Phoebus  keyboard_arrow_down

Vko 37/10: Yhdenvertaisuus/graafit/aseet

Phoebus   |     9.9.2010   

 

  1. Salkunhoitajalta: Kiitos, herra Persson!

Säästimme tällä viikolla 2.858 euroa, eli reilun viikon hallinnointipalkkiot. Minulla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, vaan saamme kiittää H&M:n pääomistajaa Stefan Perssonia rahoista.

Olen monesti aiemmin kertonut, että haen yhtiökumppaneiksemme sellaisia henkilöitä ja tahoja, jotka kohtelevat vähemmistöosakkaita todellisina yhtiökumppaneina. Olen myös kertonut, että luotan vahvasti Perssonin perheeseen tässä suhteessa. Tämän viikon teoillaan Stefan Persson vahvisti tätä uskomustani entisestään.

Persson lahjoitti reilut 4 miljoonaa H&M:n osaketta noin miljardin kruunun arvosta säätiölle, joka tulee hallinnoimaan yhtiön henkilöstön pitkäjänteistä kannustinjärjestelmää. Aivan kuten Handelsbankenissa H&M:n palkkiot tullaan jakamaan samansuuruisina koko henkilöstölle. Mistään eliitin bonuksista ei siis ole kyse.

Yhtiö olisi tietenkin voinut perustaa säätiön niin, että se olisi laskenut liikkeelle uusia osakkeita, jolloin jokaisen nykyisen osakkeenomistajan omistus olisi liudentunut samassa suhteessa. Omistamme 44.000 H&M:n osaketta, eli 0,0027% yhtiöstä, joten meidän osuutemme miljardin kruunun kannustinpotista olisi ollut 27.000 kruunua (2.858 euroa). Sen herra Persson säästi meiltä, päättäessään itse lahjoittaa säätiön perustamiseen tarvittavat osakkeet omistaan.

H&M kuuluu niihin yhtiöihin, joilla on eri äänivallan omaavia osakesarjoja. Ainoastaan vähä-ääninen B-osake on listattu pörssiin. Tällaisten tekojen jälkeen en kuitenkaan ole kovin huolissani, että H&M sortuisi vähemmistöosakkeiden sortamiseen osakesarjoja yhdistettäessä (toisin kuin esimerkiksi Tamfelt, Wärtsilä ja Fiskars ovat viime aikoina Suomessa tehneet).

Yhtiökumppaneiden valinnalla on väliä.

  1. Phoebus rahastongraafista– onko kulut mukana? Jos verrataan historiallisesti esim. Phoebusta ja Suomi niin Phoebus on hyvin edellä, mutta onko kulujen jälkeen?

Nettisivuillamme olevissa kurssigraafeissa on esitetty rahastojen päivittäiset substanssiarvot, joten kaikki juoksevat kulut ovat graafeissa mukana (kiinteät hallinnointipalkkiot, tuottosidonnaiset hallinnointipalkkiot, kaupankäyntikulut, pankkikulut jne). Sen sijaan merkintäpalkkioita ei ole huomioitu (koska ne vähennetään merkintäsummasta eikä rahaston arvosta).

En kiinnittäisi kovin paljon huomiota siihen, miten Phoebus on kehittynyt Suomen markkinoihin nähden. Phoebushan ei ole Suomi-rahasto, kuten viimeksi yritin kertoa viime neljännesvuosikatsauksestamme (katso sivu 15).

  1. Hamburger Hafen und Logistik:n tultua Phoebuksen sijotuskohteeksi, voidaan myös kysyä, miksei niinkin yhteiskunnallisia ”palveluja tuottavia” toimijoita, kuten asetuottajat ovat, voisi olla Phoebuksen sijoituskohteina. Näissä olisi varaa valita, ja markkinat ovat kasvavat ja kansainväliset. Mikä on salkunhaltijan mielipide tästä teollisuudenhaarasta Phoebuksen suhteen?

En ole tarkemmin perehtynyt asetuottajiin sen jälkeen, kun katselin ruotsalaista Celsius AB:ta sen pörssiin tulon yhteydessä vuonna 1993 (en muistaakseni ostanut yhtiötä, mutta muistaakseni se olisi kannattanut tehdä). Yleinen mielikuvani alan yhtiöistä on, että ne eivät ole kovin hyviä bisneksiä. Useimmilla firmoilla on suuria kehitysprojekteja (hävittäjälentokoneita, sukellusveneitä, muita asejärjestelmiä yms.), joiden kehitys lähtee enemmän kansallisista puolustusintresseistä kuin yhtiön taloudellisista näkökohdista. Siksi alan yhtiöiden kannattavuus yleensä heiluu erittäin paljon ja on keskimäärin liian usein huonohko.

Osakkeet voivat toki jonkin aikaa olla silti hyviä sijoituskohteita. Muistan hämärästi 1990-luvun alusta, että General Dynamics olisi ollut loistava osake, mutta vain siksi, että yhtiö alkoi järjestelmällisesti kutistaa itseään. Kun lähtökohtaisesti osake arvostettiin paljon alle yhtiön tasesubstanssin, ja kun yhtiö lahtasi itseään substanssiarvoon tai sen yli, osakkeenomistajat hyötyivät merkittävästi yhtiön osittaisesta alasajosta. Jos en aivan väärin muista, Celsiuksen tie oli hieman samankaltainen ja lopuksi SAAB AB osti sen hyvään hintaan vuonna 2000.

Phoebuksen sijoitusfilosofia lähtee siitä, että ostamme keskimääräistä kannattavampia yhtiöitä, joilla on keskimääräistä paremmat kasvumahdollisuudet, erinomaiset taseet ja erittäin hyvä johto. Ja sitten vain pidämme osakkeet kauan. Todennäköisyys löytää tällaisia yhtiöitä aseteollisuudessa on uskoakseni keskimääräistä paljon pienempi, alan poliittisten ulottuvuuksien vuoksi.

Phoebus ei ole ”eettinen” rahasto. Olen silti hyvin vastahakoinen sijoittamaan esimerkiksi ase- tai tupakkateollisuuteen (vaikka sinänsä tykkään ampua ja vaikka poltan). Syy tähän on, että pidän yleisesti epäeettisinä pidettyjä toimialoja epävarmoina sijoituskohteina. Toisaalta (tämän päivän nuorten) kasvava vastarinta tarkoittaa, että tuotteiden kysyntä todennäköisesti hiljalleen vähenee. Toisaalta emme voi tietää, millaisia poliittisia sääntelypaineita toimialoille jatkossa kohdistuu.

Maailmassa on aivan riittävästi sellaisia yhtiöitä, joilla ei ole tämäntapaisia ongelmia. Keskityn Phoebuksessa niihin.

.