Vko 17/06: Lääketoimiala/blogi

1. Lääketoimiala näyttää minusta kokonaisuutena tällä hetkellä edulliselta, ainakin jos sitä vertaa markkinoihin yleisemmin. Toimialan pitkän aikavälin näkymien pitäisi minun järkeni mukaan olla vakaat, vaikka yhtiökohtaisia eroja tietenkin on. Osasyy edullisuuteen voisi kai olla se, että defensiiviset osakkeet eivät ole kovin muodikkaita kovaa nousevan talouden aikana.

Phoebus ei tietenkään tutki toimialaa vaan yhtiöitä, mutta oletko sijoituskohteita seuloessasi käynyt läpi lääketeollisuutta? Jos olet, voiko johtopäätökseksi vetää, että et pidä mitään yhtiötä riittävän hyvänä?

Phoebuksessa on sen historian aikana ollut yksi lääkeyhtiö, Merck & Co. Sen osto oli ilmiselvä virhe (jonka olen esitellyt tarkemmin mm. katsauksessamme 1/2005).

Syy ei kuitenkaan ole siinä, että olisin ”polttanut näppini” lääketeollisuuden suhteen. Päinvastoin, olen samaa mieltä kanssasi siitä, että alalla löytyy monia tasaisesti hyvin kannattavia yhtiöitä, joiden pitäisi voida olla hyviä sijoituksia.

Siihen, että sijoittajat tällä hetkellä karttavat lääkeyhtiöitä, on mielestäni kaksi pääsyytä. Toinen on manitsemasi osakkeiden defensiivisyys (myös kulutustavarayhtiöt ovat täysin pois muodista). Toinen on varmasti Merckin, Pfizerin ja monien muiden yhtiöiden viime vuosina kokemat tuotekohtaiset takaiskut. Nämä ovat kummatkin ohimeneviä ilmiöitä – en tiedä, kestävätkö ne vielä viikon, vuoden vai viisi vuotta, mutta ne eivät kestä ikuisesti.

Pitkäjänteisten sijoittajien huoli on poliittinen riski. Toimialahan on ”liian kannattava” lähinnä koska terveyteen liittyviä asioita on vaikea ratkaista puhtaan liiketaloudellisesti. Ostajat eivät siksi ole aina kovin ammattitaitoisia. Saman asian toinen puoli on, että lääkevalmistajalla on patentin kautta tietyn ajan monopoli, jolloin hinnoittelu voi olla aika järkyttävän tuntuista.

Niin kauan kuin muistan – yli 20 vuotta – on pelätty, että ostajat, eli terveysviranomaiset, vihdoin keksivät tavan saada lääkealalle aikaan aitoa kilpailua. Se ei ole vielä tapahtunut, mutta se on aito riski.

Toisaalta lääketeollisuus on aivan oikeassa siinä, että lääkkeiden käyttö on yleensä merkittävästi halvempaa kuin vaihtoehtoiset hoitomuodot, vaikka lääke tuntuisi kalliilta. Tämä johtuu siitä, että ”hotellibisnes” on käsittääkseni terveydenhoidon kannattamattomin osa. Mitä enemmän aikaa potilas viettää kotona, sitä halvemmaksi hän yhteiskunnalle tulee.

Mitä tämä sijoittajan kannalta tarkoittaa?

Mielestäni sitä, että hyvin hoidetun lääkeyhtiön osakkeen pitäisi voida olla erinomainen sijoitus, poliittisesta riskistä huolimatta.

Pitkäjänteisen sijoittajan ongelma on kuitenkin myös, että oikein hyviä yhtiöitä tuntuu lääkealalla olevan melko vähän. Kun surkeastikin johdettu firma tekee paljon rahaa, omistajat eivät ilmeisesti jaksa panostaa riittävästi yhtiöidensä kehittämiseen. Darwinin lait eivät kunnolla päde (vielä).

Näet tämän suurten lääkeyhtiöiden järjettömänä byrokratiana. Merck-sijoituksemme oli sikälikin selvä erehdys, että tunnistin byrokraattisuuden ennen sijoituspäätöstä, mutta en välittänyt siitä riittävästi.

Mikä toimiala järjestää maailmassa eniten konferensseja?

Liekö sitten byrokratian syytä vai jotain muuta, mutta suuret lääkeyhtiöiden fuusiot ovat enimmäkseen mielestäni epäonnistuneet surkeasti. Koko toimialan tutkimuksen tuottavuus on romahtanut täydellisesti. Vuosina 2000-2003 lääketeollisuus toi markkinoille vuosittain vain puolet siitä määrästä uusia tuotteita, jota se vuosittain lanseerasi 1990-luvulla. Minun on vaikea uskoa, että tutkittavaa ei olisi. Tutkijat vain näyttävät tekevän jotain muuta kuin työnsä. En keksi mitä muuta se voisi olla, kuin pelätä työnsä puolesta suurfuusioiden vanavedessä.

Lopuksi disclaimer: En todellakaan ole mikään lääkealan asiantuntija. Entisessä työssäni meillä oli erittäin hyvä lääkeanalyytikko, joka asiaankuuluvasti oli lääkäri (ja ehkä vähemmän asiaankuuluvasti nykyaikaisen viisiottelun olympiamitalisti). Opin häneltä vain yhden asian, mutta opin sen hyvin: Kuinka vähän tiedän lääketeollisuudesta.

Sitten vielä postscript (sivujuoni).

En tutki toimialoja. Joskus kuitenkin huomaa, että jonkin alan yhtiöt ovat voimakkaan paineen alla. Se voi olla loistava tilaisuus sijoittaa alalle, jos vain keksii mihin yhtiöön. Tällä hetkellä kulutustavarayhtiöt ja lääkeyhtiöt ovat ehkä hieman tämän kaltaisia, kuten totesit. Minusta kaikkein selkein on kuitenkin media-ala (sanomalehdet/televisio).

Myös mediayhtiöistä monet ovat ylibyrokratisoituneita, koska ne ovat olleet kauan ylikannattavia. Jotenkin minulla on kuitenkin sellainen tunne, että niiden joukosta voi olla helpompaa identifioida harvat helmet kuin lääkealalla.

Tästä huolimatta en ole vieläkään ostanut Washington Postia. Olen melko vakuuttunut, että sillä on toimialan paras johto. Se voisi siksi olla meille sopiva. Mutta johdon laatu näkyy edelleen yhtiön hinnassa. Toinen minua kutkuttava yhtiö on Gannett, jonka kannattavuus on alan parhaimmistoa, ja jonka hinta näyttää järkevältä. Mutta sen johdosta en taas valitettavasti tiedä yhtään mitään.

Hieman epärationaalisen indeksisijoittajan on tässä minua helpompaa toimia. Jos ostaa koko toimialan kaikki yhtiöt ja painottaa toimialaa hieman normaalia enemmän, ei ehkä tarvitsekaan valita yksittäisiä yhtiöitä.

Entä miksi tämä olisi ”hieman epärationaalista”? Koska täysin rationaalinen indeksisijoittaja yksinkertaisesti ostaa kaikki maailman yhtiöt, ja pitää ne. Hänen ei tarvitse huolehtia mistään – paitsi kalaonnesta – ja tietää silti varmuudella pärjäävänsä keskimääräistä sijoittajaa paremmin (kulujen jälkeen).

2. Verrattuna aiempaan jatkuvaan blogikeskusteluun, keskustelun rakenne on muuttunut muutaman erillisen kysymyksen käsittelemiseen viikoittain. Aiemmin palstalla käytiin aktiivista keskustelua, kun esitettyihin näkemyksiin tuli välittömästi kommentteja sekä erilaisia näkemyksiä. Valitettavasti täytyy todeta, että muutos ei ole ollut pelkästään positiivinen.

Samaan hengenvetoon täytyy kuitenkin todeta, että oma tehtäväsihän on toimia salkunhoitajana eikä neuvonantajana netissä, joten sinänsä on täysin ymmärrettävää, että omien resurssiesi käytön kanalta blogin rakenteen muuttaminen on varmaan ollut välttämätöntä.

Kiitos kommentista. Rakentava kritiikki on aina tervetullutta. Se on hyödyllistä, kun pyrimme jatkuvasti parantamaan palveluamme. On tietysti ikävä kuulla, että mielestäsi olemme menossa väärään suuntaan.

Samalla täytyy sanoa, että olen eri mieltä. Minusta muutos on melko hyvin saanut aikaan juuri sen minkä hainkin, eli laadukkaampaa keskustelua. Työni parempi tuottavuus on liitännäishyöty, ei pääsyy muutokseen.

Phoebus on laatuyhtiöiden pitkäjänteinen omistaja, ei trading-deski, joten en oikein näe tuon vastausten ”reaaliaikaisuuden” lisäarvoa. Sen sijaan huomaan, että sen poistaminen on eliminoinut suurimman osan spekulaatiokysymyksistä.

Sijoittamisessa ja spekulaatiossa on eroja. Viittaan kolumniini Kauppalehden VIP-liitteessä maanantaina 24.4.

.