Vko 19/20: Osingot
Johtavat poliitikot ja AY-johtajat ovat julkisuudessa ottaneet voimakkaasti kantaa yritysten osinkopolitiikkaan. Osinkoja ei pääsääntöisesti tulisi maksaa. Viitataan omistajien ahneuteen. Olen eri mieltä. Osakkeenomistaja on viimekädessä se, joka omaisuudellaan vastaa siitä, että duunari saa palkkansa, verottaja veronsa ja asiakas tuotteensa. Näiden kulujen jälkeen mietitään omistajan korvausta pääoman riskistä, siis osinkoa. Aasinsiltana voisit ottaa kantaa siihen, miten rahastomme suhtautuisi tilanteeseen jossa joku omistuksessamme olevista yrityksistä joutuu omistajien kukkarolle. Ja mitä nämä salkkuyhtiömme saattaisivat olla?
Kysymykselläsi on hyvin monta ulottuvuutta. Lyhyt vastaus on, että asioita ei pidä yleistää, vaan tilanne vaihtelee yhtiöstä toiseen. Olen samaa mieltä siitä, että osingonjako ei suinkaan ole ahneutta, mutta ymmärrän samalla hyvin niitä yhtiöitä, jotka vallitsevassa tilanteessa ovat päätyneet lykkäämään osinkojen maksua. Mitä osakeanteihin tulee, niin niitä vartenhan pörssi on muun muassa juuri olemassa. Toki ”hätäanti” kriisitilanteessa kertoo siitä, että yhtiötä ei ole hoidettu järkevästi. Phoebuksen yhtiöt ovat järkevästi hoidettuja (ainakin toivon niin!), enkä siksi näe niillä sen tyyppisiä ongelmia.
– – –
Kysymyksesi ensimmäinen osa (omistajien ahneus) liippaa hyvin läheltä politiikkaa, joka ei ole tämän blogin aihe. Mutta todettakoon, että varsinkin vasemmiston usein esittämä vastakkainasettelu omistajien ja henkilöstön välillä on minusta aika vanhanaikaista populismia. Parhaat yhtiöt kyllä ymmärtävät hyvin, että niiden pitää samaan aikaan maksimoida niin asiakkaiden, henkilöstön kuin omistajien tyytyväisyys – suunnilleen siinä järjestyksessä, mutta väheksymättä kolmikosta yhtään.
Ja se on aika itsestään selvää. Jos esimerkiksi henkilöstö on pahasti alipalkattu, se tuskin palvelee asiakkaita hyvin. Ja jos asiakas ei saa hyvää palvelua, hän ei ole valmis maksamaan tarpeeksi. Jolloin yhtiö ei tee tulosta, eikä omistaja saa osinkoja. Tai kääntäen, jos ajattelee vain asiakasta ja myy tuotteensa tai palvelunsa liian halvalla, henkilöstölle ei pysty maksamaan kunnolla eikä yhtiö tee tulosta eikä omistaja saa osinkoja. Tai jos henkilöstölle maksaa liikaa, yhtiö ei tee tulosta eikä saa rahoitusta, eikä työpaikkojakaan enää konkussin jälkeen ole.
Vastakkainasettelu palkkojen ja osinkojen välillä on siis turhaa ja se osoittaa lähinnä sen, että sitä tekevät tahot eivät itse ole harjoittaneet yritystoimintaa. Jokainen yritys tarvitsee sekä henkilökuntaa että omaa pääomaa, useimmat myös vierasta pääomaa. Palkka on korvaus työstä, korko on korvaus vieraasta pääomasta ja osinko on korvaus omasta pääomasta. Jos osingot olisivat ”ahneutta”, miksi korot ja palkat eivät olisi?
– – –
Mutta ymmärrän hyvin niitäkin yhtiöitä, jotka ovat nykytilanteessa pidättäytyneet osingonjaosta tai lykänneet niitä. Järkevä omistaja ajattele yhtiötään sukupolvien yli eikä jaa yhtiöstä sellaista rahaa, minkä yhtiö tarvitsee. Usein rahan tarve voi johtua vaikkapa isosta investoinnista tai yrityskaupasta, mutta yhtä lailla syvä talouskriisi on minusta ihan pätevä syy jättää rahat yhtiöön eikä jakaa niitä. Tilanne vaihtelee yhtiöstä toiseen, eikä asioita pidä yleistää.
Phoebuksen ruotsalaiset yhtiöt (Sandvik, Handelsbanken ja H&M) ovat kaikki päättäneet jättää osingot maksamatta. H&M:n kohdalla se on selvää, tulos tulee olemaan erittäin heikko. Handelsbankenin kohdalla se on yhtä selvää, koska Euroopan pankkivalvoja on suositellut pankkeja pidättäytymään osingonjaosta (minusta ei kovin järkevä suositus, koska asioita ei pidä yleistää). Ja Sandvik on muuten vaan varovainen, vaikka sillä oli maaliskuun lopussa 1,4 miljardin kruunun nettokassa (ilman eläkevelkoja). Mutta kyllä omistajat ehtivät saada Sandvikistakin osingot yhtä hyvin vähän myöhemmin.
Amerikkalaisista yhtiöistämme vain Harley-Davidson on leikannut osinkonsa nimelliseen kahteen senttiin per vuosineljännes. Minusta ymmärrettävää – koronan aikana moottoripyörän osto ei ehkä ole ihmisten tärkeimpiä ajatuksia. Italialainen Brembo jätti myös osinkonsa maksamatta ymmärrettävistä syistä.
Suomalaisista yhtiöistämme TietoEVRY jätti osingot toistaiseksi maksamatta. Tikkurila, ja Konecranes eivät vielä ole järjestäneet yhtiökokouksiaan, eivätkä siten myöskään maksaneet osinkoja. Olettaisin, että osingot maksetaan normaalisti, kunhan yhtiökokoukset ensin pidetään, kuten Vaisala on tehnyt.
– – –
Mitkä yhtiöistämme sitten saattaisivat tarvita lisää pääomia omistajiltaan? Ehkä H&M, mutta muita en suoralta kädeltä keksi.
Ensimmäinen oire tietenkin on, että osinkoja ei makseta. Toinen oire on vahvasti negatiivinen kassavirta. Mikään näistä ei nähdäkseni koske muita yhtiöitämme kuin ehkä H&M:ää.
Mutta ajatusleikkinä kysymys on erittäin hyvä! Jos yhtiö pyrkii olemaan ”taseeltaan tehokas”, kuten analyytikot usein suosittelevat – eli sillä on kohtuullisen paljon nettovelkaa – omistajalla pitää vastapainoisesti olla kohtuullisen paljon varakassaa, jotta yhtiön voi tarvittaessa pääomittaa. Tämä on pääomistajalle yleensä selvää, mutta ei ehkä aina vähemmistöomistajille. Mitä hyötyä nettovelasta yhtiössä siis on, jos omistajalla pitää löytyä (tarvittaessa) yhtä paljon rahaa?
Phoebuksen osalta olen levollisin mielin. Muutamat yhtiömme toki kärsivät koronakriisistä, mutta suurin osa ei pahasti. Pahiten kärsivät yhtiöt (H&M, H-D) ovat pienimpiä sijoituksiamme. Muutamilla yhtiöillämme on hieman tavanomaista enemmän velkaa yrityskauppojen jäljiltä, mutta suurimmalla osalla ei.
– – –
Asian voi myös ajatella niin, että yhtiön varat ovat sen omistajien varoja, joten osingonjako on tavallaan vain omien rahojen siirtoa taskusta toiseen. Hyvä omistaja ymmärtää, että varoja ei pidä jakaa, jos yhtiöllä ei ole siihen varaa. Toisaalta varojen jakaminen juuri kriisissä olisi kansantaloudellisesti hyödyllistä, jos (pien)omistajien talous on muuten tiukoilla ja osingot osaltaan auttaisivat ylläpitämään kulutusta.
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne keskiviikkona 20. toukokuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja