Phoebus  keyboard_arrow_down

Vko 48/19: Vastuullinen sijoittaminen

Phoebus   |     28.11.2019   

1. Kysyisin mielipiteitäsi vastuullisesta sijoittamisesta. Kuluttaja kai ratkaisee, mitkä tuotteet ja palvelut voittavat? Ja voittajayrityksiä ovat ne, joiden johto parhaiten aistii nämä muutokset. Markkinatalous luultavimmin ohjaa myös pääomia sinne, missä resurssien kasvu eniten parantaa/vähentää haittoja. Mikä muu mekanismi se voisi olla?

Entä Phoebus verrattuna vastuullisiksi itseään markkinoiviin rahastoihin? Hyvin harva rahasto kykenee nähdäkseni vaikuttaamaan siihen, miten yrityksen johto ja kuluttajat toimivat. Jos otan rahani Phoebuksesta ja sijoitan sen kilpailijanne vastuullisuusrahastoihin, niin miten ja millä mekanismilla maailma pelastuu? Ja mitä kilpailijan salkunhoitaja tekee enemmän kuin Sinä maailman pelastamisen eteen?

Vastuullisen sijoittamisen kysyntä on tosiaan kasvanut merkittävästi viime vuosina ja rahoitusala on tehnyt parhaansa tarjonnan kasvattamisessa. On tietenkin hyvä asia, että sijoittajat pyrkivät toimimaan vastuullisesti mutta – aivan kuten toteat – kuluttajien toiminta on lopputuloksen kannalta paljon tärkeämpää.

Sivusin aihetta edellisen neljännesvuosikatsauksemme Phoebus-osassa (sivulla 13). Seligson & Co:n vastuullisuusperiaatteista löydät yhteenvedon Rahastosijoittajan Oppaan sivuilla 19-22 kollegani Ari Kaaron kirjoittamana. Kuten huomaat, olemme aika samoilla linjoilla esittämiesi ajatusten kanssa.

Maailma ei pelastu sen enempää sijoittamalla Phoebukseen kuin sijoittamalla kilpailijan rahastoon. Mutta, jos saat jommastakummasta paremman mielen, hyvä niin. Joskus nähdyt väitteet, että sijoittaja voisi ”ilmastokompensoida” kulutustaan sijoittamalla vastuulliseen rahastoon voit sen sijaan suoralta kädeltä unohtaa. Ne ovat markkinointia, joka ei pidä lainkaan paikkaansa.

– – –

Sijoittaja ei voi vastuullisilla osakevalinnoilla juuri yrityksiin vaikuttaa. Jos jätän jonkin mielestäni vastuuttoman yhtiön osakkeet ostamatta, yhtiö ei edes huomaa sitä. Jos ostan jonkin mielestäni vastuullisen yhtiön osakkeita pörssistä, rahat eivät mene yhtiölle vaan osakkeiden myyjälle.

Tästä huolimatta vastuullisesta sijoittamisesta voi toki olla hyötyä. Jos sijoittamalla vastuullisesti toimiviin yhtiöihin vältämme ympäristöriskejä, yhteiskuntariskejä ja yrityshallinnon riskejä, siitä voi olla meille taloudellista hyötyä. Ja jos tiedämme omistavamme vastuullisesti johdettuja yhtiöitä saamme ehkä paremman mielen.

Vastuullisen sijoittamisen suurin ongelma on, että sen määrittely ei ole yksiselitteistä. Tuoreessa tutkimuksessa ”Aggregate Confusion: The Divergence of ESG Ratings” huippuyliopisto MIT:n tutkijaryhmä totesi, että eri vastuullisuusluokittajien arviot samoista yhtiöistä korreloivat vain 60%, kun esimerkiksi eri luottoluokittajien arviot yrityksistä korreloivat 99%. Tämä johtuu tutkijoiden mukaan puoleksi huonosta datasta ja puoleksi erilaisista määritelmistä siitä, mikä on vastuullista yritystoimintaa.

Asiaa ei helpota se, että aiheeseen liittyy monesti hyvin vahvoja tunteita. Jonkun mielestä ydinvoima on kaikista pahin energianlähde (koska ydinjätteet säilyvät tuhansia vuosia), jonkun toisen mielestä kivihiili on paljon pahempi (ilmastovaikutusten takia). Vastaavia esimerkkejä on lukuisia joten ei ole yllätys, että eri vastuullisuusluokittajien arviot voivat poiketa hyvinkin merkittävästi toisistaan.

Kun vielä muistetaan, että vastuullista sijoittamista voi harjoittaa hyvin monella eri tavalla – esimerkiksi jättämällä huonot toimialat pois tai pyrkimällä sijoittamaan kunkin toimialan parhaisiin yhtiöihin tai pyrkimällä aktiivisena omistajana vaikuttamaan huonoimpiin yhtiöihin – on aika selvä, että syntyy käsittteiden sekamelska.

– – –

Phoebus ei pyri erikseen olemaan vastuullinen rahasto. Se ei tietenkään tarkoita, että sijoittaisin yhtiöihin, jotka toimivat miten sattuu. Pyrin löytämään alansa parhaita yhtiöitä, joilla on hyvä kannattavuus, vahva tase ja hyvä yritysjohto. Usein se tarkoittaa, että ne myös hoitavat ESG-asioitaan keskimääräistä paremmin.

Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Phoebus on rahastoluokittaja Morningstarin mukaan (vastuullisuusluokittaja Sustainalyticsin yhtiöarvioiden perusteella) luokkansa parhaan prosentin joukossa, kun rahastoja vertaillaan sijoitusten vastuullisuuden perusteella. Se tosin kuulostaa minusta liian hyvältä, joten toivottavasti se ei ole vain tietokantavirhe.

Omistamme tällä hetkellä 26 eri yhtiön osakkeita. Niistä löysin 15 yhtiön vastuullisuusarviot sekä Sustainalyticsin että MSCI:n avoimista tietokannoista. Yhtiöt edustavat kaksi kolmasosaa Phoebuksen salkusta. Pääosin luokittajat ovat yhtiöistä aika samaa mieltä.

Sustainalyticsin mukaan vastuullisimmat viisi yhtiötämme ovat Sandvik, Nokian Renkaat, Handelsbanken, Fortum ja Novozymes. Kaikki kuuluvat toimialansa 12% parhaiden joukkoon. Huonoimmat viisi ovat Harley-Davidson, O’Reilly Automotive, Fastenal, Progressive ja Costco, joista yksikään ei yllä 60% parhaaseen joukkoon. Keskikastia ovat H&M, ADP, Air Liquide, Deere ja Tractor Supply.

Vastaavasti MSCI:n mukaan parhaat viisi yhtiötämme ovat Novozymes, Handelsbanken, H&M, Sandvik ja Nokian Renkaat, jotka kuuluvat toimialansa vastuullisimpaan viidennekseen. Huonoimmat ovat O’Reilly ja Costco, jotka eivät yllä parhaaseen kolmannekseen. Myöskään Progressive, Harley-Davidson ja Air Liquide eivät yllä parhaaseen 40%:iin. Keskikastia ovat Tractor Supply, Fastenal, Deere, Fortum ja ADP.

Suurimmat erot ovat luokittajien suhtautumisessa Fastenalin, Harley-Davidsonin ja Fortumin vastuullisuuteen, kun muiden 12 yhtiön osalta ne ovat aika samaa mieltä.

Kun kunkin yhtiön prosenttisijoitukset painotetaan sen osuudella salkustamme (tai siis osuudella niistä 15 yhtiöistä, jotka tässä ovat mukana), sekä Sustainalytics että MSCI saavat Phoebuksen yhtiöiden painotetuksi keskiarvoksi 65%. Yhtiömme ovat siis molempien luokittajien mukaan keskimäärin melkein alansa parhaassa kolmanneksessa vastuullisuuden suhteen.

Se, että Phoebus rahastona saa silti erinomaisen luokituksen voi johtua siitä, että se kilpailee Morningstarin kategoriassa ”maailma joustava osakkeet” (tai sitten se on virhe). Useimmilla maailma-rahastoilla on iso paino USA:ssa ja amerikkalaisten yhtiöiden vastuullisuusarvosanat ovat keskimäärin huonompia kuin eurooppalaisten ja varsinkin pohjoismaisten yhtiöiden. Siten voisi ajatella, että Phoebus saa pohjoismaisten yhtiöiden suuren painon takia tiettyä ”ESG-dopinghyötyä” Morningstarin vertailuissa.

Ovatko amerikkalaiset yhtiöt oikeasti huonommin hoidettuja ESG-riskien osalta kuin eurooppalaiset tai pohjoismaiset? Tuskinpa, ero johtunee siitä, että varsinkin pohjoismaissa yhtiöt raportoivat ESG-tunnuslukuja paljon amerikkalaisia yhtiöitä enemmän, joka taas johtunee lähinnä historiallisista poliittisista syistä. Varsinkin Ruotsin valtiohan on (eläke)sijoittajana kauan kysellyt näitä tietoja.

Omasta mielestäni Costco, Fastenal, Progressive ja O’Reilly ovat itse asiassa parhaiten hoidettuja yhtiöitämme, vaikka ne eivät ESG-vertailuissa pärjääkään kovin hyvin. Ääriesimerkki on Warren Buffettin Berkshire Hathaway, joka lienee monilla mittareilla maailman vastuullisin yhtiö (ainakin sijoittajilleen), mutta joka on sekä Sustainalyticsin että MSCI:n mukaan alansa huonoimmassa viidenneksessä.

Aihe on siis monista syistä hankala. Suuresta subjektiivisuudesta johtuen en ole halunnut profiloida Phoebusta ”vastuulliseksi”. Ymmärrämme kaikki sen termin niin eri tavoin.

 

2. Eikös tässä lopulta käy niin, että jos sijoittajat ohjaavat rahansa rahastoihin, jotka väittävät vastuullisuutta, niin se automaattisesti nostaa niiden rahastojen arvoa sikäli kun ne kaikki syytävät rahaa samantyyppisiin firmoihin. Onko tämä joku pyramidihuijaus lopulta?

No pyramidihuijaus se ei ole. Sen sijaan, jos valtaosa sijoittajista alkaisivat suosia tiettyjä yhtiöitä, niiden hinnat toki nousisivat ja tuleva tuotto-odotus laskisi. Joskus tällaisia tilanteita kutsutaan jälkenpäin arvostuskupliksi.

Vastuullisen sijoittamisen kohdalla en olisi siitä kovin huolissani. Eri tahojen näkemykset yhtiöiden vastuullisuudesta poikkeavat niin paljon toisistaan, että vastuullisten rahastojen salkut ovat kovin erilaisia.

Myös tavat toteuttaa vastuullista sijoittamista poikkeavat toisistaan. On esimerkiksi aivan mahdollista, että poissulkevia kriteerejä harjoittava vastuullinen rahasto myisi vastuuttoman yhtiön osakkeet toiselle vastuulliselle rahastolle, jonka toiminta-ajatus on aktiivisena omistajana pyrkiä ohjaamaan yhtiötä kohti suurempaa vastuullisuutta.

Alempi tuotto-odotus ei sinänsä myöskään aina tarkoita arvostuskuplaa, vaan se voi yhtä hyvin tarkoittaa pienempiä riskejä.

Tämän ymmärrämme, jos ajattelemme eri tyyppisiä yrityslainoja. Korkeasti luokitettujen vahvojen yhtiöiden hyvälaatuisten lainojen tuottolupaus on yleensä vain hieman yli valtion lainojen korkotason. Näin siksi, että sijoittajat odottavat tuottolupauksen suurella todennäköisyydellä toteutuvan, siis yhtiön selviävän kuoletusten ja korkojen maksusta.

Matalan luottoluokituksen yhtiöiden huonolaatuisten lainojen tuottolupaus on sen sijaan yleensä moninkertainen. Sijoittajat tietävät, että moni yhtiö ei selviä veloistaan, vaan tuottolupaus muuttuu sijoittajan luottotappioksi. Siksi keskimääräisen tuottolupauksen pitää olla niin paljon korkeampi, että se vähintään kattaa tulevat konkurssit.

Vastuullista sijoittamista voisi ehkä ajatella samalla tavoin. Jos ESG-kriteerejä käyttäen pystytään välttämään ympäristö-, yhteiskunta- tai yrityshallinnon riskejä, sijoittaja voi ehkä tyytyä alempaan tuotto-odotukseen, koska tuotto toteutuu vastuullisesti hoidetussa yhtiössä varmemmin kuin vastuuttomasti toimivassa yhtiössä.

Pystytäänkö riskejä niin välttämään on sitten eri asia, johon en osaa vastata.

 


Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 20. joulukuuta.


 

PhoebusBlogista

Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,

Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.

Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”

Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.

Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.

Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.

Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on konsultoivan varainhoidon palvelu, joka on maksullinen ja edellyttää erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.

Ystävällisin terveisin,

Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja