normaali” pitkien korkojen taso on noin 4-6 %. Korkorahastojemme juokseva tuotto, joka löytyy rahastoarvotaulukon alta, antaa osviittaa siitä missä mennään.Huom 2: Pitkien korkojen alalaji on niin sanotut korkeariskiset eli high yield -lainat, joita joskus sanotaan myös roskalainoiksi. Niissä on usein houkuttelevan tuntuinen juokseva korkotaso, mutta koska lainojen liikkeeseen laskijoiden luottokelpoisuus ei ole hyvä, sisältyy niihin myös selvästi hyvälaatuisia lainoja suurempi riski. Seligson & Co:lla ei ole high yield -korkoihin sijoittavia rahastoja.
• Osakkeet: Osakkeissa on näistä kolmesta luokasta suurimmat riskit ja korkein tuotto-odotus. Tietenkin osakkeissakin on keskenään eroja, mutta riskeistä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä hyvin hajautettua osakekoria.Osakesijoituksien riski liittyy ennen muuta niiden markkina-arvon heilahteluihin ja siksi niitä on aina hyvä ajatella nimenomaan pitkällä vähintäänkin useiden vuosien aikajänteellä. Tuottavuuden parantumisen ja yritysten kannattavan kasvun kautta kertyvä aito tuotto tulee hitaasti.

Näiden niin sanottujen omaisuuslajien eri yhdistelmien eli allokaation vaikutusta sijoitussalkun pitkän aikavälin riskitasoon voi simuloida riskilaskurillamme.

Miten sitten hahmottaa itselle sopivaa riskitasoa?

Yksi selkeä lähtökohta on rahan tarve. Suurella riskillä (=osakkeisiin) voi hyvin sijoittaa sellaisia varoja, joille ei ole näköpiirissä olevaa tarvetta. Jos sen sijaan tietää, että edessä on esim. asunnon vaihto kolmen vuoden kuluttua, on siihen tarvittavat säästöt järkevintä pitää pankkitilillä tai lyhyissä koroissa, vaikka niistä ei saakaan edes inflaatiosuojaa.

Periaatteessa kaikki omaan varallisuuteen vaikuttavat tekijät on hyvä ottaa huomioon riskitasoa miettiessä. Jos asuu hyväkuntoisessa omistusasunnossa, lainat on maksettu ja tulot säännölliset, voi varmasti ottaa säästöissä enemmän riskiä kuin asuntovelallinen aloittava yrittäjänä. Toki esim. asunnon tiedossa tai ainakin konkreettisissa aavistuksissa oleviin asunnon kunnostustöihin – tai mihin tahansa menoihin – on kuitenkin järkevää varautua hyvin matalalla riskillä sijoitetuin säästövaroin.

Ylipäätään jos on velkaa, asunnosta tai mistä syystä vaan, niin velan lyhentäminen on yleensä varma ja riskitön ”sijoitus”.

Aina on hyvä olla myös ns. varakassa. Rahaa pankkitilillä tai lyhyissä koroissa yllättäviä menoja varten, niin että pärjää ainakin muutaman kuukauden, jos vaikka työsuhteeseen tulee katkos.

On hyvä kuulostella myös omia sijoituksiin liittyviä tuntemuksia. Jos riskiä ottaa liikaa, tulee helposti myytyä esimerkiksi osakerahastojen osuuksia juuri silloin, kun markkinat laskevat rajusti. Se harvoin kannattaa.

Yleisiä kaikille sopivia riskitasoja ei siis oikeastaan voi määritellä ja kaavamaisiin yleistyksiin on syytä suhtautua kriittisesti. Lisäksi on hyvä muistaa, että riskiä on milloin tahansa helppo lisätä, mutta ikävästi toteutuneita riskejä ei yleensä enää pysty tappioitta vähentämään.

Toisaalta, jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, on sijoittamattomuuskin pitkän tähtäimen riski. Inflaatio nakertaa tuottamattomia säästöjä pikku hiljaa.

Riskitasojen säätäminen Seligson & Co:n rahastoilla

Tähän on oikeastaan kaksi päätapaa. Voi ajatella kaikki osakerahastomme luokkaan ”korkea riski / korkea tuotto-odotus” ja sijoittaa hajautetusti niihin sen minkä haluaa altistaa korkealle riskille tavoittelemaan pitkän aikavälin hyvää tuottoa. Loput rahamarkkinarahastoon tai pankkitilille. Pitkät korot mahdollisesti mukaan sitten, kun korkotasot normalisoituvat. Sillä selvä.

Toinen mahdollisuus on käyttää sijoitusten ”keskiriskisenä” ytimenä varainhoitorahasto Pharosta. Siinä pidetään yllä koko lailla tasapainoa osake- ja korkoriskin välillä salkunhoitajan näkemyksen mukaan tilanteeseen sopivalla tavalla (Pharos on esim. välttänyt pitkiä korkoja korkotason ollessa alhainen). Pharosta on helppo täydentää osakerahastoilla, jos haluaa enemmän riskiä, ja suuremmalla varakassalla, jos haluaa vähentää kokonaisriskitasoa.

Joka tapauksessa riskitaso on järkevää miettiä kunnolla läpi. Huolella valittua riskitasoa voi ajatella sijoitussuunnitelmana, jota ei helposti muuta, paitsi jos oma elämän- tai varallisuustilanne muuttuu.

Mahdolliset lisäsijoitukset tai varojen lunastukset on myös fiksua suunnitella niin, että ne palauttavat riskitason aina lähelle suunnitelman mukaista hyvältä tuntuvaa tasoa.

Ari Kaaro