Vko 02/23: Suomi-rahasto? / ”kolmoisvoitto?”
Ensiksi onnittelut rahaston hyvästä menestyksestä. Tämä Karo Hämäläisen artikkeli nosti taas esiin asian, jota itsekin olen aika ajoin pohtinut. Miksi Phoebus on Suomi rahastot luokassa? Varmaan vertailuindeksinsä takia (Phoebuksen vertailuindeksi on 60% OMXH CAP GI ja 40% MSCI All Country World Net Return –indeksi (euroissa)). Mutta Suomen osuus on rahastossa painunut jo lähelle 20%:ia, niin oletko harkinnut muutoksia, joissa Phoebusta käsiteltäisiin Maailma rahasto luokassa?
Kysymys on erittäin hyvä ja aiheellinen ja toistuu melko usein. Käsittelin sitä tarkemmin katsauksessamme 4/2011 yksitoista vuotta sitten ja olen jatkanut katsauksissamme 2/2014 ja 4/2019, joten lue ne ensin.
Lyhyt vastaus on, että olet aivan oikeassa – Phoebus ei ole Suomi-rahasto. Itse asiassa se ei sovi mihin muuhunkaan perinteiseen lokerikkoon, koska olen nimenomaan halunnut säilyttää vapauden sijoittaa vapaasti sinne, missä löydän parhaat ideat. Niitä on nimittäin sen verran harvassa, että niitä ei minusta ole lokeroitumalla varaa menettää.
– – –
Kun aloitin Phoebuksen 21 vuotta sitten oletin, että sijoittaisin pääosin Suomeen, koska tunsin suomalaiset (ja muut pohjoismaiset) yhtiöt parhaiten, ja niin alussa teinkin. Valitsin siksi silloin vertailuindeksiksi 75% Suomen ja 25% maailman markkinoista koostuvan sekaindeksin.
Vuosien mittaan kuitenkin lukuisat suomalaiset sijoituksemme ostettiin pörssistä pois eikä tullut juuri muuta hyvää tilalle ja lisäksi filosofiani keskittyi entistä enemmän laatuun, jota löysin helpommin muualta. Siksi vaihdoimme 8 vuotta sitten (vuoden 2014 lopussa) vertailuindeksin koostumusta niin, että se on nyt 60% Suomi ja 40% maailma.
Olen myös todennut, että tuon 60% ei tarvitse olla välttämättä juuri Suomi, kunhan se olisi suunnilleen pohjoismaat. Eihän Cargotec suinkaan ole suomalainen vaan ruotsalainen (Kalmar/Hiab) ja jopa Sandvik (Tamrock) on sitä selvästi suomalaisempi. Jopa John Deere taitaa olla Cargoteciä suomalaisempi, vaikka metsäkoneet edustavat vain murto-osaa Deeren toiminnasta. Muitakin esimerkkejä on paljon.
Tällä hetkellä sekään ehto ei täyty. Pohjoismaiden osuus salkusta (13 yhtiötä) on nyt 40% (Suomen osuus on 23% ja muiden pohjoismaiden 17%). Muun Euroopan (5 yhtiötä) osuus on 18% ja USA:n osuus (9 yhtiötä) on kokonaiset 42%.
Suurin syy siihen on, että varsinkin amerikkalaiset osakkeemme ovat tuottaneet pohjoismaisia paremmin viime aikoina, enkä ole viitsinyt niistä luopua. Aion kuitenkin mieluummin vähentää kuin lisätä USA-painoa ja mieluummin lisätä kuin vähentää Pohjoismaita. Mutta jatkuva tasapainottaminen ei ole minulle itseisarvo, vaan teen sen mieluummin hiljalleen rahavirtojen avulla, jotta turhia transaktiokuluja ei syntyisi.
Phoebus ei siis ole Suomi-rahasto, vaikka Sijoitustutkimuksen Rahastoraportti sen sellaiseksi luokitteleekin ehkä juuri siksi, että vertailuindeksi on mikä on. Sen sijaan esimerkiksi Morningstar luokittelee rahastot niiden sisällön mukaan ja siellä Phoebus on kauan kuulunut luokkaan ”maailma joustava osake”, joka on eräänlainen ö-mappi niille rahastoille, jotka eivät sovi perinteisiin tyylilokeroihin. Sinne Phoebus minustakin parhaiten sopii.
Antaako vertailuindeksi siis väärän kuvan Phoebuksen pärjäämisestä? Sitä olen miettinyt paljon (varsinkin kun rahastolla oli vielä tuottosidonnainen palkkio viime vuoteen asti) enkä oikein keksi fiksumpaakaan vertailukohtaa. Aion jatkossakin suosia Pohjoismaita jonkin verran, mutta sijoittaa myös muualle, etupäässä USA:han. Joten 60/40 on niin lähellä tavoitteitani kuin osaan päästä. Periaatteessa voisi ajatella 30% Suomi, 30% muut Pohjoismaat, 40% maailma, mutta se antaisi minusta selvästi vähemmän lisäarvoa sijoittajille kuin se toisi meille lisätöitä, koska Suomi ja muut Pohjoismaat yleensä korreloivat keskenään melko hyvin.
Toinen ihan relevantti kysymys on, pitäisikö vertailuindeksissä olla myös pienyhtiöitä (nythän Suomi/maailma ovat ”koko markkinan indeksejä”, joissa pienten yhtiöiden osuus on luokkaa 5%), jos siis olettaisin, että sijoitan markkinoiden keskiarvoa enemmän pienyhtiöihin? Niin tein alussa mutta en oikeastaan enää (vain Exel Compsites ja TFF Group ovat ”pieniä” edustaen yhteensä 4,6% salkusta). Joten en näe sille tarvetta.
Phoebus ei siis ole Suomi-rahasto. Mutta en keksi meille parempaa vertailuindeksiä.
Salkunhoitajalta: Miten pitäisi ajatella ”Seligsonin kolmoisvoittoa”?
Karon artikkelin jälkeen on ehtinyt tulla uusi Sijoitustutkimuksen Rahastoraportti. Seligsonilla on vuoden tuotoissa edelleen ”kolmoisvoitto” mutta ero on, että kun Phoebus oli vielä marraskuussa paras, niin nyt Suomi-indeksirahastomme on paras ja Phoebus toisena. OMXH25-indeksiosuusrahastomme on edelleen sijalla kolme.
On tietenkin kiva saada kehuja, mutta tärkeämpää on miettiä, mistä tulokset voivat johtua? Indeksirahastojen ideahan on se, että ne pärjäävät bruttomääräisesti keskinkertaisesti, mutta pitkällä aikavälillä alhaisempien kulujensa takia muita paremmin. Joten miksi ne kovin lyhyellä vain vuoden tarkastelulla pärjäsivät niin hyvin?
Karo on minusta Suomen paras taloustoimittaja, yli hevosen mitalla muihin. Silti tähän kysymykseen kannattaa minusta kaivautua hieman syvemmälle kuin hän lyhyessä Taloustaidon kolumnissaan pystyy tekemään, jotta ymmärtäisi, mistä tuottoerot syntyvät.
– – –
Pääsyy on nähdäkseni se, että aktiivisissa rahastoissa on yleensä enemmän pienten yhtiöiden osakkeita kuin indeksirahastoissa ja se, että pienten ja suurten yhtiöiden tuotot voivat joskus erota toisistaan hyvinkin paljon.
Laajoissa indekseissä pienten yhtiöiden osuus on määritelmällisesti pieni – yleensä luokkaa noin 5%. Aktiivisen rahaston hoitajan ei tietenkään tarvitse siihen tyytyä. Jos näkee pienen yhtiön olevan fiksu sijoitus, niin miksi sijoittaisi siihen 0,1% rahaston varoista eikä määrää, jolla voisi oikeasti olla rahaston kehitykselle merkitystä? Siksi jo vähäisellä määrällä pienyhtiöitä aktiivinen rahasto on niissä usein ylipainoitettu.
Viime vuonna pienyhtiöt kehittyivät Suomessa noin 20 %-yksikköä suuryhtiöitä huonommin, joka selittää minusta sen, että indeksirahastomme pärjäsivät niin hyvin. Vaikutus näkyy vielä selvemmin, kun ulotamme tarkastelun vähän pidemmälle.
Viimeisen 20 vuoden aikana indeksirahastomme ovat keskimäärin olleet parempia kuin 58% muista Suomi-rahastoista. Mutta niinä vuosina, kun pienyhtiöt ovat tuottaneet suuria enemmän indeksirahastomme ovat päihittäneet vain 41% kilpailijoista. Kun suuryhtiöt ovat kehittyneet pieniä paremmin, 68% kilpailijoista on jäänyt indeksirahastoista.
Sama ilmiö näkyy myös maailmalla. Rahastoluokittaja Standard & Poors julkaisee puolivuosittain tutkimuksen nimeltä SPIVA (S&P Index vs Active), jossa se tarkastelee aktiivisten rahastojen tuottoa suhteessa markkinaindekseihin. Kun katsomme SPIVAn tuloksia 20 vuodelta USA:n markkinoilla, vain 36% aktiivisista suuryhtiörahastoista ovat keskimäärin tuottaneet indeksiä paremmin. Niinä vuosina, kun USA:n pienyhtiöt ovat tuottaneet suuria paremmin, luku on 42% mutta suuryhtiöiden tuottaessa paremmin aktiivisista suuryhtiörahastoista vain 32% on voittanut indeksin.
Joten vuoden tuottojen perusteella meidän ei ole syytä juhlia. Kun seuraavan kerran pienyhtiöt tuottavat merkittävästi suuryhtiöitä paremmin, moni tulee taas kysymään, miksi indeksirahastomme ovatkaan niin surkeita yhden vuoden tuoton perusteella?
– – –
Paljon oleellisempaa on siis tarkastella pidemmän aikavälin tuottoja, jolloin myös indeksirahastojen alhaisemmilla kuluilla alkaa olla merkitystä.
Sijoitustutkimus julkaisee Rahastoraportissa korkeintaan 10 vuoden tuottolukuja, mutta se on julkaissut Rahastoraportteja vuodesta 1997. Joten tuottoja voi ketjuttaa ja kun olen luonteeltani utelias, niin tietenkin teinkin sen ketjuttamalla 10v tuotot joulukuusta 2022 ja joulukuusta 2012, joista seuraa 20 vuoden tuotto 2002-2022. Mitä se kertoo?
Ensinnäkin sen, että 2002 joulukuussa Suomessa oli 27 kpl Suomi-osakerahastoa ja niistä on enää 13 jäljellä, kun huonoimmat on fuusioitu muihin tai likvidoitu. Viimeisin uhri oli EAB Suomi Fokus, joka marraskuun tilastoissa oli henkiin jääneistä toiseksi huonoin.
Mutta vertailu osoittaa myös indeksirahastojen alhaisempien kustannusten merkityksen vähän pidemmällä aikavälillä (ja kyllä – 20 vuotta on minusta ”vähän pidempi” eikä vielä kovin pitkä aikaväli!):
Indeksirahastomme olivat siis sjoilla 2 ja 5 kun tarkastelemme ”vähän pidemmän” 20 vuoden tuottoja. Eikä sitä pidä suhteuttaa vain 13 henkiin jääneisiin rahastoihin, vaan kaikkiin niihin 27 rahastoihin, joita vielä vuoden 2002 lopussa Suomessa oli. Lopetettujen rahastojen tuotto kun ei todennäköisesti ollut kovin hyvä.
Tässä mielessä olen kyllä ihan valmis ottamaan onnitteluja vastaan indeksirahastojemme menestyksestä. Pitkällä aikavälillä ne ovat tehneet juuri sen, minkä jo parikymmentä vuotta sitten lupasimme: tuottaneet vähän muita paremmin siksi, että niillä on selvästi kilpailijoita pienemmät kulut.
– – –
Myös Phoebuksen tuotto on 20 vuodessa ollut kohtalaisen hyvä. Mutta, aivan kuten Karo mainiossa kolumnissaan kertoo, Phoebus olisi syytä diskata tästä joukosta. Mehän emme sijoita pelkästään suomalaisiin osakkeisiin, joten tuotto ei ole vertailukelpoinen.
Sen se ehkä silti kertoo että, jos olisin orjallisesti yrittänyt työntää Phoebuksen johonkin ”Suomi-osakerahasto-lokeroon” parikymmentä vuotta sitten, niin tuottomme olisi hyvin todennäköisesti jäänyt huonommaksi. Se kertoo minusta, että alkuperäinen ajatukseni pitää kaikki maailman tilaisuudet meille avoinna on ollut oikea.
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 27. tammikuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja