Vko 10/23: Globalisaatio/yhtiöX
Olisin kysynyt minkälaisena ilmiönä näet globalisaation koskien salkkuyhtiöitämme? Asia juolahti mieleeni lukiessani äskettäin Rapalan siirtävän lähes koko Vääksyn tehtaansa tuotannon Viroon. Surullinen asia pikkupaikkakunnalle! Onko globalisaatio uhka vai mahdollisuus salkkuyhtiöillemme? Vaikuttaako se enemmän joihinkin yhtiöihimme kuin toisiin?
En tiedä, onko minulla tähän keskusteluun juuri lisäarvoa tuotavana. Vasemmisto yleensä ei pidä globalisaatiosta ja oikeisto kannattaa sitä, joten se on aika poliittinen kysymys, eikä politiikka ole tämän blogin aihe. Yleisesti ottaen näen globalisaation enemmän mahdollisuutena kuin uhkana.
– – –
Talousteoreettisesti asia on aika selvä. Kansainvälisen kaupan lisääntyminen hyödyntää kaikkia, koska maat voivat erikoistua parhaaseen osaamiseensa ja siten kasvattaa talouttaan, ceteris paribus (siis kun muut asiat pysyvät ennallaan). Sen kerroin jo viikon 49/2022 blogissa tarkemmin (kysymyksessä 2).
Erikoistumalla siihen, minkä osaa parhaiten, kansantalous voi saavuttaa tuottavuuden kasvua, joka kasvattaa varallisuutta per capita. Siksi kansainvälinen kauppa on erityisesti pienemmille maille hyöty eikä haitta. Tämän näemme siinäkin, että protektionismia (siis globalisaation ehkäisyä tullikeinoin) ovat yleensä harjoittaneet vain suurimmat maat (USA, Kiina, Saksa, Ranska, nykyään valitettavasti myös EU).
Hyötyminen tosin edellyttää, että pienen maan poliitikot pitävät huolta maan kilpailukyvystä eikä byrokratia, verotus tai muut yritystoiminnan esteet nouse suuremmiksi kuin kilpailijamaissa. Siksi monet poliitikot eivät asiasta innostu, koska kansainvälinen kilpailu esimerkiksi byrokratian keventämisessä tai verotuksessa ei ole heille mieleen. Vähentäähän se heidän vaikutusvaltaansa.
Myöskään kaikki yritykset eivät tietenkään pidä globalisaatiota hyvänä. Jos yhtiön markkina-asema on perustunut vain paikalliseen johtajuuteen ja yhtäkkiä tulee uutta kilpailua rajojen takaa, niin yhtiö usein kuolee. Mutta kansantalouden kannalta hyöty on siinä, että menestyjiä on todennäköisesti enemmän kuin häviäjiä – jos siis maalla oikeasti on jotain erikoisosaamista, jota hyödyntää.
Konkreettisia esimerkkejä siitä, miten Suomi on hyötynyt gobalisaatiosta (jos mietitään ulkomaisten yhtiöiden yritysostoja Suomessa) ovat ABB:n Kymi-yhtiöltä (nykyään UPM) hankkima Strömberg, jonka taajuusmuuttajien myynti Vaasasta on ABB:n globaalin jakelukanavan ansiosta moninkertaistunut. Tai Bayerin Huhtamäeltä ostama Leiras, jonka hormonikierukoiden vienti Turusta on Bayerin globaalin jakelun ansiosta moninkertaistunut. Yhtiöt ovat Suomen suurimpia veronmaksajia.
Yhtä lailla voi ajatella, että nettijakelu on edistänyt globalisaatiota ei-fyysisissä tuotteissa, joka on tehnyt vaikkapa Supercellista suomalaisen veronmaksun menetystarinan.
– – –
Huonommat yhtiöt voivat toki olla eri mieltä globalisaation hyödyistä Mutta jos hetkeksi vaikka ajatellaan, että minulla olisi Suomen johtava polkagris-karkkeja tuottava yhtiö ja menestyisin täällä vain siksi, että Suomen polkagris-karkkien tuontitulli olisi 200%, vaikka maailman polkagris-pääkaupunki Grännassa Ruotsin Vätternillä laatu on parempi ja hinnat edullisempia, niin eikö asiakkaille parempi vaihtoehto olisi poistaa tullit, tuoda tänne laadukkaammat ja halvemmat karkit ja siirtää minut muihin hommiin (vaikkapa sijoitusrahaston salkunhoitajaksi)?
Minusta globalisaatiolla ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, että Rapala siirtää tuotantoaan Vääksystä Viroon. Päinvastoin, Rapalahan oli eräs Suomen ensimmäisiä globalisoituneita yhtiöitä jo 1960-luvulla, kun se sai jalansijan USA:n markkinoilla.
Tuotannon siirto on minusta lähinnä osoitus siitä, että yhtiö ei ole oikein löytänyt asemaansa markkinoilla, vaikka on sitä neljännesvuosikymmenen aikana hakenut. Fiksu pääomistaja, jonka strategia olisi kunnossa tekisi minusta toisen valinnan myös tuotannon osalta. Siitä enemmän jäljempänä.
Olisin kysynyt mielipidettäsi Rapalasta. Olet jonkin verran yhtiöstä kirjoittanut, viimeksi blogissasi 13/12. Olet ollut huolissasi yhtiön velkaisuudesta, miltä tilanne näyttää nyt? Vaikka en kalastusta harrastakaan kävin vierailulla Prisman kalastusosastolla. Rapalan tuotteiden hyllytila ei ollut mikään suuri, mutta useat tuotteet olivat loppuunmyytyjä. Minkä tyyppisille sijoittajille voit suositella Rapalaa?
Olen miettinyt Rapalaa parinkymmenen vuoden ajan sijoituksena Phoebukselle tai itselleni, yhtiön melko vahvaan brändiin perustuen. En kuitenkaan ole sitä ostanut ja hyvä niin, koska yhtiö ei ole parissakymmenessä vuodessa parantunut vaan pikemmin huonontunut.
Kuten huomasit, kerroin vuonna 2012, että silloinen 91me nettovelka oli liikaa minun makuuni, olihan se 79% varastojen arvosta ja 67% omasta pääomasta. Viime vuoden lopussa nettovelkaa oli 107me, joka oli 107% varastojen arvosta ja 77% omasta pääomasta, joten yhtiön rahoitustilanne on ennestään heikentynyt, varsinkin kun liiketulos on kymmenessä vuodessa noin puolittunut.
Kuvaavaa ehkä on, että 1999 Rapalan juuri listauduttua liikevaihto oli 100me, liiketulos 17me, osakekurssi 7,00e, osakkeiden markkina-arvo 220me ja nettovelka 107me. Viime vuonna liikevaihto oli 274me, oikaistu liiketulos 15me, osakekurssi 5,00e, markkina-arvo 194me ja nettovelka 107me. Lisäarvoa ei ole 23 vuodessa tullut.
Tähän suhteutettuna osakekurssi on pysynyt yllättävän korkeana. Sijoittajat huomasivat, että Rapalan pääkilpailijan Pure Fishingin omistava pääomasijoittaja Sycamore Partners osti Rapalasta vajaat 20% helmikuussa 2021 ja odottavat ehkä tarjousta lopusta. Mutta kyllä pääomasijoittajakin osaa laskea, enkä ainakaan itse ostaisi koko Rapalaa näillä hinnoilla. Siksi kyseessä on minusta täysin spekulatiivinen sijoitus, jota ei voi suositella kenellekään – en tosin muutenkaan suosittele mitään yksittäisiä sijoituksia.
– – –
Ydinkysymys on siis se mikä Rapalassa on vikana, jos tavaramerkki on melko vahva, mutta yhtiö ei silti osaa tehdä rahaa? Itse näkisin, että se on johtunut lähinnä huonosta johtamisesta ja/tai huonosta pääomistajasta. Mahdollisuuksia kun nähdäkseni olisi pitänyt olla paljon parempaankin.
Rapala kertoo olevansa maailman markkinajohtaja vieheissä, mutta eri kalastusmuodoissa on paljon kilpailua eikä yhtiö nähdäkseni kovin monessa ole johtava. Vaikka yhtiö on edustettuna hyvin monessa kalastusmuodossa, sillä ei siis ole varsinaista pysyvää kilpailuetua useimmissa, vaan se joutuu kilpailemaan lähinnä hinnalla. Asiaa voi ehkä helpoiten perata omien kokemusteni perusteella kalastajana?
Kuten jo kymmenen vuotta sitten kerroin, Rapalan tuotteet edustavat alle 5% kalastustarvikkeistani ja muiden valmistajien tuotteet yli 95%. En toki harrasta kaikkia kalastusmuotoja – minulla on osaamista lohen uistelussa, syöttikalojen onkimisessa lohelle, syvän meren kalastuksessa (marliini/purjekala/tonnikala), kuhan uistelussa, ahvenen jigauksessa, perusonginnassa ja peruspilkinnässä, siian onginnassa, lajikalastuksessa, Street Fishingissä ja jonkin verran hauen heittokalastuksessa. Muut lajit, kuten vaikka kilpaonginta, verkkokalastus ja perhokalastus ovat minulle vieraita, kuten myös vaikka tarpoonin, grand trevallyn tai dogtooth tunan heittokalastus.
Joten kurkistetaanpa hetkeksi välinevarastooni (ja muihin kokemuksiini), tämän osan voitte jättää väliin, jos kalastustekniikat eivät niin kiinnosta:
– – –
Olen kalastanut yli 50 vuoden ajan, mutta niistä vasta viimeiset reilut 15 vuotta tosissani. Viime aikoina olen käyttänyt arviolta noin 10.000-15.000 euroa kalastusvälineisiin (veneiden kulujen lisäksi) – halpaa tämä touhu ei ole!
Merilohen uistelussa, jota eniten harrastan, Rapalalla ei ole juuri sijaa. Syötteinä käytän yleensä täkyrakseja, siis kuollut salakka ja raksihuppu. Hupuistani noin 90% on Jackpot-merkkisiä (Suomi) ja houkutuslevyistäni noin 80% VK (Suomi). Lisäksi veneessä on toistasataa vetopeltiä, joita en juuri käytä (90% Ismo Ruotsista). Koukkuina Daiwa, Gamakatsu, Owner (kaikki Japani) ja Eagle Claw (USA), toki käytän 5% myös Rapalan VMC-koukkuja. Veneen pohjalla on paketti Kamasanin (Japani) koukkuja varalla. Siimoissa ja perukkeissa Berkley (Pure Fishing), P-Line tai Trabucco (Italia), veneen pohjalla on yksi Sufix (Rapala) varasiimana. Vapoina Ugly Stick (Pure Fishing). Keloina Penn (Pure Fishing) ja muutama käytettynä hankittu Okuma (nykyään Rapalan jakelussa). Leikareina P-Line tai Kuusamo.
Järvilohen ja nieriän uistelussa, jota harjoitan vain Ruotsin Vätternillä oppaan kanssa, Rapalalla ei ole myöskään sijaa. Siellä käytämme enimmäkseen pieniä vaappuja, joista StrikePro (Ruotsi) on ylivoimaisesti suosituin. Toki pieni Rapalakin voisi toimia, mutta juuri kukaan ei niitä siellä käytä. Keloina on yleensä Daiwa (Japani).
Kuhan uistelussa mökillä hain kauan toimivaa konseptia, kunnes löysin Isluren (Suomi) valmistaman Tuikkarin. Sitä ennen kokeilin enimmäkseen Jesseä (Suomi) ja Bomberia (USA), myös jotain Rapalaa. Tuikkari on nykyään 85% valinnoistani mutta pakistani ehkä Tuikkari 40%, Jesse 30%, Bomber 25% ja muut yhteensä 5%. Keloina käytän merilohikäytöstä poistamiani Pennejä (Pure Fishing) ja vapoina Shimanot, siimana yleensä Berkley (Pure Fishing), leikareina Abu Garcia (Pure Fishing).
Onginnassa (oli sitten syöttikalaa, siikaa, lajikalastusta tai Street Fishingiä) käytän yleensä Trabuccon (Italia) siimoja, Kamasanin (Japani) koukkuja ja Motonetin matoja.
Syvän meren kalastuksessa (oppaan kanssa) käytämme elävää tai kuollutta syöttiä paitsi wahoolle, jota uistellaan Rapalan jerkkimäisellä painavalla uistimella. Siinä olen huomannut, että ”Rapala” on maailmanluokan brändi, mutta vain tuohon käyttöön. Kela on lähes aina Shimano (poikkeus on Alutecnos Italiasta), mutta kun aloitin toistakymmentä vuotta sitten, se oli usein Penn (Pure Fishing). Kun Penn siirsi valmistuksen Kiinaan, sen käyttö loppui. Koukku on usein Eagle Claw tai Gamakatsu. Marliinin uistelussa mustekalavieheellä harva käyttää Williamsonia (Rapala), useimmat Mold Craft (USA), Marlin Magic (USA), Black Bart (USA) tai Melton (USA). Perukkeena lähes aina Seaguar (Japani).
Ahvenen jigauksessa toinen käyttämistäni ammattioppaista käyttää vain puolalaisen Relaxin jigejä, toinen lähinnä Stormin (Rapala) jigejä. Itselläni ei ole juuri välineitä (muutamia kymmeniä jigipäitä ja jigejä lukuunottamatta), jigipääni ovat BKK (Japani) ja jigit pääosin Relaxia (jokunen Storm löytyy myös). Siihen erikoistuneita vapoja ei minulla ole, koska kalastan vähän, mutta oppaideni japanilaiset vavat ovat aivan ylivertaisia minun käyttämiini nähden. Kelat yleensä Shimanon avokeloja.
Hauen heittokalastus oli minulle vielä kymmenisen vuotta sitten tuttu, mutta on jäänyt taka-alalle, Siihen aikaan parhaita vieheitäni olivat Nils Masterin (Suomi) Bete –lusikat, Nils Masterin isot vaaput, Strike Pron (Ruotsi) Buster Jerk ja Rapalan isot vaaput, suunnilleen tuossa järjestyksessä ainakin minulle. Siksi vanhassa haukipakissanikaan ei ole kuin 10-15% Rapalaa. Haukivapani on Shimano, kela on Penn (Pure Fishing).
– – –
No, tämä ei ole kalastus- vaan sijoitusblogi, eikä käyttämilläni välineillä ole muuta merkitystä kuin, että ne osoittavat minusta hyvin konkreettisesti kuinka paljon kilpailua alalla on, ja kuinka hyvin pienet paikalliset toimijat ovat onnistuneet valtaamaan merkittäviä markkinaosuuksia tietyissä kalastusmuodoissa.
Kuten näimme, en myöskään käytä paljon Rapalan pääkilpailijan Pure Fishingin tuotteita, vaan enimmäkseen pienten erikoistuneiden valmistajien tuotteita. Rapala ja Pure Fishing ovat ajautuneet yhä selvemmin ”markettibrändeiksi”. Iso hyllytila Wal-Martissa tai Prismassa takaa tietyn myynnin sunnuntaikalastajille mutta, jos parhaat kalastajat eivät tuotteita juuri käytä, on vaikeaa pitää yllä kuvitelmaa huippubrändistä.
Kalastustarvikkeita ei tehdä kaloille, vaan kalastajille. Siksi niiden myynnissä oleellista on, mikä näkyvyys niillä saadaan alan parhaiden ammattilaisten – siis kalastusoppaiden – avulla. Ja tuotevalikoiman pitää jatkuvasti uusiutua, jotta kalastajilla olisi taas tänä vuonna syytä satsata muutama sata euroa uusiin vieheisiin tai tarvikkeisiin.
Jakelulogiikan muutos ei ole ollut markettibrändeille eduksi. Ennen peruskamat myytiin Wal-Martissa tai Primassa ja erikoistuotteet kivijalkakaupoissa. Nykyään erikoistuotteet saa helposti valmistajan nettikaupasta, joten pienkilpailijoiden alalletulokynnys, joka ei vieheissä ole koskaan ollut iso, on ennestään madaltunut.
Rapalan strategian puutteellisuus näkyy minusta juuri siinä, että yhtiö pyrkii höyläämään muutaman sentin jokaisen vaapun valmistuskuluista (kuten yllä kysyit) sen sijaan, että se pyrkisi löytämään itselleen kestäviä lokeroita markkinoilta tuotekehityksen ja markkinoinnin avulla, kuten alan parhaat (pien)yhtiöt tekevät.
Joten näkisin, että Rapalan ja Pure Fishingin pitäisi yrittää keksiä, miten niistä tulisi taas relevantteja markkinoilla. Pure Fishingin kannattavuus oli ilmeisen hyvä vielä silloin, kun Newell Brands myi yhtiön Sycamore Partnersille vuonna 2018 noin 1,3 miljardilla dollarilla (liikevaihto 2017 oli vain 556m USD). Mutta en usko, että kumpikaan nykyisellä strategialla säilyisivät kovin relevantteina.
Phoebus pyrkii sijoittamaan toimialansa johtaviin yhtiöihin, joilla on muita parempi kannattavuus markkina-asemansa takia. Vaikka Rapala on alallaan iso ei se ole alallaan erityisen kannattava, koska sillä ei nähdäkseni ole kestäviä kilpailuetuja.
Siksi emme ole Rapalaan sijoittaneet, emmekä tule siihen sijoittamaan ainakaan ennen kuin yhtiö löytää sisäisen menestyjänsä (johon kyllä olisi potentiaalia).
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 24. maaliskuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja