Phoebus  keyboard_arrow_down

Vko 06/19: Yhtiön ostama osakeanalyysi

Phoebus   |     8.2.2019   
  1. Mitä mieltä analyytikkona ja yhtiöiden osakkeenomistajana olet siitä, että esim Exel Composites käyttää omistajien rahoja analyysien ostamiseen esim. Inderesiltä? Eikö kurssit kuitenkin pitkällä aikavälillä seuraa tulosta? Miksi osakkeenomistajien pitää maksaa siitä, että maksetun analyysin ansiosta ehkä joku ostaa vaikka vain hetkeksi yhtiön osakkeita?

Olen kanssasi periaatteessa samaa mieltä, mutta en pidä asiaa kovin oleellisena rahallisesti, ainakaan verrattuna muihin kustannuksiin, joita pörssilistaus aiheuttaa. Kun kerran on päättänyt olla pörssissä olisi varmaan kivaa, että se kiinnostaisi edes jotakuta, joten ymmärrän hyvin Exel Compositesin päätöksen maksaa analyytikkoseurannasta.

– – –

Viime vuosina on tullut yhä yleisemmäksi, että pienet pörssiyhtiöt maksavat siitä, että ulkopuolinen taho tekee yhtiöstä sijoitusanalyysejä. Ilmiö ei koske vain Suomea, vaan se on maailmanlaajuinen ja siihen on useita syitä.

Euroopassa konkreettisin syy on uusi Mifid 2 –lainsäädäntö, joka kieltää osakevälittäjiä tarjoamasta ”ilmaista” yhtiöanalyysiä välityspalkkioita vastaan. Lain tarkoitus oli hyvä, sen piti tehdä varsinaiset osakkeiden välityspalkkiot läpinäkymämmiksi, mutta se on johtanut siihen, ettei juuri mikään osakevälittäjä enää analysoi pienyhtiöitä, koska pääosa (suurimmista) asiakkaista ei halua siitä maksaa.

Se taas ei ole vain eurooppalainen, vaan globaali ilmiö. Taustalla lienee pitkälti passiivisen sijoittamisen voittokulku, joka on painanut aktiivisten rahastoyhtiöiden tuloja ja pakottanut säästämään kuluja. Isolle varainhoitajalle pienimpien yhtiöiden seurannalla ei ole juuri väliä, koska niitä ei kuitenkaan pystyisi ostamaan niin paljon, että niillä olisi satojen miljardien kokonaissalkussa mitään todellista merkitystä.

Samaan aikaan osakevälityksen digitalisointi ja välityspalkkioiden kasvanut läpinäkyvyys ovat pudottaneet välityspalkkioita niin paljon, että monet pankit ovat luopuneet osakevälityksestä kannattamattomana. Välittäjiä ja siten myös välittäjien analyytikoita on siis maailmassa entistä vähemmän.

Kun vielä median murroksesta johtuneet kustannussäästöt ovat johtaneet siihen, että laadukasta talousjournalismia on yhä vähemmän, pienyhtiöistä saatavan informaation määrä ja laatu ovat laskeneet parissa vuosikymmenessä paljon.

Tässä ympäristössä pörssilistatulle pienyhtiölle jää kolme vaihtoehtoa: 1) Pärjätä ilman analyytikkoseurantaa; 2) maksaa investointipankille listautumis-, yrityskauppa- ja/tai osakeantipalveluista niin paljon, että investointipankki alkaa seurata yhtiötä; tai 3) maksaa analyytikkoseurannasta suoraan.

Kuten totesit, Exel Compoites on päätynyt siihen, että se maksaa Inderes Oy:lle analyytikkoseurannasta. En tiedä paljonko se maksaa (amerikkalainen Sidoti veloittaa 40.000 dollaria eli noin 35.000 euroa vuodessa vastaavasta palvelusta), mutta kustannus lienee joka tapauksessa vain pieni murto-osa siitä, mitä yhtiölle kaiken kaikkiaan maksaa olla pörssissä listattuna.

Sijoittajasuhdepäällikön palkkaaminen, pörssin ja Finanssivalvonnan sääntelyn noudattaminen sekä IFRS-kirjanpito ovat esimerkkejä kertaluokkaa suuremmista listauskuluista, suorien pörssimaksujen lisäksi. Ehkä suurin kustannus on kuitenkin ylimmän johdon ajankäyttö sijoittajien ja analyytikoiden informointiin.

Varsinainen kysymys ei siis minusta ole, pitäisikö omistajien rahaa käyttää ulkopuolisen analyytikkoseurannan ostamiseen, vaan se on pitäisikö yhtiön olla pörssissä vai ei? Vastaus riippunee lähinnä yhtiön koosta ja omistusrakenteesta. Exel Compositesia pienempien yhtiöiden tuskin voi olla kovin järkevää olla pörssissä, varsinkaan jos omistusrakenne on kohtalaisen keskittynyt.

– – –

Tarvitseeko pörssiyhtiö analyytikkoseurantaa tai edes sijoittajasuhteita on itsessään mielenkiintoinen kysymys. Vain siksi, että useimmat yhtiöt käyttäytyvät tietyllä tavoin, se ei välttämättä ole järkevin tapa toimia.

Ensin kannattaa ehkä miettiä kenelle analyysejä tehdään. Välitysliikkeiden tarkoitus ei oikeastaan ole pitää sijoittajia informoituina, vaan saada heidät käymään enemmän kauppaa. Pitkäjänteisille sijoittajille kvartaalitulosten seurannalla ei ole juuri merkitystä. Suursijoittajilla on omat analyytikot, joten he eivät ole riippuvaisia välitysliikkeiden analyysipalveluista (joskin saattavat käyttää niitä sparraukseen).

Analyysejä kirjoitetaan siis lähinnä spekulanteille, jotta he kävisivät entistä enemmän kauppaa. Tai ainakaan en itse keksi ketään toista, jolle olisi mitään merkitystä sillä, onko jonkin yhtiön neljännesvuositulos pari prosenttia parempi vai huonompi kuin ”konsensusennuste”. Yhtiö tarvitsee siis analyytikkoseurantaa lähinnä jos se haluaa, että osakekanta kiertää vinhasti eri keinottelijoiden välillä.

Analyysejä tarvitaan myös listautumisten tai osakeantien yhteydessä. Ne ovat siitä erilaisia, että kukaan tuskin edes kuvittelee lukevansa puolueetonta analyysiä yhtiöstä. Vai onko kukaan ikinä nähnyt, että pörssilistautumisen järjestäjä kertoisi yhtiötä koskevassa analyysissään, että ”tätä ei sitten kannata ostaa”?

Ääriesimerkki erilaisesta toiminnasta on amerikkalaisen Warren Buffettin vakuutusyhtiö Berkshire Hathaway. Se oli pörssilistattu jo ennen kuin Buffett osti sen enemmistön vuonna 1965 ja sen markkina-arvo on tänään kokonaiset 509 miljardia dollaria. Silti yhtiö ei ole koskaan järjestänyt analyytikkotapaamisia, pääomamarkkinapäiviä tai edes tuloksenjulkistamistilaisuuksia.

Niiden sijaan Buffettin vuosittainen kirje osakkeenomistajille, joka on noin 20-30 sivua, pyrkii kertomaan kaiken oleellisen. Buffett onkin todennut, että hän näkee yhtiön omistajat liikekumppaneinaan ja pyrkii kertomaan heille sen, jonka hän itse haluaisi tietää, jos hän olisi ollut vuoden poissa. Se on minusta hyvin fiksu ajattelutapa.

No, Berkshire on ainutlaatuinen yhtiö ja Buffett on ainutlaatuinen yritysjohtaja. Mutta pienimmissä yhtiöissä hänen tapaisensa lähestymistapa voi hyvin toimia. Phoebuksen pienimmät yhtiöt kautta aikojen ovat olleet pörssilistattu Puuharyhmä ja listaamaton Ekokem. Kumpaakaan ei seurannut yksikään analyytikko eikä kumpikaan järjestänyt tuloksenjulkistamis- tai juuri muitakaan tilaisuuksia. Sen sijaan niiden yhtiökokokukset olivat pieniä ja informatiivisia tilaisuuksia – olihan Ekokemillä vain muutama tusina isoa omistajaa eikä Puuharyhmällä senkään vertaa.

Todettakoon, että tienasimme Puuharyhmällä kahdessa vuodessa 145% ja Ekokemillä viidessä vuodessa 270%. Analyytikkoseurannan puute tai osakkeen heikko likviditeetti eivät siis tarkoittaneet, että sijoitukset olisivat olleet jotenkin huonompia.

Olet mielestäni aivan oikeassa siinä, että yhtiön osakekurssi seuraa kyllä yhtiön liiketoiminnan kehitystä pidemmällä aikavälillä, eikä siihen mitään analyytikkoseurantaa välttämättä tarvita. Jos johto tekee erinomaista työtä, se näkyy tuloksen ja osingon hyvänä kehityksenä joka tarkoittaa, että yhtiön arvo nousee. Lyhyellä aikavälillä arvo ja hinta eivät aina seuraa osakemarkkinoilla toisiaan, pidemmällä aikavälillä kyllä.

Usein syynä analyytikkoseurannan hankintaan on yhtiön pyrkimys parantaa osakkeen likviditeettiä. Mutta likviditeetti on minusta yliarvostettu. Sehän vain tarkoittaa, että osakkeet vaihtavat jatkuvasti omistajaa, jolloin todellisia pidemmän aikajänteen omaavia sijoittajia on omistajina vähemmän ja lyhytnäköisiä keinottelijoita enemmän.

Jos ajatellaan ääriesimerkkiä, jossa kaikki yhtiön omistajat olisivat yhtöönsä niin tyytyväisiä, ettei kukaan haluaisi osakkeitaan myydä, likviditeetti olisi tietenkin nolla, kun yhtään kauppaa ei tehtäisi. Mutta olisiko se yhtiölle niin huono asia?

No, se oli vain teoreettinen ajatusleikki. Mutta todellisuudessakin yhtiöiden välillä on suuria eroja osakkeiden kiertonopeudessa. Berkshire Hathawayn osakkeista vaihtaa vuodessa omistajaa noin 57% (laskettuna edellisen 3 kuukauden keskimääräisellä päivävaihdolla, Yahoo Financen mukaan). Amazonin osakkeista 348% vaihtaa vuosittain omistajaa, Netflixin osakkeista 719% (!)

En ole kuullut Warren Buffettin koskaan valittavan osakkeen ”huonoa likviditeettiä”. Päinvastoin, hän usein ylpeilee sillä, että yhtiöllä on pitkäaikaisia omistajia. Syystäkin.

 


Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 22. helmikuuta.


 

PhoebusBlogista

Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,

Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.

Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”

Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.

Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.

Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.

Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on konsultoivan varainhoidon palvelu, joka on maksullinen ja edellyttää erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.

Ystävällisin terveisin,

Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja