Yrityslainojen riskilisät?

Yrityslainarahasto Seligson & Co Euro Corporate Bond on tuottanut vuodessa mukavasti. Kuinka suuri on rahaston sijoitusten keskimääräinen riskilisä? Miten suuri tämä riskilisä on suhteessa a) pitkän aikavälin keskiarvoon b)  2000-luvun hyvien vuosien minimiin c) nykyisen talouskriisin synkimpiin hetkiin?

Onko rahaston/omaisuusluokan tuoton ja riskin suhde nyt korkoriski mukaan ottaen pitkän aikavälin keskiarvoa parempi, huonompi vai normaali?

Huom! Tämä on päivitetty versio vuosi sitten (4.12.2009) julkaistusta vastauksesta. Lisätyt kommentit sinisellä.

Hyvä kysymys – tai siis oikeastaan jopa neljä kysymystä!

Aloitetaan riskilisästä. Oletan, että kysyjä tarkoittaa sitä, millainen on rahaston sisältämien hyvälaatuisten yrityslainojen juokseva tuotto verrattuna saman alueen samanpituisten valtionlainojen juoksevaan tuottoon.

Passiivisen indeksiä seuraavan rahaston kohdalla asiaa on luonteva tarkastella indeksien kautta, koska esimerkiksi yksittäisten valtionlainojen välilläkin on huomattavia eroja (myös euroalueella, esim. tätä kirjoitettaessa Suomen ja Kreikan välillä jopa yli prosenttiyksikön verran).

3.12.2010 euroalueen joukkolainojen erot ovat huomattavasti vuoden takaista suurempia:

Hyvälaatuisten yrityslainojen ja euroalueen valtionlainojen tuottotasojen erot tällä vuosituhannella löytyvät tästä päivitetystä kaaviosta. Sen avulla voidaan vasta yllä oleviin kysymyksiin yksi kerrallaan.

1. a) Tämän hetkisen tilanteen suhde pitkän aikavälin keskiarvoon?

Tällä hetkellä duraatiokorjattu tuottoero on lähellä yhtä prosenttiyksikköä, mikä vastaa aika hyvin pitkän aikavälin keskiarvoa.

3.12.2010 duraatiokorjattu tuottoero on hieman alle 0,5 %.

1. b) Riskilisä alimmillaan 2000-luvulla?

Viime vuosien alimmillaan riskilisä oli vuosina 2005-2006, silloin noin 0,3 prosenttiyksikköä.

Huhtikuussa 2010 riskilisä oli jopa ”riskiale” eli negatiivinen, ainakin käyttämällämme duraatiokorjausmallilla.

1. c) Finanssikriisijakson suurimmat erot?

Enimmillään riskilisä oli heti vuodenvaihteen 2008/2009 jälkeen noin neljässä prosenttiyksikössä. (Rohkeasti vastavirtaan uineille sijoittajille kyseessä oli tietenkin erinomaisen hyvä tilaisuus eikä suinkaan ”synkkä hetki”, mutta tulkitsin kysymyksen tarkoittavan ajankohtaa, jolloin pelkotilat markkinoilla olivat yleisesti ottaen pahimmillaan.)

Sitten viimeiseen kysymykseen:
Onko rahaston/omaisuusluokan tuoton ja riskin suhde nyt korkoriski mukaan ottaen pitkän aikavälin keskiarvoa parempi, huonompi vai normaali?

Kun tarkastellaan yrityslainojen riskilisää verrattuna valtionlainoihin ollaan siis aika lailla ”normaalissa” tilanteessa.

3.12.2010 ovat euroalueen yrityslainojen riskilisät ”normaalitasoa” alhaisemmat. Syy ei ehkä niinkään ole yrityslainoissa, vaan siinä että valtiolainojen riskejä pidetään markkinoilla nyt normaalia korkeampina.

Yleisen korkotason osalta ollaan sen sijaan pitkän aikavälin keskiarvoa alempana. Tämän vuoksi monet olettavat pitkien korkojen lähivuosina ennemmin nousevan kuin laskevan, mikä lisäisi pitkän koron rahastoihin kohdistuvaa ainakin väliaikaisen arvonlaskun riskiä. Voi tietenkin olla, että riskilisä verrattuna valtionlainoihin samalla pienenee (koska korkotason nousu signaloinee talouden elpymistä, mikä vähentänee yritysten konkurssiriskiä), mutta varmaksi sitä ei voi tietää.

Voidaan siis ainakin argumentoida, että nominaalinen riskin ja tuoton suhde on ehkä pitkän aikavälin keskiarvoa vähemmän houkutteleva. Huomattavasti monimutkaisemmaksi asia kuitenkin menee, kun otetaan yhtälöön mukaan ainakin toistaiseksi alhaisena pysytellyt inflaatio ja spekulaatiot riski/tuotto –suhteesta verrattuna muihin sijoituskohteisiin, esim. osakemarkkinoihin.

Sijoittajan kannattaakin jälleen kerran miettiä esimerkiksi vuodenvaihteen allokaatiopäätöksiään ennen muuta omien tavoitteittensa ja oman sijoitussalkkunsa näkökulmasta – markkinat voivat aina yllättää!

Jani Holmberg, salkunhoitaja

P.S. Kannattaa myös lukea asiaan liittyvä aiempi vastauksemme otsikolla yritysriskiä korkosalkkuun.