Korkosijoitusten riski  keyboard_arrow_down

Korkosijoitusten riski

Korkosijoitusten riskistä on hyvä ymmärtää seuraava perusdynamiikka: jos yleinen korkotaso nousee, olemassa olevien korkopapereiden arvo yleensä laskee – ja päinvastoin.

Tämän voi ajatella vaikka näin: sijoittaja on ostanut markkinoilta 8 % tuotolla (=markkinakorko, ei pidä sekoittaa juoksevaan kuponkikorkoon) 5 vuoden mittaisen valtion joukkolainan. Jos korkotaso (5v)  laskee 7 %:iin, on selvää että sijoittaja ei ole halukas myymään omistamaansa obligaatiota samaan hintaan kuin mihin sen osti, koska sen tuotto on selvästi korkeampi kuin vallitseva korkotaso ja sijoituksen arvo on vastaavasti noussut. Sijoituksen markkina-arvon on siis noustava. Vastaavasti sen tulisi laskea, jos markkinakorot olisivatkin nousseet esim. 9 %:iin.

Markkinakorkojen välitöntä vaikutusta joukkolainasijoitusten arvoon voidaan arvioida duraatioanalyysillä. Duraatioluku kuvaa tietyn joukkolainan kaikkien maksusuoritusten juoksuaikojen painotettua keskiarvoa. Painoina käytetään maksusuoritusten nykyarvoja. Luvusta on voidaan laskea niin sanottu pääoma-arvon korkoherkkyys eli modifioitu duraatio, joka kertoo sijoittajalle (tietyillä reunaehdoilla) korkosijoituksen herkkyyden koron muutokselle. Laskemalla yksittäisten sijoitusten duraatiot on yhteen saadaan määritettyä koko lainsalkun korkoriski. Julkaisemme korkorahastojemme duraatioluvut neljännesvuosikatsauksissamme.

Markkinakorkojen vaikutus sijoittajan lopulliseen tuottoon näkyy myös uudelleensijoitusriskinä, maksettujen kuponkien uudelleen sijoitushetken korkotaso on yleensä tuntematon.

Sijoitettaessa yritysten liikkeeseen laskemiin joukkolainoihin tulee ottaa huomioon myös luottokelpoisuusriski. Luottokelpoisuusriski toteutuu useimmiten yritysten luottoluokituksen muutoksina, mutta pahimmillaan yrityksen konkurssina. Kun salkku on riittävästi hajautettu (toimialat, luottokelpoisuusluokat ja korkoriski) riittää yrityslainojen korkeampi tuottotaso yleensä kompensoimaan mahdolliset riskit ja antamaan sijoittajalle valtion lainoja korkeamman tuoton, kunhan aikajänne on riittävän pitkä.