Phoebus  keyboard_arrow_down

Vko 10/12: Pääomanpalautus/metallit

Phoebus   |     9.3.2012   

 

  1. Mitä mieltä olet pääomanpalautuksista? Viittaan L&T:n ilmoittamasta päätöksestä olla jakamatta osinkoa ja jakaa pääomanpalautusta 0,55e/ osake.

Jos hetkeksi unohdamme verotuksen, pääomanpalautuksella ja osingolla ei oikeastaan ole mitään eroa. Kummassakin tapauksessa yhtiö jakaa rahaa omistajilleen.

Mutta verotusta ei tietenkään voi unohtaa. Yksityishenkilölle osingosta 70% on pääomatuloa, jonka verokanta on tästä vuodesta alkaen 30% (tai 32%, jos pääomatulot ovat isoja). Siten osingon kokonaisveroasteeksi muodostuu 21% (70% x 30%).

Pääomanpalautus vähennetään sen sijaan osakkeen hankintamenosta. Jos osakkeiden hankintameno on pienempi kuin maksettava pääomanpalautus, siitä menee heti veroa. Muussa tapauksessa vero realisoituu vasta osakkeita myytäessä.

Myyntivoittojen vero on 30% (tai 32%). Osingoista poiketen veroa maksetaan koko myyntivoitosta. Jos hankintameno-olettamaa ei voi käyttää, pääomanpalautuksen veroasteeksi muodostuu siis 30%, jolloin pääomanpalautus on osinkoa vähemmän verotehokas tapa jakaa yhtiöstä varoja omistajille.

Poikkeus on, jos omistaja on omistanut osakkeensa yli 10 vuotta ja jos osake on omistusaikana noussut yli 150%. Tällöin omistaja voi osaketta myydessään käyttää todellisen hankintahinnan sijaan hankintameno-olettamana 40% myyntihinnasta. Jos tilanne on tämä – ja jos pääomanpalautus on pienempi kuin osakkeen alkuperäinen todellinen hankintahinta – pääomanpalautus on saajalleen käytännössä veroton.

Ulkomaiselle sijoittajalle pääomanpalautus on yleensä osinkoa parempi, koska pääomanpalautuksesta ei ymmärtääkseni peritä lähdeveroa, kuten osingoista. Tämä tosin edellyttää, että verottaja tulkitsee pääomanpalautuksen pääoman palautukseksi, eikä osingoksi. Tulkinta riippuu siitä, palauttaako yhtiö omistajien alun perin yhtiöön sijoittamia varoja vai liiketoiminnasta syntyneitä varoja.

Verotehokkuus siis riippuu omistajan tilanteesta, eikä osinko tai pääomanpalautus ole aina toista automaattisesti verotehokkaampi.

Rahastolle rahanjaon juridisella muodolla ei ole merkitystä. Rahasto ei maksa veroa osingoista eikä myyntivoitoista. Kumpikin kasvattaa rahasto-osuuden arvoa ja rahaston omistaja maksaa osuutensa arvonnoususta myyntivoittoveroa, kun luopuu osuudestaan.

Miksi Lassila & Tikanoja päätyi pääomanpalutukseen osingon sijaan, tai miksi Oriola-KD on kahtena vuotena päätynyt jakamaan sekä osinkoa että pääomanpalautusta en tiedä, mutta Phoebuksen kannalta yhtiöiden ratkaisuilla ei ole mitään merkitystä.

  1. Arvoisa salkunhoitaja, Mitä mieltä olette kullasta ja hopeasta sijoituskohteena juuri tällä hetkellä? Joko fyysisesti tai kaivosyhtiöiden kautta? Yhtiöanalyysia tai sijoitussuositusta en pyydä, ainoastaan teidän näkemyksen ajoituksesta.

Viittasin viime blogissa Warren Buffettin artikkeliin, jossa hän kertoo, miksi osakkeet ovat pitkällä aikavälillä määritelmällisesti parempi omistuskohde kuin esimerkiksi kulta. Kerroin viikon 36/11 blogin vastauksessa nro 1 tarkemmin kullasta. Lue ne ensin.

Koska kulta- tai hopeaharkko ei itsessään tuota mitään, sen arvo perustuu ainoastaan siihen, että joku muu joskus tulevaisuudessa on valmis maksamaan siitä jotain ja se tuottaa jotain ainoastaan, jos joku on joskus valmis maksamaan siitä enemmän kuin se maksaa tänään.

Sen sijaan osake tuottaa sinulle jatkuvasti osinkoja. Jos yhtiö on hyvä – tai ehkä vielä oleellisemmin, jos ostat koko markkinat esimerkiksi indeksirahaston kautta – voit odottaa osinkovirran kasvavan vuosittain yhtiön (tai koko osakemarkkinoiden, eli talouden) kasvun tahdissa. Vaikka et ikinä osaketta myisi, saat silti sijoituksesi takaisin ja rutkasti tuottoa sen päälle. Tuottosi ei ole riippuvainen siitä, että löydät ostajan osakkeillesi.

Kuten huomaat, näiden kahden omaisuuslajien välillä on merkittävä ero. Ensin mainitut, itsessään tuottamattomat hyödykkeet (kuten kulta, hopea, taide, postimerkit ja vaikkapa öljy tai sianvatsat) ovat spekulaatiokohteita, mutta ei sijoituskohteita. Jälkimmäiset omaisuuslajit (kuten osakkeet, korkosijoitukset, vuokra-asunnot, kasvava metsä jne.) – ja vain sellaiset – ovat varsinaisia sijoituskohteita.

Kullan ja hopean ajoituksen osalta en siis osaa vastata. Kyse on lähinnä siitä, heräävätkö metallien ostajat huomenna oikealla vai väärällä jalalla. Tämä pätee erityisesti kultaan, jolla ei ole juuri teollista kysyntää.

Voisit yhtä hyvin kysyä, kannattaisiko sinun tänään illalla kasinossa panostaa ruletissa punaiselle numero 23:lle vai vihreälle nollalle? Ainoa oikea vastaus tietenkin on, että tuotto-odotuksesi on ruletin joka kierroksella -2,7% (siis 1/37), joten sinun kannattaa jättää pelaamatta. Sama logiikka pätee yleensä spekulaatioon, transaktiokulujen takia, mutta se ei juuri koskaan päde sijoittamiseen (paitsi ehkä arvostuskuplissa).

Jos haluat hyötyä kullan tai hopean hinnan noususta suosittelisin siksi, että ostat kulta- tai hopeakaivoksen osakkeita metallikimpaleen sijaan. Mutta varmista, että kaivoksesi kuuluu maailman kustannustehokkaimpiin, tuotantokustannuksiltaan per kilo tai tonni. Vain siten varmistat, että kaivoksesi pysyy kannattavana myös, kun metallien hinnat ovat alamaissa, ja pystyy edelleen maksamaan sinulle osinkoja. Varmista myös, että kaivoksellasi ei ole kovin paljon velkavipua ja, että sen malmivarat riittävät kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.

Itse en ymmärrä, miksi sijoittaisin erittäin pääomavaltaiseen kaivostoimintaan, jossa kannattavuus on täysin riippuvainen lopputuotteen satunnaisista (ja kovin suurista) hintaheilahteluista? Paljon mieluummin sijoitan yhtiöihin, jotka toimivat suhteellisen vähän pääomaa vaativilla toimialoilla ja joilla on selvät kilpailuedut, vahva tase ja hyvä johto. Mutta se on vain minun mielipiteeni, joka toki heijastuu Phobuksen sijoituksiin.

.