Vko 10/06: Air Liquide / sijoitus vs spekulaatio
- Salkunhoitajalta: Air Liquide
Viikon suurin uutinen oli saksalaisen Linden 13,7 miljardin euron ostotarjous englantilaisesta BOC:sta. Jos kauppa menee kilpailuviranomaisilla läpi, se johtaa maailman teollisuuskaasujen markkinoiden keskittymiseen neljälle yhtiölle entisen viiden sijaan.
Linde yrittää siis nyt tehdä sen, minkä Air Liquide yhdessä Air Productsin kanssa yritti viitisen vuotta sitten. Silloin kilpailuviranomaiset kaatoivat kaupan.
Kauppa johtaisi siihen, että salkkuyhtiömme Air Liquide, jonka globaali markkinaosuus on noin 24%, ei enää olisi maailman markkinajohtaja (Linde + BOCn osuus on 27-28%). Vaikuttaako se siis näkemykseeni sijoituksestamme?
Eipä juuri. Kuten yleensä, suuri yritysosto on mahdollisuus kaikille alan muille toimijoille kuin ostavalle tai ostettavalle yritykselle. Uskoisin, että Air Liquide voi jossain määrin lähivuosina hyötyä kaupasta.
Ensin on tärkeää huomata, että teollisuuskaasujen markkinat ovat yleensä duopoli, joskus oligopoli. Esimerkiksi Suomessa Linde (AGA) on selvä markkinajohtaja noin 70% osuudella, Air Liquide selvä kakkonen noin 20% osuudella ja yksityinen Woikoski kolmonen noin 10% osuudella.
Linde (AGA) on vahva Euroopassa ja tietyissä Latinalaisen Amerikan maissa. BOC on vahva Englannissa, Etelä-Afrikassa ja Aasiassa. Näin ollen yhtiöt sopivat hyvin toisilleen, eikä kilpailutilanne yksittäisillä markkinoilla juuri muutu.
Joitakin kilpailuviranomaisten vaatimia divestointeja saattaa silti olla luvassa, lähinnä Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja USAssa. Maailmassa on käytännössä enää kolme mahdollista ostajaa tällaisille, Air Liquiden lisäksi amerikkalaiset Praxair ja Air Products (japanilainen Nippon Sanso, joka on ainoa keskikokoinen yhtiö alalla neljän suuren jälkeen, on pysynyt Japanissa). Näin ollen voisi kuvitella, että kyseessä on ostajan markkinat.
Vielä enemmän hyötyä voi syntyä siitä, että suuren yritysoston integrointi kestää yleensä joitakin vuosia. Air Liquide integroi Saksasta ostamansa Messer Griesheimin hieman yli vuodessa, mutta silloin iso yhtiö osti keskikokoisen. Nyt ”suurista pienin” (Linde) ostaa ”suurista kannattamattomimman” (BOC), jolloin voisi kuvitella kummankin olevan melko sekaisin operatiivisesti ainakin vuoden 2007 loppuun. Tämä voisi siis olla Air Liquidelle kultainen mahdollisuus iskeä, varsinkin Saksassa.
Aika näyttää miten käy.
- Mitä mieltä olet yhdysvaltalaisen sijoitustutkijan Walter Deemerin (Talouselämän nettivisuilta löytyy juttu ainakin vielä) näkemyksestä, jonka mukaan ihmiset sijoittavat osakkeisiin, eivät yrityksiin? ”Osakkeen hinta voi muuttua syistä, joilla ei ole mitään tekemistä sen takana olevan yrityksen kanssa.”
Hyvä kysymys.
Olen eri mieltä Deemerin kanssa. Sijoittaja pyrkii hyötymään osakeomistuksestaan siten, että hänen omistamansa yhtiöt ajan myötä vaurastuvat, ja sijoittaja vaurastuu niiden mukana. Sen onnistumisen todennäköisyys on korkea jos aikajänne on riittävä.
Spekulantti yrittää arvata mitä muut spekulantit tulevat tekemään, ennen kuin nämä muut itse arvaavat tulevansa niin tekemään. Se on minusta hullujen puuhaa, jonka onnistumisen todennäköisyys ennen kuluja on aika tasan 50% (joka toinen arvaus menee oikein, koska arvaaminen on ihan oikeasti mahdotonta, ja onnistuminen siksi täysin sattumanvaraista).
Spekulointi on jännää, sijoittaminen on tylsää. Mutta jos tavoitteena on tienata rahaa, jännitys ei minusta saa dominoida onnistumisen todennäköisyyttä.
Deemer on minusta silti oikeassa kyseenalaistaessaan suuria massapsykooseja, kuten kehittyville markkinoille sijoittamista juuri nyt. Siinä on minustakin selvää ylilyönnin makua, jolloin tulevaisuuden arvaaminen ei ehkä olekaan niin hullua puuhaa kuin normaalisti. Mutta, näitä selviä ylilyöntitilanteita tulee ehkä 2-3 kpl per 20 vuotta, eivätkä useimmat tuntemani spekulantit jaksa istua väliajan toimettomina (ts rajoittaa spekulointinsa niihin tilanteisiin, jolloin todennäköisyydet ovat heidän puolellaan).
Eli, vaikka väitän olevani sijoittaja, minussakin asuu pieni spekulantti (ei sentään lehmä).
.