Vko 06/14: Ideat/yhtiöX
1. Koska sijoitat välillä hieman erikoisempiin yrityksiin kuin monet muut rahastot, olisi erittäin mielenkiintoista tietää yhtiötä ensimmäistä kertaa esitellessäsi, miten nämä yhtiöt olet käytännössä ”löytänyt? Löysitkö TFF:n esim viinimatkojen tai viinikirjallisuuden yhteydessä, vai vain pörssiyrityksiä normaalistikin seuraamalla? Itselleni ainakin on jäänyt osittain valitettavakin tapa, että kun matkustaa lähes missä tahansa, harrastaa jotain tms, aina tulee mietittyä siihen liittyviä pörssiyrityksiä lähes automaattisesti. Ammattilaiselle se taitaa olla vielä pakonomaisempaa?
Ideat tulevat milloin mistäkin, kuten ideoilla on tapana. Tonnellerie François Frères löytyi, kun joskus vuosi sitten huvikseni (!) selasin läpi Ranskan ja Espanjan pörssilistoja. Viiniharrastus oli ehkä syynä siihen, että nimen perusteella luin hieman lisää firmasta ja yhtiön luvut, sekä ennen kaikkea johdon kirjoitukset viimeisen 12 vuoden vuosikertomuksissa puhuivat sitten puolestaan ja saivat minut kiinnostumaan.
Kun kyseessä oli minulle outo yhtiö, en heti ostanut osakkeita, vaan katselin noin vuoden firman kehitystä ja yritin ymmärtää sitä paremmin, muun muassa tutustumalla toimialaan ja kilpailijoihin. TFF:n kohdalla halusin myös nähdä, miten suuren yritysoston (Radoux) integrointi onnistuu. Valitettavasti kaikki tämä tarkoitti, että jäimme melko suuresta kurssinoususta paitsi, mutta en kadu varovaisuuttani. Sijoittaminen hetken mielijohteesta voi olla jännää omilla rahoillaan, mutta sen tekeminen toisten rahoilla olisi vastuutonta.
Normaalisti pyrin tapaamaan yhtiöidemme johdon ennen sijoituspäätöstä, mutta ulkomaisissa firmoissa se harvoin onnistuu. Minun on yleensä tyydyttävä talouslehdissä julkaistuihin haastatteluihin, kuten tässäkin tapauksessa. Hankittuani ensimmäiset osakkeemme juttelin toki TFF:n talousjohtajan, Thierry Simonelin kanssa. Keskustelu vahvisti entisestään kuvaani siitä, että yhtiö on harvinaisen hyvin hoidettu.
– – –
Mitä muuta Ranskan ja Espanjan pörssilistoista jäi käteen? Eipä juuri mitään. Törmäsin Amadeukseen, jonka en tiennyt olevan pörssissä, mutta päätin, että en ymmärrä toimialaa riittävästi, vaikka yhtiön asema matkailuteollisuuden tietojärjestelmissä onkin erittäin vahva. Törmäsin myös Zardoya Otisiin, jonka en myöskään tiennyt olevan pörssissä. Maailman parhaan hissifirman tytär, jossa perheomistus toiminee turhan byrokratian estona on loistava yhdistelmä, joka näkyy siinä, että firma on viimeiset 10 vuotta tehnyt keskimäärin 31% liiketulosta, vaihteluvälissä 30%-34%. Se jos mikä on tasaista kannattavuutta! Mutta osake on minulle aivan liian kallis.
Lisäksi luonnollisesti muistin joitakin kyseisillä markkinoilla listattuja firmoja, jotka ovat kauan minua kiinnostaneet. Mutta suhde on Phoebukselle melko tyypillinen – jos katson umpimähkään 100 firmaa, niistä ehkä 1-3 ovat minua kiinnostavia. Kuten Sotshissa hyvin näemme, kaikki eivät voi olla maailman parhaita.
Muita esimerkkejä ideoiden lähteistä on vaikka kuinka paljon. Viimeksi löysin Tractor Supply –yhtiön siten, että katselin kauan minua (hieman) kiinnostaneen WD-40 –yhtiön hallituksen koostumusta ja huomasin, että kaksi jäsentä oli Tractor Supplysta. Pitihän minun katsoa mikä firma se on, ja se onkin erittäin hyvä firma. Valitettavasti vain liian kallis, erityisesti kun huomioidaan, millaista huippusuhdannetta USA:n maatalous on viime vuosina elänyt. Ei tosin elä enää, joten tilanne voi ehkä muuttua.
Phoebuksen kaltaisella sijoitusfilosofialla toimivien sijoitusrahastojen salkut olisivat erittäin hyvä ideoiden lähde, jos sellaisia rahastoja olisi. Lähimpänä Phoebusta, ainakin ennen, oli ehkä amerikkalainen Sequoia Fund. Sen osakevalinnat ovat tosin muuttuneet melko erilaisiksi yhtiön perustajan Bill Ruanen kuoltua muutama vuosi sitten.
Yleinen idoiden lähde ovat myös nykyiset sijoituksemme (tai muut hyvin tuntemani yhtiöt) – niiden kautta tutustun kilpailijoihin, asiakkaisiin ja tavarantoimittajiin. Tällä tavoin tutustuin esimerkiksi CH Robinsoniin (jonkun Expeditors –artikkelin yhteydessä), joka lienee ihan hyvä firma, vaikka en ole siihen ehtinyt vielä tarkemmin tutustua. Vastaavasti kiinnostuin oikeastaan Sherwin-Williamsista vasta ostettuani Tikkurilaa, joskin kiinnostukseni on sikäli platoninen että yksi maalifirma riittänee meille. Kiinnostukseni vain kasvoi kun Erkki Järvinen viime maanantaina kertoi S-W:n olevan yksi niistä maailman parhaista maalifirmoista, joihin Tikkurilaa benchmarkaa itsensä.
B&B Toolsia katselin osittain Fastenalin verrokkina mutta ennen kaikkea siksi, että Handelsbankenin legendaarinen Tom Hedelius on yhtiön pääomistaja. Tämän viikon uutinen, että Starkki ostaa Puukeskuksen – joka lienee erinomainen kauppa, jos hinta on oikea – sai minut päivittämään tietojani. Seurasin aikoinaan analyytikkona Starckjohannia kun se oli pörssissä ja muistin, että yhtiön pilkkomisen yhteydessä Starkki myytiin Danske Trälastille. Sitä en tiennyt, että DT myytiin myöhemmin Wolseleylle. Ja Wolseley taas oli minulle ihan uusi tuttavuus (johon emme tule sijoittamaan). Samalla päivitin tietämyksen terästukkuri BE Groupista, joka osti Starckjohann Steelin (ja johon emme myöskään tule sijoittamaan). Ruotsalaista lämpöpumppu- ja kaminanvalmistajaa Nibeä olen silloin tällöin vilkuillut Tulikiven verrokkina (ja asiakkaana) ja Niben oltua eilisen suurin kurssinousija Tukholmassa muistin hieman päivittää tietojani.
Sveitsiläinen Givaudan ja saksalainen Symrise ovat kauan kiinnostaneet minua Cultorin kilpailijoina ja Symrise myös ruotsalaisen Probin päomistajana (Probi taas on Valion pääkilpailijoita probiooteissa). Sveitsiläinen Sika tuli mieleeni, kun olin viime kesänä tiivistänyt mökin kattoa Sikaflexillä. Ruotsalainen DIBS Payments nousi tutkalleni jonkin nettikorttimaksuni yhteydessä, joka meni DIBSin järjestelmien kautta ja siksi, että sijoitusyhtiö Spiltan, jonka osakkeita omistan, on joskus ollut sen edeltäjäyhtiössä melko suuri omistaja. Ja niin edelleen. Jokainen esimerkki on erilainen.
– – –
Matkoiltani ei sen sijaan ole tarttunut mukaan sijoitusideoita. Minua toki kiinnostaa paikallinen teollisuus ja tykkään käydä paikallisissa myymälöissä katsomassa paikallisia kuluttajatuotteita, mutta se ei vielä kerro niiden kelpoisuudesta sijoituskohteina mitään. Itse asiassa pidän ”tuttuutta” hieman vaarallisena, koska se johtaa helposti liialliseen uskoon omiin kykyihin, joka on sijoittajan tavallisimpia psykologisia virheitä.
Erityisesti tämä on vaarana silloin, kun on seurannut jotain yhtiötä vuosikausia ja alkaa luulla tietävänsä siitä ihan oikeasti enemmän kuin muut. Mutta virhe esiintyy myös siinä muodossa, että vaikkapa jokin kauppaketju alkaa tuntua tutulta, kun on siinä itse vieraillut. Tai jokin viinitynnyrien valmistaja alkaa tuntua tutulta vain, koska on jutellut talousjohtajan kanssa. Yritän muistaa kyseenalaistaa, mitä ihan oikeasti tiedän, ennen kuin alan luottaa liikaa omiin arvioihini.
– – –
Mainitsemillani esimerkeillä ideoiden lähteistä ei ollut nähdäkseni juuri mitään yhteistä. Siitä voisi vetää johtopäätöksen, että minulla on aika paljon tekemistä ideoiden generoimisen järjestelmällisyydessä.
Jos joku keksii algoritmin, joka löytäisi minulle ne yhtiöt, jotka ovat alallaan maailman parhaat, joilla on loistava, tasainen kannattavuus ja vahva tase sekä ennen kaikkea nöyrä mutta määrätietoinen, kohtuullisesti palkittu ja osakasystävällinen johto, kertokaa ihmeessä. Mutta en usko, että yrityskulttuuria pystyy mekaanisesti seulomaan.
Siksi ideani tulevat varmaan jatkossakin vähän mistä sattuu. En näe siinä mitään pahaa.
2. Verkkoa kulkiessa tulee aina vastaan jännittäviä firmoja. Katselin sillä silmällä islantilaista Össur-firmaa ja yritin soveltaa ajatuksiasi. Mitä mieltä olet yhtiöstä? Erityisesti mietityttää tuon tanskalaisen sijoitusrahaston suuri osuus, joka on ilmeisesti systemaattisesti kerätty pienistä palasista 5 vuoden aikana.
Reaktioni tähän kysymykseen on varmaan sama kuin sillä State Trooperilla, joka pysäytettyään minut toistakymmentä vuotta sitten yöllä jollain highwayllä Oklahomassa näki vanhan paperisen ajokorttini, jonka teksti oli vain suomeksi, ruotsiksi ja ranskaksi: ”Wow, I will probably never see one of these again in my life! Drive carefully, Sir”.
Pistoriuksen jalkaproteesivalmistajan Össurin pääomistaja ei suinkaan ole sijoitusrahasto, vaan tanskalaisen Oticon-säätiön sijoitusyhtiö, joka osti osakkeensa ruotsalaiselta Industrivärdeniltä sekä Össurin perustajalta. Säätiö tunnetaan parhaiten siitä, että se on tanskalaisen kuulolaitefirman William Demantin pääomistaja, mutta sillä on myös muita sijoituksia, kuten Össur. Rakenne on siis sama kuin Novo-säätiöllä, joka Novo Nordiskin ja Novozymesin lisäksi omistaa muitakin sijoituskohteita.
Jos vakavissasi harkitset pientä islantilaista proteesifirmaa niin olet oikeastaan täysin riippuvainen siitä, että Oticon-säätiö on hyvä pääomistaja. William Demant on aikojen saatossa kehittynyt kohtuullisen hyvin, joten ainakaan sen perusteella en näe Oticon-säätiössä ongelmaa. Mutta Össurista minulla ei ole harmainta hajua.
Mitä pienempi ja oudompi firma, sitä tarkemmin trooperin neuvoa kannattaa mielestäni noudattaa. Drive carefully, Sir.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja