Vko 51/23: Korjaus/perheyhtiöt
Kirjoitit viime blogissasi seuraavasti: ”Nykyäänhän Finanssivalvonta vaatii, että tilintarkastaja tekee likviditeetin stressitestin jatkuvasti kaksi kertaa vuodessa.” Kävin läpi Finanssivalvonnan määräys- ja ohjekokoelman ”Sijoitusrahastotoiminnan järjestäminen”, jonka kohdassa likviditeettistressitestit viitataan suoraan ESMA:n ohjeeseen, jota Fiva suosittelee noudatettavan. Kävin läpi kyseisen ohjeen enkä löytänyt sieltä mainintaa tilintarkastajasta. Mihin sääntelyyn siis viittaat?
Kiitos huomiosta, olet aivan oikeassa. Kirjoitukseni oli tuossa kohtaa epätarkka.
Stressitestien tarve tulee suoraan ESMA:n ohjeesta, joka astui voimaan 30.9.2020. Finanssivalvonta ehkä ”suosittelee” sen noudattamista kunnes se on kirjattu lakiin, mutta se on vähän sama kuin, että poliisi ”suosittelee” ajamaan rauhallisemmin. Täysjärkinen toimija ei suosituksista juuri poikkea.
Viittaukseni tilintarkastajaan oli väärä ja tuli epähuomiossa siitä, että me satumme käyttämään tilintarkastustoimistoa, mutta missään ei nähdäkseni ole määrätty juuri sellaisen käyttöä. On vain todettu, että rahastoyhtiön pitää hoitaa rahaston likviditeetin stressitestaus osana riippumatonta riskienhallintaa (johon ei esimerkiksi salkunhoito saa osallistua, ESMA kohta 21). Me käytämme KPMG:n palveluja, voisimme käyttää muitakin tai tehdä itse.
Blogin pointti ei kuitenkaan ollut, että ”tilintarkastaja on tyhmä” vaan se oli, että riskimallit usein ovat aika tyhmiä, jos ei erikseen mieti, miten ne juuri riskin toteutuessa toimivat. Muutenhan meillä ei olisi nyt niin paljon epälikvidejä kiinteistörahastoja, eikö niin?
Björn Wahlroosin uusimman kirjan loppupuolella hän filosofoi perheyhtiöiden elinkaarta ja selviytymistä. Kiteytettynä hän kertoo yrittäjästä, joka luo osaamisellaan ja luovuudellaan imperiumin, jonka seuraavat sukupolvet vääjäämättä tuhoavat. Yrittäjyys ja luovuus eivät periydy. Toisaalta kasvollisen omistajan katsotaan olevan lähes välttämätön menestyvälle yritykselle. Mitä itse ajattelet?
En ole lukenut Wahlroosin kirjaa, mutta noin kai se suunnilleen yleensä valitettavasti menee. Muistan joskus kuulleeni sanonnan, että ensimmäinen sukupolvi luo yhtiön, toinen sukupolvi nauttii siitä ja kolmas sukupolvi myy sen.
Toisaalta, onhan esimerkiksi Fiskars edelleen perheyhtiö, vaikka se perustettiin jo 1649. Ja onhan Kone aikamoinen menestys edelleen nyt kolmannen sukupolven aikana, joka on vaihtumassa neljänteen. Ehkä Koneen osalta avain on juuri siinä, että omistus ei ole laajentunut liikaa, eivätkä pääomistajat ole häärineet operatiivisessa toiminnassa, vaan ainoastaan hallituksessa?
Phoebuksessa on aika paljon sukuyhtiöitä, koska pidän niiden pitkäjänteisyydestä. TFF:n lisäksi ainakin H&M, Brembo ja Vaisala ovat perheyhtiöitä ja vähän löyhemmällä määritelmällä O’Reilly ja Deere sekä myös L&T (jossa perhettä edustaa säätiö). Mutta Phoebus ei silti ole mikään perheyhtiörahasto.
Kysymyksen voisi ehkä mieluummin esittää Peter Seligsonille, joka on meidän ”Perheyhtiöt” –rahastomme neuvonantaja? Joten tein sen ja hän kertoi, että usein juuri neljänteen sukupolveen asti yltävät perheyhtiöt jaksavat sitten porskuttaa. Kuten vaikka italialainen haulikoistaan tunnettu Beretta on tehnyt jo lähes 500 vuotta.
En näe mitään syitä miksi markkinavoimat tuhoaisivat perheyhtiöitä nopeammin kuin muita yhtiöitä, mutta lähes kaikki yhtiöthän vähitellen joskus tuhoutuvat (kuten eläinlajit luonnossa) darwinistisen kilpailun takia, ja toiset nousevat tilalle. Perheyhtiöt tuhoutuvat minusta yleensä muita yhtiöitä hitaammin eikä nopeammin?
Phoebuksen kannalta en näe perheyhtiöitä riskeinä, pikemmin päinvastoin. Minusta kasvollinen omistus on hyvä, kun omistajan ääni kuuluu selvästi yhtiön hallituksessa, toisin kuin vaikka valtion tai eläke- tai sijoitusrahastojen omistamissa yhtiöissä.
Toivotan kaikille lukijoille Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta!
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 12. tammikuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja