Vko 19/14: UCITS/media

1. Salkunhoitajalta: Phoebuksesta tavallinen (UCITS) osakerahasto

Seligson & Co Rahastoyhtiö Oyj:n hallitus päätti 6.5., että Phoebus muutetaan Sijoitusrahastolain mukaiseksi UCITS –sijoitusrahastoksi. Tähän saakkahan Phoebus on ollut niin sanottu erikoissijoitusrahasto. Muutos tulee voimaan syksyllä edellyttäen, että Finanssivalvonta sen hyväksyy, ja tulemme tarkemmin tiedottamaan siitä kesän aikana.

– – –

Muutoksen taustalla on uusi vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja koskeva EU –direktiivi, joka käytännössä aiheuttaisi paljon lisää byrokratiaa, jos Phoebus säilyttäisi nykyisen erikoissijoitusrahaston statuksensa. Koska muutos tavalliseksi rahastoksi ei juuri aiheuta muutoksia rahaston sijoitustoimintaan, turhaa byrokratiaa on syytä välttää. Yksinkertainen on tehokasta.

Suurin muutos koskee rahaston hajautusta. Nykyisellään Phoebus voi sijoittaa jopa 20% varoistaan kahteen yhtiöön ja jopa 10% varoistaan muihin yhtiöihin, eli rahasto voisi vähimmillään omistaa vain kahdeksan yhtiön osakkeita. UCITS –sääntöjen mukaan yksittäisen yhtiön suurin mahdollinen paino on 10%, eikä yli 5% rahastosta edustavat sijoitukset saa yhteensä olla yli 40% rahaston arvosta.

En ole kaikkia erityissijoitusrahaston oikeuksia käyttänyt, vaan tätä kirjoittaessani Phoebuksen salkku täyttää jo UCITS –kriteerit. Yli 5% edustavien sijoitusten yhteispaino on kuitenkin 39,4%, joten joudun muutoksen jälkeen hieman rajaamaan sitä, jotta lakimääräiseen kattoon olisi riittävästi tilaa. Käytännössä riittää, kun esimerkiksi vähennän Harley-Davidsonin painon nykyisestä 5,1%:ista noin 4,5%:iin ja lasken Fortumin hieman kauemmas 10% rajalta. Paljon kauppoja ei siis tarvita.

– – –

Muutos tarkoittaa myös, että vertailuindeksiämme on syytä päivittää. Tänään voin halutessani olla merkittävässä ylipainossa jopa indeksin suurimmissa yhtiöissä, mutta muutoksen jälkeen se ei enää olisi mahdollista (koska Suomen paino nykyisessä vertailuindeksissämme on 75% ja suurimpien suomalaisten yhtiöiden paino on 7,5%, enkä siis saa sijoittaa yhteen yhtiöön 10% enempää).

Järkevin ratkaisu on mielestäni vähentää Suomen painoa vertailuindeksissämme – joka myös vastaa viime vuosien todellista salkkumme jakaumaa nykyistä vertailuindeksiä paremmin. Indeksi pitää muuttaa vuodenvaihteessa, rahaston tuottosidonnaisesta palkkiosta johtuen, joten palaan tähän asiaan tarkemmin syksyn mittaan.

Lopuksi, kolmas muutos koskee sääntelyä. Phoebuksen muuttuessa tavalliseksi sijoitusrahastoksi, se ei enää vaadi maistraatin lupaa, kun tekee sijoituksia alaikäisille, joka helpottaa monien asiakkaidemme elämää. UCITS –rahastona Phoebusta voisi periaatteessa myös myydä muissa EU –maissa, joskaan en ainakaan juuri nyt näe siihen olevan tarvetta.

Palaan aiheeseen, kun muutoksen aikataulu on selvillä. Halusin kuitenkin kertoa jo nyt päätöksestämme. Hoidanhan tiedän rahojanne, joten teidän on syytä olla selvillä kaikista rahastoon vaikuttavista asioista. Vaikkei tämä siis juuri rahastoon vaikutakaan.

2. Mitä mieltä olet Ilkka-Yhtymästä? Yhtymähän tuottaa itsessään voittoa mutta Alman alaskirjaukset ovat painaneet tulosta reippaasti. Muutenkin media-alaa on lyöty oikein olan takaa. Mitä mieltä olet media-alan murroksesta ja ”pienen” Ilkka-yhtymän mahdollisuuksista?

En tiedä, osaanko sanoa Ilkasta juuri mitään. Media-alasta minulla on mielipide, jonka toin esille blogissa viikolla 25/07, joten lue se ensin. Pieni päivitys seitsemän vuoden takaisiin näkemyksiini on ehkä paikallaan:

Kuten silloin arvelin, sanomalehtien levikin lasku oli vasta alussaan. Vuonna 2006 levikit olivat 10 vuodessa laskeneet -6%. Sen jälkeen ne ovat Tilastokeskuksen lukujen mukaan 7 vuodessa laskeneet -24%. Pohjaa ei uskoakseni ole silti näkyvissä. Suomessa tilataan edelleen 0,92 lehteä per kotitalous (2006 se oli 1,30 lehteä), kun USA:ssa, Kanadassa ja Britanniassa vastaava luku tämän keskustelupaperin mukaan on noin 0,30 lehteä.

Itse asiassa levikin laskun jatkuminen on selviö jo, kun katsoo demografiaa. Tämä Sanomalehtien Liiton kuva kertoo siitä enemmän kuin tuhat sanaa. Lisäksi on huomioitava, että nykyiset ”paperisukupolvet” ehtivät osittain nekin konvertoitua nettiin, joten levikin lasku tulee olemaan nopeampaa kuin pelkkä demografia indikoisi.

Laskeva levikki tekee, kuten viimeksi totesin, lehdistä mainostajille vähemmän kiinnostavia. Mainostulojen seurantaa haittaa hieman se, että Mainonnan Neuvottelukunta muutti tilastointiaan 2007 ja taas 2012, eikä ole vielä julkaissut viime vuoden ”suuren mainoskakun” (joka mediamainonnan lisäksi sisältää suora- ja tapahtumamarkkinoinnin) lukuja. Lehtimainonnan suunta on silti selvä.

Seitsemän vuotta sitten kerroin, että sanomalehtien mainonta oli 2000-2006 kasvanut yhteensä 3%. Vuosina 2006-2013 se laski noin -33%. Osittain tämä johtuu talouden ja koko mainosmarkkinan heikkoudesta. Tilastollisesti vertailukelpoinen iso mainoskakku oli ymmärtääkseni viime vuonna lähes sama kuin 2006 (pieni mainoskakku eli pelkkä mediamainonta oli -10% alempi). Mutta sanomalehtien osuus isosta mainoskakusta oli enää noin 15%, kun se vuonna 2006 oli 23% ja vuonna 2000 oli 24%.

Kuten ennustin, sanomalehden ”menetetty monopoli” on saanut mainostajat pakenemaan muualle. Se näkyy erityisesti luokitelluissa ilmoituksissa, kuten työpaikka- tai asuntoilmoituksissa, joille löytyy lehteä tehokkaampia erikoispalveluja netissä. Mutta lehden menettäessä peittonsa se näkyy kohta muissakin mainoksissa.

On syytä huomata, että mainoskakun heikko kehitys ei johdu siitä, etteikö siinä huomioitaisi mainosten ”tuontia”, eli suomalaisten mainontaa vaikkapa Googlessa ja Facebookissa. Se on tilastoissa mukana. Koko mainosalan heikkous selittyneekin paljolti suhdanteilla, mutta sanomalehtien suhteellisen aseman lasku on rakenteellista.

Entä tästä eteenpäin? Monet lehtiyhtiöt ovat onnistuneet jonkin verran kompensoimaan tulojensa alenemista perustamalla maksumuureja ja monikanava-alustoja. Mutta, kuten CMI tässä keskustelupaperissaan aivan oikein toteaa, nämä eivät ole liiketoimintamalleja, vaan ainoastaan reagointia tulojen laskuun.

Oleellisin asia on, että sanomalehtien aiempi ”paketoitu” liiketoimintamalli, jossa journalismi houkutteli luokiteltuja ilmoituksia, joilla lehtiä voitiin myydä paljon journalismin tuotantokustannusta halvemmalla, ei enää toimi. Tämä tarkoittaa väistämättä, aivan kuten CMI toteaa, että tulevaisuus ei tule olemaan sen näköinen, että kaikki entiset sanomalehtemme löytyisivät jatkossa verkosta ja eläisivät kannattavaa ja mukavaa elämää. Tulevaisuus on jotain muuta. Mitä – en tiedä. Eikä tiedä vielä myöskään sanomalehtitoimiala (globaalisti).

Minusta on kuitenkin päivänselvää, että tulevaisuus ei ole sitä, mitä media tällä hetkellä netissä pääosin tekee. Kun tarkastelemme esimerkiksi johtavia suomalaisia talousmedioita, ne keskittyvät netissä toistamaan jo toisaalla netissä julkaistuja tietoja. Lisäarvon olisi nähdäkseni tultava laadukkaasta journalismista. Voiko se olla kannattavaa ilman luokiteltujen ilmoitusten subventiota on kysymys, johon en osaa vastata.

On syytä huomata, että TV:n ja internetin integroituessa samat ongelmat tulevat kohta koskemaan myös TV-yhtiöitä. Mutta se on toinen tarina.

– – –

Entä sitten Ilkka?

Operatiivisesti yhtiö on kehittynyt melko hyvin, olosuhteet huomioiden. Vuodesta 2006 vuoteen 2013 liikevaihto laski vain -15% ja liiketulos laski -38%. Liiketulosta yhtiö tekee edelleen 13% liikevaihdosta (vuonna 2006 se oli 18%).

Osakekurssi on kuitenkin laskenut -72% ja osakkeen kokonaistuotto osinkoineen on tällä jaksolla ollut -35%.

Pääsyy osakkeen liiketoimintaa paljon huonompaan kehitykseen löytyy Ilkan päätöksestä sijoittaa Alma Mediaan, josta se omistaa vajaat 30%. Alman osakkeet ostettiin reilulla 160 miljoonalla eurolla ja niiden pörssiarvo tänään on alle 60me. Tähän projektiin tuhottu sata miljoonaa euroa vastaa täsmälleen Ilkan markkina-arvon alenemista viimeksi kuluneen seitsemän vuoden aikana.

Tänään Ilkan markkina-arvo on 61me (II-osakkeen hinnalla laskettuna) ja yhtiön nettovelka on 63me. Bruttoarvo on siis 124me, josta Alma Media edustaa 59me. Toisin sanoen Ilkan oman liiketoiminnan bruttoarvo on 65me.

Tämän voi suhteuttaa joko liiketulokseen (6,0me) tai liikevaihtoon (45me), eikä arvostus vaikuta ainakaan minun mielestäni kovin alhaiselta hiljalleen hiipuvasta liiketoiminnasta. Jättimäinen velkavipu antaa toki mahdollisuuksia molempiin suuntiin.

Onko sattumaa, että Ilkka on operatiivisesti pärjännyt kansallisia lehtiyhtiöitä paremmin? En tiedä, mutta en usko. Nähdäkseni uutisten reaaliaikaisuus netissä, joka tekee suurimman osan entisaikojen journalismista hyödyttömäksi, koskee ennen kaikkea kansainvälisiä uutisia, talousuutisia ja muita suuren yleisön uutisia. Sen sijaan paikallisuutisissa kilpailevia kanavia on internetinkin aikana ainakin toistaiseksi melko vähän. Ilkka ei nyt ole ihan paikallislehti, mutta saattaa hyötyä tästä ilmiöstä.

Todettakoon, että ainakin Warren Buffett näyttäisi olevan samaa mieltä. Hänhän osti vuonna 2102 useita paikallislehtiä Media General –yhtiöltä. Hänen ajatuksiaan aiheesta voitte lukea Berkshiren vuosikirjeestä 2012 (sivut 16-18).

Olen pitkälle Buffettin kanssa samaa mieltä. Hyvinkin hoidetun lehden kassavirta tulee lähes varmasti laskemaan ajan myötä. Mutta pikkukylän lehti voi pärjätä kansallisia lehtiä paremmin, ja jos sen voi ostaa erittäin halvalla, se voi olla kohtuullinen sijoitus. Edellyttäen tietysti, että se jakaa koko kassavirtansa omistajilleen, eikä tee tyhmyyksiä.

Tällaiset sijoitukset eivät kuitenkaan sovi Phoebuksen sijoitusfilosofiaan. Pyrin sijoittamaan kasvaviin ja kannattaviin markkinajohtajiin, joita voin pitää vuosikymmeniä. Lehtiyhtiöt eivät ole sellaisia. Se ei tarkoita, etteikö Ilkka voisi johonkin hintaan olla jollekin toiselle sijoittajalle ihan kelpo sijoitus. Mutta nykykurssilla (2,38e) se on kaikkea muuta kuin halpa. Siis minun nähdäkseni – ja voin olla aivan väärässä.

PhoebusBlogista

Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,

Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.

Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”

Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.

Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.

Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.

Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.

Ystävällisin terveisin,

Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja