Vko 20/13: Aikataulu/IR
[16.5.2013] Anders Oldenburg

Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,

 

Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta viikon aikana saamiini kysymyksiin (yleensä)  perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.

 

Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”

 

Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän Blogiin.

 

Halutessanne voitte keskenänne kommentoida Blogissa käsiteltyjä aiheita viestin lopussa olevan ”Lisää kommentti” –linkin kautta, kunhan teette sen avoimesti omilla nimillänne. En puutu keskusteluun, enkä vastaa sitä kautta esitettyihin kysymyksiin - lähettäkää siis minulle osoitetut kysymykset sähköpostiini. Jos keskustelua ei käydä avoimesti omilla nimillä, tulen poistamaan kommentoinnin mahdollisuuden.

 

Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.

 

Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 24. toukokuuta.

 

Sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa 1. marraskuuta 2007 alkaen, MiFID-direktiivin astuttua voimaan. Vaikka Seligson & Co:lla toki on neuvontatoimilupa, tässä Blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin, oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.

 

Seligson & Co:lla on myös sijoitusneuvontapalvelu, joka on maksullinen ja edellyttää erillistä sopimusta. Siitä antaa lisätietoja esimerkiksi Jarkko Niemi:

http://www.seligson.fi/suomi/yritys/henkilosto/varainhoito/jarkko_niemi.htm

 

 

Ystävällisin terveisin,

 

Anders Oldenburg, CFA

salkunhoitaja

 

 

 

 

1. Salkunhoitajalta: Blogin aikataulusta

 

Mitä nyt – eihän vielä ole 24. toukokuuta?! Ja blogissa 13/13 salkunhoitaja sekoili viikonpäivien kanssa. Eikö se edes osaa lukea kalenteria?

 

Blogiin on kertynyt melko pitkä ”tilauskanta” hyviä kysymyksiänne ja minulla oli tänään yllättäen hieman luppoaikaa, joten päätin hoitaa yhden kysymyksen pois tieltä. Jatkoa seuraa ensi viikolla, luvatun aikataulun mukaisesti.

 

Kesä tulee, kuten yleensä, olemaan blogissa hiljaista aikaa. Näillä näkymin päivitän blogia vielä viikon 24 lopussa (tai viikon 25 alussa), sitten viikolla 27 ja sen jälkeen viikolla 32.

 

Toisaalta, kuten tämä viikko osoittaa, aikataulut saattavat myös muuttua!

 

 

 

2. Helmikuun Talouselämässä oli juttu yhtiöiden analysoimisesta ja siitä että yhä harvempaa yhtiötä seurataan analyytikkotasolla. Juttu kiinnitti huomioni koska siinä käsiteltiin myös Phoebusin salkkuyhtiötä Exeliä: "Exel Compositesia ei Factsetin mukaan seuraa yksikään yhtiö. -- Exel onkin myös harkinnut analyysipalvelusta maksamista. Toistaiseksi yhtiö on pitänyt palvelua kalliina."

 

Viimeinen virke kiinnitti huomioni. Hyötyisimmekö me Phoebuksessa siitä että Exel päättäisi maksaa analyysipalvelusta kiinnostavuutta tai osakkeen likvidiyttä parantaakseen? Eikö kuitenkin pitkällä aikavälillä Exelin kuten minkä tahansa muunkin yhtiön kehitys seuraa tuloksen ja viime kädessä koko yrityksen menestystä?

 

Likviditeetti on minusta hieman yliarvostettua, sekä sijoittajien että yritysten joukossa. On toki selvää, että likviditeetillä on arvoa varsinkin instituutiosijoittajille, kuten vaikkapa sijoitusrahastoille ja eläkeyhtiöille. Osaketta, josta ei tarvittaessa pääse eroon, ei voi riskienhallintasyistä omistaa yhtä paljon kuin likvidimpää vaihtoehtoa. Siten Phoebus voisi esimerkiksi omistaa hieman nykyistä enemmän Ekokemiä, jos osake olisi listattu.

 

Mutta, kun osaketta vaihtuu paljon, sehän tarkoittaa, että moni yhtiön omistaja on päättänyt myydä osakkeensa. En ole aivan varma, miksi se olisi hyvä asia?

 

Pohjimmiltaan sijoittaja on yhtiön omistaja, ja omistajuus on pitkäjänteistä toimintaa. En juuri näe eroa sillä, ostanko 100 osaketta tai 100% osakkeista jossain yhtiössä – teen sijoituksen samoin kriteerein kummassakin tapauksessa. Jos en kokonaista firmaa ostaessani juuri välitä sen jälleenmyyntikelpoisuudesta (ainoastaan sen tuloksen- ja kassavirrantekokyvystä ja –riskeistä), miksi huolehtisin likviditeetistä, jos ostankin yhtiöstä hieman pienemmän osan?

 

Berkshire Hathawayn pääomistaja Warren Buffett on joskus todennut, että pitäisi sijoittaa sellaisiin yhtiöihin, ettei ole mitään merkitystä, vaikka pörssi sulkeutuisi kymmeneksi vuodeksi eikä yhtiön hinnasta saisi mitään tietoa. Ajatusleikki on minusta oivallinen, juuri sitenhän yrittäjä periaatteessa toimii, omistaessaan kokonaisen firman.

 

Olet minusta aivan oikeassa kyseenalaistaessasi sitä, miksi joku firma maksaisi ulkopuolisten analyysien teosta. Jos firmani haluaa jakaa omistajilleen nykyistä parempaa tietoa, miksi se tuhlaisi rahaa ulkopuolisten analyysien tilaamiseen, eikä yksinkertaisesti vain tiedottaisi paremmin itse? Harva analyytikko on niin guru, että voisi tuoda sijoittajille paljon sellaista oleellista uutta, mitä yhtiö ei itse pysty kertomaan. Kysymys on siis mielestäni pikemmin, miten sijoittajasuhteita pitäisi hoitaa.

 

- - -

 

Mikä sitten on hyvän Investor Relations –toiminnan tunnusmerkki? Sekö, että osake on jatkuvasti korkealle arvostettu? Vai se, että analyytikot antavat yhtiölle vain ostosuosituksia? Vaiko osakkeen hyvin suuri vaihtuvuus pörssissä?

 

Omasta mielestäni ei mikään näistä. Parasta IR-toimintaa, mitä olen lähes 30 vuoden sijoittajaurani aikana maailmalla nähnyt, edustaa Berkshire Hathaway. Eikä pelkästään sen takia, että Buffett vastaa yhtiökokouksessa kuuden tunnin ajan omistajien kysymyksiin, vaan ennen kaikkea yhtiön kommunikointitavasta johtuen.

 

Buffett kertoo Berkshiren Hathawayn Omistajan Oppaassa (kohdassa 12) yrittävänsä kertoa yhtiökumppaneilleen kaiken sen, jonka hän itse haluaisi yhtiöstä tietää, jos hän olisi omistaja mutta ei osallistuisi yhtiön hallintoon. Tämä on minusta aivan riittävä ohje jokaisen pörssiyhtiön johdolle ja hallitukselle (jota kovin harvat noudattavat).

 

Hyvin monessa yhtiössä, erityisesti ehkä finanssitoimialalla viime vuosien jatkuvasti kasvaneen sääntelyn johdosta, yhtiöiden tilinpäätöksistä on tullut huomattavasti aiempaa vaikeaselkoisempia, oleellisen tiedon hukkuessa suuren merkityksettömän, mutta lakisääteisen nippelitiedon joukkoon. Mutta kukaan ei estä yhtiöitä käyttämästä suomen kieltä, siis selittämästä oleellisimmat asiat vapaamuotoisesti omistajilleen.

 

Vastaavasti, Buffett on jossain muussa yhteydessä määritellyt hyvää hallituksen työskentelyä siten, että hallituksen pitäisi toimia aivan kuin yhtiössä olisi vain yksi, pitkään matkoilla tavoittamattomissa oleva omistaja (jonka puolesta hallitus hoitaa yhtiön asioita). Tässäkin on kiteytettynä enemmän järkeä kuin useimmissa näkemissäni hyvän hallintotavan ohjeissa.

 

Jatkaakseni vielä Buffettin ajatusten lainaamista, hän on myös todennut, että Berkshire Hathawaylle olisi parasta, että osake olisi aina mahdollisimman oikein arvostettu markkinoilla. Tämäkin on tarkemmin ajateltuna itsestäänselvyys. Joka kaupassahan on kaksi osapuolta – myyjänä osakkeenomistaja ja ostajana tuleva osakkeenomistaja. Miksi yhtiö haluaisi suosia jompaakumpaa toisen kustannuksella?

 

Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi siitä, että jokaisen yhtiön kurssi tulee kyllä pitkällä tähtäimellä heijastamaan yhtiön todellisen arvon kasvua, seurasi yhtiötä sitten sata analyytikkoa tai ei yksikään. Mutta oikein hyvin IR-toimintojaan hoitavalle yhtiölle on ehkä myös tyypillistä, että osakkeen heilunta on hieman pienempää kuin muuten olisi, koska sijoittajat luottavat yhtiöön. Berkshire Hathawayn lisäksi erinomainen esimerkki on mielestäni Air Liquide. Koska erinominen IR-toiminta lähes aina heijastaa muutenkin eriomaisesti hoidettua yhtiötä, on tosin hieman vaikea erottaa kanaa munasta.

 

- - -

 

Todettakoon lopuksi vielä, että Phoebuksen kannalta olen sitä innokkaampi, mitä harvempi analyytikko yhtiöidemme sijoittajatilaisuuksissa käy. Tämä johtuu osittain siitä, että saan enemmän aikaa itse puhua johdon kanssa, jos paikalla ei ole monia muita. Sama hoituu toki tarvittaessa yksitystapaamisella. Ennen kaikkea innostun, koska loistavat ostotilaisuudet syntyvät yleensä (vain) silloin, kun juuri kukaan ei yhtiöstä välitä.

 

Muistan hämärästi kerran olleeni vieraana yrityksessä, jossa kukaan muu analyytikko ei ollut koskaan käynyt (Aspo), mutta en muista ikinä olleeeni ainoa osallistuja minkään yhtiön tuloksenjulkistamistilaisuudessa. Monesti osallistujamäärä on kyllä ollut niissä hyvin pieni, kuten se oli myös ainoan kerran Tervakosken Puuhamaan yhtiökokouksessa käydessäni. Se olikin paras yhtiökokouskäyntini ikinä, juuri sen takia.

 

Jos minä saisin asiaan vaikuttaa, Phoebuksen yhtiöt eivät maksaisi ulkopuolisten analyysien teosta. Mutta minähän en siitä päätä.

 

.




Takaisin

Lähetä tämä sivu kaverille linkkinä