Phoebus  keyboard_arrow_down

Vko 47/06: Progressive/4xPhoebus/Sanoma/Kemira

Phoebus   |     23.11.2006   

 

  1. Salkunhoitajalta: Progressive

Glenn Renwick on uusi salkunhoitajamme. Olen miettinyt hänen palkkaamistaan vuodesta 2003 ja tein sen viime perjantaina. En taida olla nopeimpia sijoittajia markkinoilla?

Markkina-asema ja kasvu

Progressive Corporation on USA:n vasta kolmanneksi suurin autovakuuttaja, mutta alansa kannattavimpia. Viimeksi kuluneiden 16 vuoden aikana sen vakuutustulos (preemiot miinus vakuutuskorvaukset miinus liikekulut, eli tulos ilman sijoitustuottoja) on joka vuosi ollut parempi kuin markkinoiden:

Progressive on myös keskimäärin ollut kannattavampi kuin Berkshire Hathawayn kruununjalokivi GEICO (joka on USA:n neljänneksi suurin autovakuuttaja).

Kumpikin yhtiö on suunnillen tuplannut markkinaosuutensa vuodesta 1997 vuoteen 2005 (PGR 3,7% -> 7,4% ja GEICO 3,0% -> 6,2%), kuten tietysti alansa kannattavimpien yhtiöiden kuuluukin tehdä. Kummankin yhtiön kannattavuus perustuu niiden direct sales -liiketoimintamalliin. Annetaan asiakkaille parempia diilejä, eikä rikastuteta vakuutusmeklareita (kuulostaa jotenkin tutulta?). Progressive myy toki vieläkin osin myös meklareiden kautta.

Markkinat eivät tietenkään huimasti kasva, viimeisen 8 vuoden aikana USA:n autovakuutusmarkkinat ovat vuosittain kasvaneet 4,2%. Mutta tehokkaimmat yhtiöt voivat edelleen ottaa markkinaosuutta.

Progressiven hallituksen puheenjohtaja ja suuromistaja Peter Lewis on kertonut, että hänen mielestään yhtiön normaali markkinaosuus on 100%, jos se onnistuu tekemään kaiken kilpailijoitaan paremmin. Kun ihmiset tälle nauravat, hän on yleensä tyytynyt 25% tavoitteeseen. Vakavasti ottaen, markkinajohtaja State Farmin osuus on tänään 18,0% ja se on paljon huonompi firma kuin Progressive tai GEICO.

Vakuutusyhtiön tuloksesta

Vakuutusyhtiöitä on sijoituksina hankala arvioida, koska ”tulos” on vain arvaus, joka perustuu tulevien vahinkojen ennustamiseen, josta ulkopuolinen ei voi paljoa tietää. Kummankin yhtiön varauspolitiikka on kuitenkin osoittautunut varovaiseksi. Progressive on viimeksi kuluneen 15 vuoden aikana vain kerran (1999) tehnyt liian pieniä varauksia:

Lisäksi autovakuuttaminen on siitä kivaa liiketoimintaa, että arvausten virheestä keskimäärin yli puolet selviää seuraavan vuoden aikana. Hännät eivät ole niin pitkiä kuin monessa muussa vakuutuslajissa.

Arvostus (ainainen ongelmani)

Ongelmani on kauan ollut, että toimiala on syklinsä huipulla ja tulos tullee jossain vaiheessa reippaasti laskemaan. Progressive tavoittelee 4% vakuutustulosta, kun se viime vuonna saavutti 12%. Olen yli kolme vuotta odottanut, että kannattavuus lähenisi tätä ”normaalitasoa”, jotta osakekurssi varmasti heijastaisi oikeita odotuksia.

Mutta, aloin ajatella asiaa uudelleen. Osakekurssi on jo laskenut huipuistaan 25% kun osakemarkkinoille on selvinnyt, että vakuutussykli on kääntymässä, joten alan uskoa, että normaalitulos on kurssiin diskontattu (markkinoidenhan pitäisi olla fiksuja?)

Toimialalle normaalia lienee, että vakuutustulos on 1-2% pakkasella, kuten se viimeksi kuluneen 16 vuoden aikana on keskimäärin ollut. Jos Progressive jatkossa pysyy yhtä kannattavana kuin aiemmin, eli tekee 6% vakuutustulosta (puolet nykyisestä) ja sijoitustuotot ovat 5%, yhtiön normalisoitu tulos verojen jälkeen on noin 1,35 dollaria per osake. Ostin osakket hintaan 23 dollaria, eli noin 17x tulos. Hinta on kohdallaan, mutta ei ole huima suhteessa yhtiön laatuun.

Ja pientä lohtua ehkä tuo, että Warren Buffettin ostaessa vuonna 1995 puolet GEICO:sta (hän omisti aiemmin puolet), hän maksoi yhtiöstä 1,65x preemiotuotot. Ostaessamme nyt 1/38000 -osan Progressivesta maksoimme neljänneksen vähemmän eli 1,25x preemiot – hieman paremmasta yhtiöstä! Rehellisyyden nimissä on toki todettava, että GEICO on 3,6-kertaistunut ja Progressive 5-kertaistunut vuodesta 1995, joten markkinaosuuksien kasvuvara on kummallakin yhtiöllä tänään pienempi kuin se oli silloin.

Toisaalta näin äsken erään suomalaisen analyytikon väittävän, että Sammon Ifin arvo olisi noin 7 miljardia euroa, eli yli 1,8x preemiot. If on käsittääkseni selvästi Progressivea huonompi yhtiö, eikä sillä ainakaan enemmän orgaanista kasvuvaraa ole. Minun käsitykseni yhtiöiden oikeista hinnoista on siis ilmeisen konservatiivinen. Hyvä niin.

Ja mikä onkaan se kehumani ”yhtiön laatu”, paitsi tuloksellisuus?

  1. Sijoitustoiminta. Sijoitusten allokaatio pidetään jatkuvasti 85/15 korko-osakepainoissa, joista osakesalkku on indeksoitu Russell 1000 -indeksiin. Korkosalkun duraatio pidetään jatkuvasti kolmessa vuodessa (+/- 0,2 vuotta) ja luottokelpoisuus keskitasolla AA. Toisin kuin useimmat muut vakuutusyhtiöt, Progressive todellasijoittaa. Se ei spekuloi.
  1. Osinkopolitiikka. Tähän saakka Progressive on jakanut erittäin vähän osinkoa ja ostanut takaisin osakkeitaan. Vuoden 2003 lopusta osake on noussut 10% mutta yhtiön markkina-arvo on laskenut 4%, koska on vähemmän osakkeita (liiketoiminta on tällä jaksolla kasvanut 22%). Vuodesta 2007 osinkopolitiikka menee uusiksi – omistajat saavat osinkoa samalla kaavalla kuin henkilöstö saa bonuksia. Tämä mielestäni osoittaa, että johto osaa käyttää omia aivojaan – se on juuri sitä, mitä yhtiöissämme haen.
  1. Avoimuus. Progressive tekee kaikkensa, jotta omistajilla olisi riittävästi infoa. Kuukausittaiset tulosraportit, vuosittaiset aktuaariraportit jne ovat vakuutusmaailmassa ainutlaatuisia. Itse asiassa ne ovat yritysmaailmassa ainutlaatuisia. Käykää itse katsomassawww.progressive.com
  1. Mistä alunperin syntyi uskosi siihen, että sijoittamisessa ja rahastotoiminnassa olisi kestävä malli pyrkiä avoimuuteen ja ’pieniin asioihin keskittymiseen’? Tyypillisesti sijoittamiseen (kuten eläke- tai osakerahastoihin) liittyvä myynti- ja muu kommunikointi perustuu enemmän tai vähemmän vahvaan markkinoinnilliseen osaamiseen. Tällä tarkoitan erityisesti hyvien puolten esiin tuomista, mutta esimerkiksi riskien tai kustannusten piilottamiseen tai suorastaan kiertelyyn.

Minusta avoin linja on itsestäänselvyys. Minähän hoidan teidän rahojanne, joten teillä on luonnollisesti oikeus ymmärtää mitä teen ja miksi.

Moraalisen aspektin lisäksi asialla on kaksi liiketoiminnallista ulottuvuutta. Ensinnäkin tuottavuuteni paranee olennaisesti, kun minun ei tarvitse vastata samaan kysymykseen useita kertoja, vaan voin viitata siihen, mitä neljännesvuosikatsauksessa, Vuosikirjassa tai Blogissa olen kirjoittanut.

Toiseksi, alamme on outo, koska tuotteemme on epäsäännöllisin väliajoin suorastaan vaarallinen, väärin käytettynä. Markkinat laskevat aina välillä ja olennaisinta sijoitustoiminnan lopputuloksen kannalta on, että sijoittaja silloin ymmärtää pysyä suunnitelmassaan. Jotta tämä onnistuisi, hänen on luotettava varainhoitajaansa ja hänen on hyvinä aikoina ymmärrettävä rajoittaa riskinottonsa kestävälle tasolle.

Avoimella kommunikaatiolla pyrin siihen, että Phoebukseen sijoittavat ymmärtäisivät sekä riskejä että rahaston realistisia tuotto-odotuksia jo ennen kuin sijoittavat siihen. Ja ennen kaikkea, että sijoittaminen ei ole peliä, vaan hiljalleen tapahtuvaa vaurastumista samassa tahdissa kuin omistamiemme yhtiöiden liiketoiminta kasvaa.

Uskon, että näin saamme pitkällä aikavälillä keskimääräistä tyytyväisempiä asiakkaita. Se taas on kestävästi kannattavan liiketoiminnan perusedellytys.

  1. Miten kiinnostavia mielestäsi ovat kaltaiseni piensijoittajat, joiden kyky sijoittaa pääomaa rahastoon on naurettavan pieni suur- tai institutionaalisiin sijoittajiin nähden ja sekin vähän tulee sisään ’tipoittain’? Eikö näihin kaltaisteni mattimeikäläisten kysymyksiin ja epäilyihin vastaaminen pelota ja kyllästytä? Epäiletkö lainkaan, että aikasi loppuu tai tulee käytetyksi väärin epäoleellisten hölmöläisten opastamiseen – noin myönteisessä mielessä ajateltuna?

Älä suinkaan aliarvioi itseäsi. Kysymyksiin vastaaminen ei ole pelkästään piensijoittajien palvelemista. Hyviä kysymyksiä ja niiden vastauksia lukevat yhtä lailla suuremmatkin sijoittajat.

Eikä piensijoittajien palvelemisessa ole mitään vikaa. Meidän on vain tarkasti seurattava, että voimme tehdä sen mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Jos mietit vaikkapa tietokoneohjelmistojen myyntiä, pienasiakkaita palveltiin ennen vain vähittäiskaupan kautta, suurasiakkaita suoraan. Vastaavasti useimmat varainhoitoyhtiöt palvelevat piensijoittajia pankkikonttorin kautta (tai nykyslangissa ’yksityispankin sijoituspäällikön’ kautta) – tai muiden jakelukanavien, kuten vakuutusmeklareiden (nykyslangissa ’sijoitusneuvojien’) kautta – ja suurasiakkaita suoraan.

Maailma muuttuu. Nykyään tietokoneohjelmistot myydään netissä suoraan niille asiakkaille, jotka eivät kaipaa paljon kädestäpitoa. Muut ostavat ne edelleenkin kallimmalla vähittäiskaupan (tai esimerkiksi puhelinoperaattorin) kautta. Vastaavasti me keskitymme palvelemaan pitkäjänteisiä, sijoittamisesta jo hieman enemmän ymmärtäviä (kulujen merkityksen ymmärtäviä) asiakkaita suoraan, riippumatta niiden koosta.

Pienasiakkaiden palveleminen suoramyynnillä toki edellyttää kustannusten erittäin tiukkaa hallintaa, joka alallamme ei ole kovin yleistä. Mutta ainakin tähänastisen kokemuksemme perusteella se vaikuttaa toimivan hyvin.

Sen sijaan näillä katteilla emme tietenkään voi juuri toimia jakelijoiden kautta, emmekä tarjota yksityishenkilöille ’räätälöityä’ varainhoitoa (sen kädestäpitomerkityksessä) tai spekulanteille ’markkinanäkemyksiin’  perustuvaa sijoitusneuvontaa. Näihin tarkoituksiin on olemassa ne kolme kertaa kalliimmat rahastot. Valistunut sijoittaja ei niitä tarvitse.

Mitä omaan ajankäyttööni tulee, en ole erityisen huolestunut. Muista, että minä luon itse pelisäännöt. Jos näihin kysymyksiin vastaaminen alkaa viedä liikaa aikaani, minun  täytyy vain kehittää palvelua niin, että sen tuottavuus nousee. Kiire on kokemukseni mukaan lähes aina kiinni siitä, että priorisoi väärin. Vika löytyy peilistä katsomalla.

Pahoittelen, että vastaus hieman viipyi. Se johtui juuri priorisoinneistani, jotka ovat:

  1. Sijoitustoiminta, mukaanlukien yhtiöiden tapaamiset, analyysien teko jne. Ilman sitä meillä ei olisi mitään palvelua mitä myydä, joten se menee tietenkin kaiken muun edelle. Tässä tapauksessa Progressive-analyysini päivitys meni sinun edellesi.
  1. Nykyisten asiakkaidemme palveleminen, mukaanlukien Blogi, Vuosikirja jne. Ilman asiakkaitamme, liiketoiminta ei kauan pystyssä pysyisi.
  1. Muiden nykyisten sidosryhmien palveleminen, mukaanlukien yhteistyökumppanit, henkilöstö jne.
  1. Myynti uusille asiakkaille. Meidän on hiljalleen kasvettava, jotta tuottavuuden kasvu ylittäisi jatkossakin kustannuspaineet niin, että voimme jatkaa trendinomaista hintojemme laskua. Mutta potentiaalinen asiakas ei ole vielä asiakas, ja se on syytä priorisoinnissa huomata. Yllättävän moni ei sitä huomaa.
  1. Hallinto ja byrokratia, mukaanlukien viranomaisraportointi jne. Tätäkin on pakko tehdä ja kun sen tekee, se on syytä tehdä hyvin. Mutta se ei tuo senttiäkään rahaa.

Tämä vastaus meni hieman enemmän liiketoimintalogiikkamme puolelle mutta tarkoitukseni oli osoittaa, että vastaaminen kysymyksiisi on listallani melko korkealla. Niin se tulee jatkossakin olemaan.

  1. Jollakin tavalla itselleni on muodostunut käsitys siitä, että toimintatapasi on kovin poikkeava alasi standardista ja luot jatkuvuuksia ja odotuksia jotka myös rajoittavat omaa urakehitystäsi ja toimintaasi – mitä jos saisitkin tarjouksen ’pikavoittoon’ jossakin toisessa hommassa? Olet luonut itsellesi kovat odotukset siihen, että itse olet käytettävissä tähän pitkällä aikajänteellä ja se jo itsessään on kunnioitustaherättävää, mutta täytyy myös luoda sinulle paineita jatkuvuudesta.

Mukavaa, että kysyt näin. Jossain vaiheessa tulee mitä todennäköisimmin aikoja jolloin kysyt, miksen voisi jo lähteä muualle. Vastaus on nyt ja silloin sama: en ole lähdössä minnekään. Omistan Seligson & Co:sta noin viidesosan, joten näen itseni yrittäjänä, en palkkatyöläisenä. Hoidan Phoebuksessa pääosan omista varoistani.

Mitä ’urakehityksen rajoittamiseen’ tai ’pikavoittoihin’ tulee, teen mieluummin työtä johon uskon kuin teen työtä vain rahasta. Tänään voin jopa tehdä rahasta sitä työtä johon uskon, joka tietenkin on ihanteellinen kombinaatio.

Voisin varmasti tienata joitakin vuosia paljon enemmän perustamalla kalliin hedge fundin, jonka strategia istuisi sopivasti johonkin tämän päivän muotitrendeistä. Ehkä onnistuisin jopa vaihtamaan rahastoni sijoitustyylin seuraavaan muotitrendiin sopivaksi ennen kuin asiakkaat kyllästyisivät minuun, ja tienaisin vielä joitakin vuosia hyvin. Mutta se tuskin olisi pysyvää liiketoimintaa.

Ennen kaikkea, siinä ei olisi asiakkaille mitään järkeä. Olen pankkiiriliikkeen analyytikkona tehnyt ihan riittävästi sellaisia töitä, joiden kontribuutiota kansantalouteen voi kyseenalaistaa. Minusta on yksinkertaisesti hauskaa tehdä vaihteeksi oikeaa työtä.

Mitä jatkuvuuden paineisiin tulee, olen luvannut, että kerron etukäteen, jos aion lunastaa Phoebus-osuuksiani. Kuten jo sanoin, tämä ei ole näköpiirissä. Mutta sen enemmän jatkuvuuden paineita en koe.

  1. Sijoitusfilosofiasi perustuu merkittävästi omaan analyysiisi yrityksen sisäisistä asioista kuten johtamisesta, jatkuvuudesta jne. Kuinka tarkkaan seuraat omistamiemme yhtiöiden toimialaa sinänsä ja oletko koskaan joutunut luopumaan yhtiöstä ulkoisten tekijöiden kuten markkinatilanteen, innovaation tai muun vastaavan johdosta? Tässähän helpoin ajatuksellinen esimerkki olisi joku radikaali muutos Porterin 5 forcesin mallin mukaan – korvaava tekijä, uusi vahva kilpailija markkinoille tai muu sellainen.

Yhtiövalintojeni toiseksi keskeisin kriteeri – hyvän johdon jälkeen – on, että yhtiö on kilpailijoitaan parempi ja että kilpailuetu on säilyvää laatua. Muuten ei oikein voi odottaa yhtiön pitkällä aikavälillä saavan pääomalleen keskimääräistä parempaa tuottoa, eikä sijoittaja siksi pitkällä aikavälillä voi odottaa saavansa sijoitukselleen keskimääräistä parempaa tuottoa.

Näin ollen on selvää, että toimialan ja itse asiassa koko toimintaympäristön miettiminen on osa kunnon analyysiä. Kuinka tarkkaan sen pystyy tekemään riippuu yhtiön toimialasta.

Jos kilpailuetu on kestävällä pohjalla, kovin radikaaleja muutoksia harvoin tulee. Esimerkiksi teknologiayhtiöt ovat minulle vaikeita juuri siksi, että tuotteiden elinkaaret ovat niin lyhyitä ja kilpailuetu perustuu yleensä muita parempaan tuotteeseen – vähän aikaa. Sama koskee osittain lääketeollisuutta.

Markkinatilanne sinänsä ei koskaan saa minua luopumaan hyvästä yhtiöstä, jos se on järkevästi hinnoiteltu. Päinvastoin, hyvien yhtiöiden kilpailuedut yleensä korostuvat kun suhdanteet ovat heikot, joten lama-ajat ovat meille kulta-aikoja – jyvät erottuvat akanoista. Ja myös siksi, että arvostukset yleensä ovat silloin maltillisia.

Sen sijaan olen usein arvioinut yhtiöiden kilpailukykyä ja/tai sen pysyvyyttä väärin. Hyvä esimerkki on Suominen, jonka luulin olevan paljon vähemmässä määrin bulkkituottaja kuin se osoittautui olevan. Vastaavasti arvioin Takefujin, Merckin ja monien muiden ulkomaisten yhtiöidemme johdon paremmaksi kuin se osoittautui olevan. Merck on myös esimerkki ”ulkoisista tekijöistä” siinä mielessä, että lääkeyhtiön juridinen riski toteutui.

Muista, että riskejä on kaikissa yhtiöissä. Joskus ne toteutuvat, joskus ei. Se ei välttämättä edes ole ennustettavissa, kuten Merckin esimerkki osoittaa. Väittäisin jopa, että se ei yleensä ole ennustettavissa. Siksi on olennaista, että ymmärtää riskit ja hajauttaa salkkunsa riittävästi.

Olennaista sen sijaan ei ole, etteikö koskaan tekisi huonoja sijoituksia. Niitä tulee väkisin eteen jokaiselle, joka riittävän monta vuotta sijoittaa osakkeisiin.

  1. Mitä mieltä olet SanomaWSOY:stä? Voisiko Phoebus harkita sijoitusta yhtiöön? Osake ei vaikuta yltiöpäisesti hinnoitellulta, Itä-Euroopan toiminnoista tulee kasvua lähivuodet ja Suomen toiminnot kasvavat hitaammin mutta silti tasaisesti.

Kollegani Peter jakaa käsittääkseni näkemyksesi, koska hänen Phoenix-rahastonsa omistaa SanomaWSOY:ta. Se onkin varmasti ihan OK yhtiö.

En osaa ihan tarkkaan määritellä miksi en ole firmasta innostunut. En vain ole. Koska maailmassa on noin 20.000 muutakin yhtiötä, ratkaisuni on tällöin hyvin yksinkertainen – siirryn eteenpäin. Siksi en tunne SanomWSOY:tä kovin hyvin, mutta tässä melko asiantuntematon mielipiteeni:

Olet minusta oikeassa siinä, että yhtiön hinta ei ole aivan yltiöpäinen suhteessa sen markkina-asemaan. Tätä kirjoittaessani kurssi on 21,30 euroa, joka antaa markkina-arvoksi noin 3440me. Kun tähän lisätään nettovelka (844me), yhtiön kokonaisarvo on noin 4280me. Kun normaali liiketulos 2005 ja 2006 on noin 270me, tämä vastaa velatonta P/E-lukua noin 22x. Se ei ole halpaa, mutta ei myöskään aivan järjetöntä.

Sanomalehtien maailma on nopeasti muuttumassa. Se näkyy parhaiten USA:n suurimpien lehtiyhtiöiden kehityksessä. Levikkien lasku on kiihtynyt viime vuosina. Tämän seurauksena lehdet menettävät levikkitulojen lisäksi mainostulojaan, koska kuihtuva lukijakunta ei enää ole mainostajalle niin kiinnostava ja koska sähköinen media tarjoaa parempia markkinoinnin segmentointimahdollisuuksia (ja parempaa mitattavuutta). Tämä kehitys on maailmanlaajuinen, mutta näkyy hitaammin muualla.

Ensimmäiset merkit on nähtävissä Suomessakin. Huippuvuodesta 1990 Helsingin Sanomien työpaikkailmoitusten volyymi on laskenut noin 75%. Sitä ei suhdanteilla voi selittää, koska elämme taas huippusuhdannetta. Se on rakenteellinen muutos – sähköinen työpaikkailmoittelu on voittanut alaa.

Käytin vielä viitisen vuotta sitten Helsingin Sanomia esimerkkinä liiketoiminnasta, joka on niin vahva, etten millään voisi kilpailla sen kanssa – eli vahvan markkina-aseman malliesimerkkinä. En käyttäisi sitä enää.

Samalla on kuitenkin sanottava, että vahva mediabrändi on hyvä alusta, jolta voi yrittää kehittää sähköistä mediatoimintaa. Siksi en välttämättä tuomitsisi kaikkia lehtiyhtiöitä kuolemaan, vaikka sanomalehdet hiljalleen kuihtuvat. SanomaWSOY on onnistunut tässä sisäisessä rakennemuutoksessa melko hyvin.

Eikä SanomaWSOY edes ole enää sanomalehtiyhtiö vaan aikakauslehtifirma, Länsi-Euroopan yritysostojensa jälkeen. Aikakauslehdissä ei koskaan ole ollut sitä ”verkostovaikutusta”, joka on tehnyt parhaat sanomalehdet erittäin kannattaviksi, joten niiden liiketoiminta on ollut tasaisen keskivertoista. Se jatkunee keskivertoisena.

Kaiken kaikkiaan näen yhtiön liiketoiminnan haasteellisena, mutta tuskin kuitenkaan nopeasti kuihtuvana. Voiko kasvu idässä kompensoida pientä taantumista lännessä? Ehkä. Voiko parempi tuottavuus kompensoida kasvun puutetta lännessä? Hyvän johdon alla, aivan varmasti – yhtiö on kaikkea muuta kuin kustannustehokas. Mutta tämä ei oikein vielä riitä saamaan minua innostuneeksi.

Suurin huoleni on, etten ymmärrä yhtiön strategiaa. Aikakauslehtitoiminnalla Hollannissa on hyvin vähän yhteistä Suomen media-alan johtajuuden kanssa. Selvin esimerkki terävyyden puutteesta on ehkä Rautakirja. Ymmärsin hyvin, että SanomaWSOY halusi ostaa Lehtipisteen, joka oli (ja lienee edelleen) Rautakirjan kannattavin osa. Mutta mitä ihmettä se tekee elokuvateattereilla tai vähittäiskaupan pisteillä (kioskeilla)?

Voi olla, että ajattelen vain väärin, enkä näe loistavan strategian ydintä. Mutta minulle sillä ei oikeastaan ole väliä. Jos en täysin ymmärrä yhtiön strategiaa (ja näin ollen, jos en täysin luota sen johtoon), miksi ihmeessä ostaisin sen osakkeita?

Tämä ei tarkoita, että firma olisi huono. Mutta jos aiot sitä ostaa, selvitä itsellesi ensin ainakin noiden kysymysteni vastaukset (sekä niiden kysymysten, joita en edes ole tullut ajatelleeksi, koska kuten sanoin en ole juurikaan tutustunut yhtiöön).

  1. Mitä mieltä olet sopisiko Kemira Phoebuksen salkkuun? Kemiralla on yksin maan parhaista toimitusjohtajista ja yhtiö on globaali markkinajohtaja paperi -ja sellukemikaaleissa sekä vedenpuhdistuskemikaaleissa. Lisäksi osakkeen arvostus ei mielestäni tällä hetkellä ole kovinkaan haastava, kun odotettavissa on että yhtiön kannattavuus jatkossa edelleen tästä paranee. Onko syynä salkusta puuttumiseen kenties suuret yritysjärjestelyt tai viime vuosien heikohko kannattavuus? Riskejä tietysti lisää erityisesti tuo jatkuva kasvu yritysostoin.

Tämäkin kuuluu sarjaan yhtiöitä, joista olen suosiolla siirtynyt eteenpäin. Sinänsä firmassa on paljon hyviä osia.

Johdon arviointi on subjektiivista. Minun arvioni ei välttämättä ole sama kuin sinun. Pidän kyllä Kurkilahden saavutuksia sekä Nokian Renkaissa että nyt alkuaikoinaan Kemirassa erittäin hyvinä. Toisaalta jatkuva hyppiminen paikasta toiseen ei oikein sovi käsitykseeni Phoebuksen varainhoitajista kuten ei myöskään osakkeenomistajien rahojen tuhlaaminen ylihintaisiin yritysostoihin (kuten Finnish Chemicals).

Kemira on minun makuuni liiaksi sekatavarakauppa ja liiaksi bulkkituottaja (ilman kustannusetuja). Voisin hyvin kuvitella sijoittavani puhtaaseen Tikkurilaan tai puhtaaseen vedenpuhdistusliiketoimintaan – joskin biologinen puhdistus on kai sillä alalla hiljalleen syrjäyttämässä kemiallista puhdistusta? – mutta en oikein saa päähäni miksi minun pitäisi omistaa näitä saman yhtiön kautta, saatika sitten miksi niiden lisäksi pitäisi omistaa erinäisiä bulkkituotebisneksiä.

Strategiassa on siis paljon hiottavaa ennen kuin yhtiöstä kiinnostuisin. Samalla minun on sanottava, että Kemiralla on paljon hyviä jyviä. Johdon tehtävä on vain erottaa ne selvästi akanoista (ja toisistaan).

Huomaa mitä alussa sanoin. En ole mikään varsinainen Kemira-asiantuntija. Ja vaikka minä en pidä jostain firmasta, se ei välttämättä tee siitä huonoa. Se vain ei sovi minulle.

.