Vko 19/25: Osakesplitit
Tuli mieleen Sammon splitti, hätä tuli jossakin 40 eurossa helmikuussa. Sitten mediassa kerrotaan pokerinaamalla, että nyt likviditeetti paranee ja kaikilla on mahdollisuus ostaa sitä. Lottikoot taisi poistua jo 15 vuotta sitten pörssistä… En keksi muuta syytä tälle splitille kuin sen, että joku konsultti on kertonut että kyllä se markkina-arvon nousu splitin jälkeen korjaa kaiken vaivan ja kustannukset. Ajattelisin, että tuollaisella pikku splitillä aiheutetaan vaan turhaa hallinnollista hommaa. Mutta omistajat vaikuttavat kuitenkin niistä tykkäävän?
Olen monesti itse miettinyt samaa asiaa. Kun pizzan jakaa vähän pienempiin paloihin, niin se on edelleen sama pizza (jos vieraita on enemmän kuin pizzanpaloja, niin se voi kyllä olla ihan hyvä ajatus).
Olen samaa mieltä, että likviditeetti on huono selitys. Asia on itse asiassa usein juuri päinvastoin – niissä osakkeissa, joilla on suurempi yksikköhinta, likviditeetti on parempi. Esimerkkinä käy sveitsiläinen makuaineiden ja hajusteiden valmistajamme Givaudan, jonka osingot sijoitin viime kuussa takaisin yhtiöön.
Kauppa ei ollut iso. Saimme 49te osinkoja ja osakkeen kappalehinta on 4000e, joten ostin vain 12 osaketta. Ne tulivat heti yhdellä kaupalla. Jos Givaudan splittaisi 1:100 minun olisi pitänyt ostaa 1200 osaketta ja robotit olisivat aivan takuulla vetäneet välistä (algoritmit huomaavat aina heti, kun joku on ostamassa tai myymässä). Onneksemme Givaudan ei ole splitannut.
Amerikkalainen teollisuustarvikkeiden myyjämme Fastenal on sattumoisin nyt toukokuussa myös splittaamassa osakkeensa kahteen. Hinta on nyt noin 80 dollaria ja laskee siis noin 40 dollariin, joka ei tietenkään vaikuta mitenkään likviditeettiin.
Phoebus omistaa Fastenalia hyvin pitkälti siksi, että sen kustannustehokkuus on aina yhtiön perustamisesta 1967 saakka ollut erinomainen. Perustaja, Minnesotan hiljaittain edesmennyt senaattori Robert Kierlin, ei esimerkiksi suostunut ostamaan uusia toimistokalusteita, kun hyviä käytettyjä sai halvemmalla. Yhtiö ei ole sniidu, vaan se panostaa kyllä, kun kulut kasvattavat liiketoimintaa. Uusi työpöytä ei sitä tee.
Kyky erottaa ”hyvät kulut”, jotka edesauttavat kasvua ”turhista kuluista”, jotka eivät sitä tee, on minusta eräs asioista, joissa parhaiten hoidetut yhtiöt eroavat eniten muista. Kysyin siksi kysymyksesi innoittamana Fastenalilta, miksi he päättivät splitata osakkeen, joka on minusta tyypillinen turha kulu? Onko yhtiön kustannuskuri hävinnyt?
Hyvänä yhtiönä Fastenal vastasi heti ja kertoi, että heille sisäisesti tämä on virstanpylväs. Se antaa heille aiheen juhlia henkilöstön kanssa – josta suuri osa ymmärtääkseni omistaa osakkeita – sitä, että osakemarkkinat ovat arvostaneet heidän työtään.
Tämä voi osakeammattilaiselta kuulostaa oudolta, mutta olen aika varma, että teollisuusyhtiössä se voi toimia. Positiivinen palaute, kun sille on syytä, on aina eduksi ja taputus olalle voi olla jopa parempi kuin pieni käteisbonus. Splittikin voi siis oikein käytettynä olla kustannustehokas toimenpide. Likviditeettiä se ei kuitenkaan paranna.
– – –
Paitsi ehkä, jos osake sattuu maksamaan lähes miljoonan? Berkshire Hathawayn A-sarjan osakkeen kappalehinta on tätä kirjoittaessani 795 400 dollaria. Siksi yhtiö toi sen rinnalle aikoinaan B-sarjan, joka aluksi maksoi vain 1/50. Sittemmin B-sarjaa on splitattu siten, että se tänään edustaa vain 1/1500 A-sarjasta ja maksaa 530 dollaria. Ajatus oli lähinnä, että poistetaan huuhaa-liiketoiminta heiltä, jotka yrittivät kaupata osakkeiden murto-osia.
Likviditeetin kannalta A-sarja on edelleen ylivoimainen. Mihin muuhun yhtiöön maailmassa pystyy sijoittamaan neljä miljoonaa dollaria ostamalla viisi osaketta, jolloin high-frequency-yhtiöiden robotit eivät ehdi vetää välistä? Toki Berkshire Hathaway on perinteisillä mittareilla epälikvidi, kun sen osakkeet eivät jatkuvasti vaihdu. Mutta se ei johdu hinnasta vaan siitä, että yhtiön omistajista suurin osa on pitkäjänteisiä sijoittajia, ei lyhytkestoisia keinottelijoita.
– – –
Koen aivan kuten sinä, että osakesplitit ovat yleensä turhia. Ne eivät paranna likviditeettiä eivätkä ne lisää yhtiön arvoa, mutta ne aiheuttavat yhtiölle turhia lisäkuluja. Osakesplittikonsultit ovat varmasti eri mieltä, mutta parhaat yhtiöt eivät heitä kuuntele. Ne pyrkivät pysymään kustannustehokkaina. Yksinkertainen on tehokasta.
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 23. toukokuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja