Phoebus  keyboard_arrow_down

Vko 06/18: Yritysbiologia/jatkuvuus

Phoebus   |     9.2.2018   

1. Teknologian voimakas kehittyminen voi muuttaa monenkin perinteisen toimialan logiikkaa aika tavalla ja aiheuttaa sen, että aiemmin hyvän jatkuvuuden ja kannattavuuden omaava yhtiö voi yhtäkkiä huomata bisneksensä mullistuvan. Phoebushan sijoittaa tyypillisesti hyviin, hyvän jatkuvuuden omaaviin yhtiöihin ja sikäli vähän huolettaa että voiko teknologinen muutos mullistaa useammankin salkkuyhtiön toiminnan huonolla tavalla?

Olet aivan oikeassa siinä, että maailma muuttuu jatkuvasti. Siinä ei itse asiassa ole mitään uutta, vaan ihmisen toiminta on tehostunut aina siitä lähtien, kun kivikaudella keksittiin ensimmäiset työkalut. Viimeisen reilun vuosisadan aikana kehitys on kiihtynyt, laskien suunnilleen höyrykoneen keksimisestä alkaen. Ja viimeisten 50 vuoden aikana tietokoneet ovat entisestään nopeuttaneet kehitystä.

Ja hyvä niin. Vain tuottavuutta nostamalla talous voi merkittävästi kasvaa (per capita). Jotkut meistä viihtyisimme varmaan paremmin yhteiskunnassa, jossa edelleen vain kalastettaisiin ja poimittaisiin marjoja, mutta useimmat meistä todennäköisesti ei.

Kolmenkymmenen vuoden työurani aikana en ole vielä kertaakaan törmännyt konseptiin nimeltä ”yritysbiologia”, joten sellaista ei taida olla? Mutta sellainen pitäisi olla. Yrityksiä analysoitaessa nimittäin ei pidä lähteä siitä, että ne olisivat jotenkin sitoutuneita toimimaan jatkossa vain samalla tavoin kuin ne ovat ennen toimineet. Sen sijaan muuttuva toimintaympäristö saa yhtiöt sopeutumaan uusiin toimintaedellytyksiin. Aivan kuten biologinen evoluutio auttaa eliöitä sopeutumaan uusiin olosuhteisiin.

Ja aivan kuten biologiassa jotkut lajit, talouselämässä jotkut yritykset epäonnistuvat sopeutumisessa ja ne kuolevat pois. Mutta suuri enemmistö sopeutuu. Sen takaa jatkuva kilpailu elintilasta. Yrityselämässä siis markkinatalous. On tärkeää ymmärtää, että ainoastaan suunnitelmataloudessa pelkkien vasemman jalan kenkien tuotannolla voisi olla jotain ”itseisarvoa”. Markkinataloudessa kysyntä kohdistuisi nopeasti myös oikean jalan kenkiin ja ohjaisi tuotannon järkeväksi, eli kokonaisten kenkäparien myyntiin.

Juuri tästä syystä monet ”trendisijoittajat”, jotka innostuvat jostain uudesta teknologiasta tai megatrendistä epäonnistuvat sijoittajina. Uudet teknologiat melko harvoin tarkoittavat, että niiden keksijä valloittaisi markkinat perinteisiltä yhtiöiltä. Sen sijaan perinteiset yhtiöt alkavat kehittää omia parannettuja versioitaan uusista teknologioista, hyödyntäen olemassa olevia kilpailuvahvuuksiaan, ja ajavat ”mullistajat” ahtaalle.

Teknologia on työkalu. Tietokone oli esimerkiksi aikoinaan suuri mullistus tavalle, jolla teemme työtä. Mutta mullistiko se toimialoja? – en tunne yhtään yhtiötä, joka tänään käyttäisi lyyijykyniä ja ruutupaperia tietokoneiden sijaan ja olisi siksi joutunut ahtaalle. Lyyijykynien ja ruutupaperien, eli huonompien työkalujen tuottajat, ovat tietysti joutuneet sopeutumaan tai ovat kuolleet pois.

– – –

En siis ole kovin huolissani teknologisista muutoksista. Maailma on muuttunut aika paljon 118 vuodessa ja silti vuoden 1899 lopussa USA:n markkinoille (S&P500-indeksiin) sijoitettu dollari on tänään noin 44.000 dollarin arvoinen (kunhan on muistanut uudelleensijoittaa osingot). Reaalisesti se on noin 1.330 dollarin arvoinen inflaation huomioimisen jälkeen.

Kaikki yhtiöt indeksissä eivät toki ole samoja kuin 1899. Mutta tuo rahan 1330-kertaistuminen sisältää sekä elävien että kuolleiden yhtiöiden kehityksen. Metsä kasvaa, vaikka yksittäiset puut joskus kuolevatkin pois.

Kasvaako Phoebuksen metsä enemmän tai vähemmän kuin maailman metsä on sitten minusta kiinni. Myönnän, että takerrun usein ”loistavan menneisyyden” omaavien yhtiöiden osakkeisiin turhankin kauan. Toiset ihmiset taas uskovat liian aikaisin tai liian paljon tarinoihin ”loistavasta tulevaisuudesta”. En ole tutkinut, kuoleeko teknologisiin muutoksiin keskimäärin enemmän etabloituneita yhtiöitä, jotka eivät sopeudu muutokseen, vai uusien teknologioiden kehittämisessä epäonnistuvia ”kasvuyhtiöitä”, mutta veikkaisin jälkimmäisiä. Sellaisiin emme sijoita.

Ainakin toistaiseksi Phoebuksen reilun 16 vuoden historian aikana meillä on ollut enemmän onnistumisia kuin suuria virheitä. Se on ihan kivaa, mutta se ei valitettavasti takaa, että niin olisi myös jatkossa. Yritän toki parhaani.

2. Kysymys jatkuvuudesta – indeksirahastothan ovat siitä ”helppoja”, että ne toimivat samalla tavoin vaikka salkunhoitajat vaihtuvat. (Aidosti) aktiivisissa rahastoissa taas salkunhoitaja on hyvin merkittävässä asemassa. Eli miten Phoebus sopii hyvin pitkän aikavälin sijoittamiseen? Jossain vaiheessa sinä varmaan siirryt eläkepäiville ja Phoebukseen tulee uusi vetäjä (tai rahasto sulautetaan johonkin tms.).

Kysymys on hyvä ja se toistuu säännöllisesti. Vastasin siihen viimeksi viikon 37/15 blogissa, joten lue se ensin.

Tilanne ei ole sen jälkeen muuttunut muilta osin kuin, että olen taas muutaman vuoden vanhempi. Kun perustin Phoebuksen olin 36-vuotias. Nyt olen 53-vuotias. Olemme siis melko varmasti jo Phoebuksen hoitajan urani jälkipuoliskolla.

Viittaamassani blogissa kertomani totuudet ovat ajattomia. Ne eivät ole muuttuneet eivätkä ne tule muuttumaan. Salkunhoitajan vaihtuessa sijoittajan kannattaa aina arvioida sijoituksensa uudelleen. Veroista ei kannata olla kovin huolissaan, koska verot joutuu aina maksamaan ennemmin tai myöhemmin, emmekä tänään voi tietää kannattaako ne maksaa ennemmin vai myöhemmin (koska verotus muuttuu jatkuvasti).

Lisäyksenä vanhaan blogiin voisi ehkä vielä todeta, ettei myöskään indeksirahastojen pysyvyydestä suinkaan ole mitään takuita.

Kun perustin Phoebuksen lokakuussa 2001, Suomessa oli kaksi Suomen osakemarkkinoille sijoittavaa indeksirahastoa. Toinen niistä on edelleen olemassa (toki eri indeksillä), eli Seligson & Co Suomi -indeksirahasto. Toinen – Suomen suurimman pankkiryhmän kolme kertaa isompi indeksirahasto – fuusioitiin jo reilut kuusi vuotta myöhemmin pankkiryhmän neljä kertaa kalliimpaan aktiiviseen rahastoon.

Phoebuksen historian aikana indeksirahastoja on tullut ja mennyt moniltakin eri pankeilta ja rahastoyhtiöiltä. Ehkä aktiivisia rahastoja on tullut ja mennyt vielä enemmän, mutta pysyvyys on joka tapauksessa rahastomarkkinoilla melko epävarma käsite.

Sijoittajan kannalta sillä ei ole suurta merkitystä. Jos rahasto lopetetaan, rahat voi sijoittaa muualle. Jos rahasto fuusioidaan jonnekin, osuudet voi lunastaa ja rahat sijoittaa jonnekin muualle. Tai jos rahastonhoitaja vaihtuu, osuudet voi lunastaa ja rahat sijoittaa jonnekin muualle. Ellei sitten uusi rahastonhoitaja olisi edellistä parempi.


PhoebusBlogista

Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,

Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.

Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”

Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.

Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.

Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.

Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on konsultoivan varainhoidon palvelu, joka on maksullinen ja edellyttää erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.

Ystävällisin terveisin,

Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja