Vko 49/22: Syklisyys/megatrendit
Olisin kysynyt mielipidettäsi niin sanottuihin syklisiin yhtiöihin kuten käsittääkseni Cramo ja Outokumpu. Molempien tulos riippuu käsittääkseni paljon rakentamisen syklistä. Ja muitakin eri sykleistä riippuvia yhtiöitä varmasti löytyy. Miten suhtaudut tälläisiin syklisiin yhtiöihin verrattuna vähemmän syklisiin kuten käsittääkseni kulutustarvikeyhtiöt? Onko asia mielestäsi merkittävä sijoituspäätöksiä tehtäessä?
Syklisyys sinänsä ei ole mielestäni ongelma, eikä se suoraan vaikuta sijoituspäätöksiini. Phoebus pyrkii sijoittamaan vakaasti kilpailijoitaan paremmin kannattaviin yhtiöihin (”laatuyhtiöihin”), eikä minulle ole merkitystä sillä, ovatko ne syklisiä vai ei, kunhan ne ovat riittävän laadukkaita. Mainitsemasi yhtiöt eivät sitä mielestäni ole (Cramo ei ole myöskään enää pörssissä, mutta se ei liity asiaan).
Usein sykliset yhtiöt eivät ole kovin laadukkaita. Se johtunee ennen kaikkea siitä, että monet niistä tuottavat bulkkituotteita (kuten teräsyhtiöt) tai bulkkipalveluja (kuten lentoyhtiöt), joissa ei määritelmällisesti oikein voi erottua kilpailijoista saavuttaakseen kestäviä kilpailuetuja. Ehkä se johtuu myös siitä, että kovin syklistä liiketoimintaa on aika vaikeaa hallita, kun kustannusten pitäisi joustaa kysynnän mukaan.
Mutta sijoittajan kannalta syklisyyden ainoa suurempi merkitys on minusta se, että osakkeen arvostus on vähän tavanomaista vaikeampaa. Tuloksen lisäksi pitää ymmärtää missä syklin vaiheessa tulos on saavutettu ja mikä olisi tulos ”normaalissa” syklin vaiheessa. Se on aika helposti tehtävissä.
– – –
Phoebuksenkin salkussa on toki syklisiä yhtiöitä. Selkein on ehkä John Deere, jonka volyymit vaihtelevat globaalin maatalouden investointien mukaan. Myös Sandvik on syklinen, joskin kaivoskoneissa uusien laitteiden osuus on pieni ja kulutusosien osuus on iso. Sandvikin kääntöterät ovat teollisuuden kulutus- eikä investointitavaroita. Myös Konecranesin nosturit ovat syklisiä, jonka niiden huolto hyvin pitkälle tasoittaa.
Monet parhaista teollisuusyhtiöistä ovatkin pyrkineet tasapainottamaan syklisyyttään juuri huoltotoiminnoilla, jotta liiketoiminta olisi vakaampi ja syklejä helpompi hallita. Suomessa paras esimerkki on ehkä Kone, jota emme sen arvostuksesta johtuen omista. Ruotsissa paras esimerkki on ehkä rekkavalmistaja Scania, jota omistimme ennen kuin Volkswagen osti siitä enemmistön.
Toki syklejä voi olla sellaisiakin, jotka eivät riipu talouden tilasta. Phoebuksen yhtiöistä ranskalainen viinitynnyrien valmistaja TFF Group on selvästi syklinen, mutta sen syklit riippuvat viinisadosta eivätkä taloudesta. Yhtiö on pyrkinyt tasoittamaan syklejään toisaalta laajentumalla globaaliksi (sato on erilainen eri puolilla maailmaa) ja toisaalta laajentumalla myös whiskey- ja bourbontynnereihin.
– – –
Syklit ovat normaalia talouden toimintaa, eivätkä ne yleensä heiluta muuten vakaasti kannattavia yhtiöitä. Mutta yhden varoituksen antaisin sykleistä – niitä ei pidä yrittää käyttää markkinoiden ajoittamiseen.
Silti monet niin tekevät ja keinottelijoiden suosiossa ovat usein syklin pohjalla marginaalisesti kannattavat tai jopa tappiolliset yhtiöt, joiden tuloksen odotetaan nousevan paljon suhdanteiden parantuessa. Niin saattaa ehkä käydä, mutta yhtiö, joka ei syklin yli ole kannattava ei tule pitkässä juoksussa olemaan hyvä sijoitus. Siksi vältän niitä, ne eivät ole sijoituksia vaan puhdasta keinottelua, jota Phoebus ei harjoita.
Olen pitkäaikaissijoittajaja minua on askarruttanut se mitä minun sijoittajana tulisi tulevaisuudesta ajatella? Pitkissä aikasarjoissa sijoittaminen on ollut ylämäkeä, vaikka ajoittain takapakkeja on tullut. Mutta aina on noustu – mutta noustaanko jatkossa? Tarkoitan ennen muuta ilmastonmuutosta ja luontokatoa, joiden seurauksena taloudellisen kasvun edellytykset ovat hiipumassa. Kuinka kestävällä pohjalla on tällöin usko jatkuvaan taloudelliseen kasvuun, joka on edellytys sijoittajan tulevaisuuden tuotoille ? Mielestäni edessämme on aika pian umpikuja, joka tarkoittaa taloudellisen kasvun tyrehtymistä, joka veisi pohjan pitkäaikaiselta sijoittamiselta. Toivoa herättää se, että tarvittava muutos on kyllä jo alkanut. Mutta tulevatko muutokset olemaan riittävän laajoja ja nopeita ? Mielenkiintoista olisi kuulla miten itse tulevaisuutta hahmotat ja olemmeko sen suhteen samoilla jäljillä ?
En tiedä onko minulla kovin paljon lisäarvoa tuoda tähän keskusteluun, mutta voin toki kertoa omat mielipiteeni. Erittäin lyhyesti sanottuna en pidä ”megatrendien” perusteella sijoittamista kovin järkevänä, koska voimme ehkä nähdä trendin, mutta emme tiedä mikä sen vaikutusaika tulee olemaan tai miten trendi sinä aikana muuttuu. En myöskään ole luonnon osalta aivan yhtä huolestunut kuin sinä.
Kasvanut luontotietoisuus on minusta erittäin hyvä asia! Perusongelma on kai aika selvä. Yksi eläinlaji (ihminen) on pärjännyt jonkin aikaa aivan liian hyvin muiden lajien ja luonnon kustannuksella. Ihmiskunta on vuodesta 1800 kasvanut miljardista kahdeksaan miljardiin. Normaalisti luonto hoitaisi ongelman sairauksien tai nälänhädän kautta, mutta sitä emme halua emmekä voi hyväksyä. Mutta voiko ihmiskunta edelleen kasvaa ja mitä taloudelle tapahtuu, jos se ei kasva? Ja mitä luonnolle tapahtuu?
– – –
Jos aloitetaan luonnosta, niin en näe vain synkkiä pilviä. Kuulun sukupolveen, joka näki 1970-luvulla Saksan terästeollisuuden aiheuttamat happosateet, jotka tappoivat Suomessakin kuusikoita. Näin myös maatalouden kasvinsuojeluaineista johtuvan elohopean kertymisen ravintoketjuun, joka tappoi isoja petolintuja. Kumpikin ongelma tunnistettiin, eikä happosateita ole enää näkynyt ja merikotka sekä kalasääski voivat tänään paremmin kuin silloin. Muita ongelmia olemme toki löytäneet entistä enemmän, mutta voisimme minusta joskus myös iloita hyvistä uutisista.
Luontokeskustelussa on minusta joskus turhia vastakkainasetteluja, jotka liittynevät siihen, että urbanisoituneempi kansa on vähän vieraantunut luonnosta. Paras esimerkki on ehkä metsänhoito. Ilmaston kannalta optimaalista on sitoa mahdollisimman paljon hiiltä metsän noin 80 vuoden kiertoajan puitteissa. Metsänomistajan kannalta optimaalista on kasvattaa mahdollisimman paljon arvokasta tukkipuuta metsän kiertoajan puitteissa. Hiili on yhtä kuin puu, joten missä on ristiriita?
Luontokato on toki todellinen ongelma, joka johtuu lähinnä siitä, että meitä ihmisiä on liikaa. Esimerkiksi kaupungit, moottoritiet ja rautatiet vievät peruslajeilta tilaa. Samalla pitää toki ymmärtää, että luonto muuttuu aina myös lajien kilpailun kautta, eikä sitä voi säännellä. Sen oivalsi jo Charles Darwin parisataa vuotta sitten. Kun fokusoidaan vain yksittäisen lajin kantaan voi siis helposti tehdä vääriä johtopäätöksiä.
Luontoa pitää suojella meiltä ihmisiltä, se lienee selvää. Mutta miten?
– – –
Paras uutinen luonnon kannalta lienee se, että YK:n mukaan ihmiskunnan, joka siis edellisen 222 vuoden aikana kahdeksankertaistui, odotetaan kasvavan enää noin 30% seuraavan 60-80 vuoden aikana, jonka jälkeen se alkaa taantua. Arvio perustuu ymmärtääkseni siihen, että kehittyneissä maissa väestö ei enää kasva ja siihen, että suurin osa maailmasta hiljalleen muuttuu kehittyneiksi maiksi.
Mutta mitä se tarkoittaa taloudelle (ja sitä kautta pörssille)?
Ensin lienee hyvä kerrata talouden perusasiat. Kasvu voi tulla väestön kasvun kautta tai tuottavuuden kasvun kautta, mutta vain jälkimmäinen lisää vaurautta. Tuottavuus voi syntyä joko erikoistumisen tai innovaatioiden kautta. Vaurauden kasvu ei siis edellytä väestön kasvua.
Kuvitelkaamme pientä primitiivistä saariyhteisöä, jossa jokainen kalastaa, kokkaa ruoat, rakentaa majoja ja ompelee vaatteita. Jos kaikki erikoistuvat – paras kalastaja keskittyy kalastamiseen, paras kokki ruoanlaittoon, paras rakentaja majoihin ja paras ompelija vaatteisiin, niin samalla panoksella saadaan suurempi tuotos (tai pienemmällä sama).
Jos sitten kalastaja vielä keksii parempia syöttejä tai verkkoja ja kokki parempia välineitä, niin tuotos ennestään kasvaa. Tuottavuus on siis avain siihen, että vähemmällä voidaan tehdä enemmän.
Jos saariyhteisön väestö lisäksi kasvaa, niin sekin toki lisää talouden kasvua, mutta se ei lisää talouden kasvua per capita, joka vaikuttaa eniten hyvinvointiin.
Siksi en ole kovin huolissani siitä, että yhteinen pizzamme alkaa ehkä pienentyä noin sadan vuoden päästä, koska pizzanpalojen määrä samalla vähenee, kun meitä on vähemmän. Oleellista on suhde pizzan koon ja pizzanpalojen määrän välillä, joka riippuu tuottavuudesta. Jos se säilyy hyvänä, pörssi voinee nousta vaikka ihmiskunta vähenisi.
– – –
Entä luonnon suojelu?
Hyvä uutinen on minusta että, jos ihmiskunta kasvaa vain 30% seuraavan noin 80 vuoden aikana ja tuottavuus jatkaa kasvuaan – siis niin, että käytämme vähemmän resursseja samaan tuotokseen – niin emme ehkä enää tule kovin paljon nykyistä pahemmin vaatimaan resursseja tai tuhonneeksi luontoa.
Näkisin myös, että meillä on erittäin paljon käyttämättömiä resursseja luonnon tilan parantamiseen. Oleellista olisi ymmärtää, että esimerkiksi ilmasto on globaali ongelma, jolloin se pitää ratkaista globaalisti. Siis niin, että käytetään rahat siellä, missä niistä saadaan eniten hyötyä. Niin ei jostain syystä haluta tänään tehdä, mutta se auttaisi uskoakseni ratkaisevasti ongelman hoidossa.
Olen siis optimisti. Ihminen on kaikesta huolimatta aika fiksu eläin ja meillä on paljon resursseja käyttämättä jo nyt ja lisää tuottavuuden kautta tulossa. Eikä hyvinvoinnin kasvu riipu vain väestön kasvusta. Mutta en lähtisi rakentamaan salkkuani sen varaan, mitä ehkä tapahtuu sadan vuoden päästä (tai ehkä ei), siis megatrendien varaan.
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 13. tammikuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja