Phoebus  keyboard_arrow_down

Vko 33/09: CFA / open source

Phoebus   |     14.8.2009   

 

  1. Minua on pidempään kiinnostanut tuo käymäsi CFA-koulutus. Voisitko kertoa hieman siitä, ja miten koulutus on vaikuttanut ajattelutapaasi Phoebuksen suhteen?

Lainaan CFA Suomi –yhdistyksen esittelytekstiä:

Chartered Financial Analyst –opinto-ohjelma on amerikkalaisen CFA Instituten hallinnoima kolmivuotinen koulutusohjelma, joka on tarkoitettu korkeakoulututkinnon omaaville sijoitustoimialalla työskenteleville alan ammattilaisille. Opinto-ohjelma koostuu sijoitusten arvonmääritykseen, analyysimenetelmiin, sijoitussalkun hoitamiseen, riskienhallintaan sekä sijoitustoiminnan eettisiin periaatteisiin liittyvistä alakokonaisuuksista.

CFA Suomi r.y. (CFA Finland) on vuonna 2002 perustettu CFA Instituten paikallisyhdistys Suomessa. CFA Suomella oli tammikuussa 2009 yhteensä 58 jäsentä, joista 42 oli CFA -tutkinnon suorittaneita. Yhdistyksen jäseniä toimii muun muassa salkunhoitajan, sijoitusjohtajan, analyytikon ja konsultin ammateissa.

– – –

Itse sain CFA –tutkinnon suoritettua loppuun syyskuussa 2005, osallistuttuani tentteihin vuosien 2003, 2004 ja 2005 kesällä. Motivaationi oli ensisijaisesti kannustaa nuorempia kollegoitani Seligsonilla jatkuvaan opiskeluun (ja miksei vanhempiakin kollegoitani). Perusasioiden kertaaminen oli minusta ihan hyödyllistä, olinhan valmistunut kauppatieteiden maisteriksi jo 17 vuotta aiemmin, jonka jälkeen rahoitusinstrumenttien valikoima on kehittynyt. Perusasiat eivät toki ole miksikään muuttuneet, eivätkä tule miksikään muuttumaan.

En usko tutkinnon vaikuttaneen tai vaikuttavan Phoebuksen salkunhoitoon millään tavoin. CFA Instituten ja CFA Suomen jäsenenä hyödyn toki siitä, että saan jatkuvaa informaatiota toimialastamme, mutta se on mielestäni enemmän hyödyksi roolissani Seligsonin osakkaana ja hallituksen jäsenenä kuin salkunhoidossa.

Kaikkein hyödyllisin (uramielessä) CFA -tutkinto on varmaankin ”laatusertifikaattina”, erityisesti nuorille, jotka ovat lähdössä ulkomaille töihin. Esimerkiksi USA:ssa Suomen korkeakoulututkintojen tasosta ei tiedetä juuri mitään, mutta CFA –tutkinto on kansainvälisesti tunnettu ja kaikkialla identtinen, joten se toimii hyvänä referenssinä. Hyvin nuorille esteenä voi toisaalta olla vaadittava koulutus tai työkokemus.

Todettakoon vielä, että CFA –tutkintoa ei pidä sekoittaa lukuisiin viime vuosina syntyneisiin kopioihin, joista Suomessa tunnetuin on ehkä vanha CEFA –tutkinto, joka oli paljon kalliimpi mutta huomattavasti suppeampi kuin CFA –tutkinto (pihinä miehenä valitsin siksi CFA:n). Uusi CEFA/CIIA –tutkinto on laajempi ja kansainvälisempi, mutta edelleen ymmärtääkseni 500 tunnin opiskelusuosituksineen selvästi suppeampi kuin CFA –tutkinto, jonka opiskelusuositus on noin 750 tuntia (3x 250h).

  1. Vastauksesi kysymykseen nro 2 viime viikolla herätti mielessäni jatkokysymyksen? Taustana: olen vankkumaton open sourcen kannattaja. Tähän tietoon nojaten olisiko mahdollista, että ilmoittaisit esim. top 5 / 10 tutustumisesi alla olevaa yhtiötä? Tämä sillä, että meitä Phoebukseen sijoittavia on useita, joista monikin voi mahdollisesti seurata samaa yhtiötä josta olet kiinnostunut oli kyseessä sitten Suomiyhtiö tai ulkomainen. Mikäli seuraajia olisi usempi voisi tietoa/yksilötason analyysiä siirtää puolin jos toisin mahdollisuuksia pilaamatta.

Kiitos ideasta.

Näen suurimpana ongelmana ”tasoeron” tavassa, jolla seuraan eri yhtiöitä. Voisin hyvin kuvitella kertovani, mitkä 5-10 yhtiötä ostaisin tänään, jos joku niiden perusongelma poistuisi. Olen esimerkiksi monta kertaa viitannut Expeditors International of Washingtoniin, jota emme omista siksi, että yhtiö jakaa suurimman osan kassavirroistaan optioiden kautta henkilöstölle (jakaa optioita halvalla ja ostaa osakkeita takaisin kalliilla). Lisäksi sen arvostus on tällä hetkellä liian korkea.

Muuten yhtiö on aivan mainio, joten jos se joskus muuttaisi optiokäytäntöjään ja jos kurssi olisi järkevämmällä tasolla, se voisi tulla Phoebukseen. Mutta onko mielekästä jossitella tästä 10-20 vuotta, jos se ei ikinä tapahdu? Sitähän se ”Top 5/10 -lista” käytännössä olisi – jossittelua, koska joka yhtiöllä, joka kuuluu tähän ”vakavasti otettavien yhtiöiden” kategoriaan on joku syy olla olematta salkussamme jo tänään.

– – –

Voisi myös ajatella, että kertoisin, mitä minulle enemmän tai vähemmän täysin uusia juttuja juuri nyt mietin. Ei siis Top 5/10 –yhtiöt, vaan ”hakuammuntaryhmän” yhtiöt. Luen paljon, ja pyrin hiljalleen oppimaan lisää toimialoista, joita en kovin hyvin tunne. Esimerkiksi tällä viikolla olen käyttänyt hieman (mutta en paljon) aikaa Strayer Educationiin (for-profit koulu) ja Strykeriin (lonkka-, polvi- ja selkärankaproteesit sun muuta). En mitenkään ole aakkosissa Str:n kohdalla, se oli vain sattumaa!

Strayer ei meille sovi juuri nyt, koska osake on 2-3 kertaa liian kallis, mutta yhtiö on hieno. Minulle se tuli kiinnostavaksi, koska olen edelleen miettinyt Washington Postia (jonka olen monesti maininnut), jonka for-profit koulu Kaplan alkaa olla suurin osa firmasta vaikka yhtiö edelleen arvostetaan kuihtuvan mediayhtiön eikä kasvavan koulutusyhtiön tavoin. Washington Postin johto on myös erinomainen. Mutta minun pitäisi vielä ehtiä katsoa 4-5 muuta kouluyhtiötä (Apollo, ITT, De Vry jne), jotta saisin alasta paremman kokonaiskuvan. Hypoteesini siis oli, että Strayer voisi olla kiinnostava, mutta siinä olin väärässä – nykyhinnalla. Sen sijaan hypoteesini, että Washington Post on halpa kouluyhtiö eikä kuoleva mediayhtiö voisi hyvin pitää paikkansa.

Stryker voisi osakkeen hinnoittelun puolesta hyvin sopia meille, mutta haluan ensin rauhassa suhteuttaa sen Medtroniciin (nämä ovat toimialan kaksi parasta firmaa ainakin muisti- ja mielikuvani mukaan), Johnson & Johnsoniin (jonka lääkebisnes ei minua juuri kiinnosta; yhtiö on muuten hieno), Carl Bennettin Getingeen (joka on liian velkaantunut minun makuuni) ja ehkä Zimmeriin, Boston Scientificiin, St Jude Medicaliin ja muihin alan kärkiyhtiöihin. Ja lisäksi haluaisin löytää Med-tech -firman, joka ei ole niin hirveän byrokraattinen kuin useimmat lääke- ja sairaalatarvikefirmat ovat (yhtiöllä, joka EI järjestä kongresseja Las Vegasissa, voisi olla hyvät saumat päästä salkkuumme!).

– – –

Pahoittelen pitkää höpötystäni aiheen vierestä, mutta halusin havainnollistaa ongelmiani. Odottaisimmeko 10-20 vuotta, että Peter Rose jää eläkkeelle ja Expeditorsin uusi johto tulee järkiinsä optioiden suhteen ja osakekurssi sattuu olemaan kohdallaan? Vai kävisimmekö läpi kokonaisia toimialoja 10-20 suurimpine yhtiöineen globaalisti? Itse uskon, että ensimmäinen vaihtoehto on useimmille liian tylsä ja toinen on ueimmille liian laaja ja minulle potentiaalisesti liian aikaavievä (jos en voi tehdä sitä omaan tahtiini kun minulle sopii). Siksi en juuri nyt näe fiksua ratkaisua kysymykseesi.

Mutta kiitos silti ideasta! Se on hyvä, ja näitä asioita on syytä miettiä edelleen.

Pääperiaatteeni yritystemme valinnassa tiedät jo. Haen yhtiöitä, jotka ovat alansa parhaita, kilpailijoitaan kannattavampia, taseeltaan vahvoja, joilla on erinomainen, osakasystävällinen johto ja jotka pystyvät jatkossa kasvamaan keskimääräistä hieman nopeammin sitomatta hirveästi pääomaa. Ja joiden hinnoittelu on vähintään järkevä. Jos seuraat näitä periaatteita, tulet katsoneeksi suunnilleen samoja firmoja kuin minäkin.

Mikään firma ei toki ole täydellinen, joten meidän on oltava valmiita tekemään kompromisseja. Siltä osin kuin sijoitamme Suomeen, laatuvaatimukset eivät voi olla samaa tasoa kuin ulkomaisissa yhtiöissämme – Suomessa yksinkertaisesti ei ole kovin monta niin loistavaa firmaa. Mutta nuo ovat pääperiaatteeni.

.