Vko 05/11: Hajautus/omat tuotot
- Olet useasti maininnut oman salkkusi Phoebus-osuuden olevan suurempi kuin muille suosittelet. Mikähän tähän mahtaa olla syynä? Mielestäni on hienoa että olet itse sitoutunut isolla osuudella. Sitä vaan voi miettiä jos lapselle sanoo tupakoinnin olevan epäterveellistä ja kuitenkin itse polttaa..
Katso Osuudenomistajan Oppaan kohdat 6 ja 7. Se on kirjoitettu yhdeksän vuotta sitten, mutta asia ei ole muuttunut miksikään eikä tule miksikään muuttumaan.
Voit lukea lisää hajautuksesta myös Sijoittajan Muistilistamme kohdassa 5.
Yleisesti ottaen, hajautus on useimpien aloittelevien sijoittajien Akilleen kantapää (enkä sillä yritä sanoa, että juuri Sinä olisit kokematon sijoittaja). Heikko hajautus lisää mahdollisten toteutumien hajontaa ja täten parantaa erittäin hyvien onnistumisten todennäköisyyttä. Se lisää myös erittäin huonojen onnistumisten todennäköisyyttä yhtä paljon, eikä vaikuta mitenkään tuotto-odotukseen, ainoastaan riskiin.
Mutta, kun ihminen (ja varsinkin se aloitteleva sijoittaja) on ikuinen optimisti, ja kun menestyksistä kerskutaan paljon enemmän kuin menetyksiä julkisuudessa valitellaan, syntyy helposti harhakuva, että hajautus on ”tylsää” ja, että ainoa oikotie onneen on laittaa kaikki yhden kortin varaan.
Useimmat sijoittajat oppivat tästä tavasta pois tehtyään sen pari kertaa, vähän samalla tavoin kuin nuori mäyräkoira tykkää työntää kuononsa sähköpistokkeisiin, mutta vanha mäyräkoira ei.
Tylsyys on sijoittamisessa hyve.
- Kuinka sijoitusfilosofiasi on kehittynyt nykyisenlaisekseen? Minkälaisia harharetkiä olet tehnyt? Kuinka suurelta osin se oli Phoebuksen aloittaessa jo nykyisenkaltainen? Minkälainen sijoitustesi tuotto oli ennen Phoebusta?
Mitäköhän sijoitusharharetkiä en olisi tehnyt?
Kiinnostuin osakkeista ja tein ensimmäiset itsenäiset osakekauppani 1979 tai 1980. Vuonna 1987, opiskellessani Hankenilla, perustin kaverin kanssa sijoitusyhtiön ja kävimme jonkin aikaa melko aktiivista kauppaa osakkeilla, optioilla ja muilla instrumenteilla. ”Flippasimme” muun muassa useita IPOja – suomeksi, ostimme osakkeita listautumisanneissa ja myimme ne heti kun kaupankäynti alkoi – joka oli hyvin kannattavaa ainakin vähän aikaa suuressa 1980-luvun lopun OTC-buumissa.
Omistimme lyhyitä aikoja myös useita listaamattomia tai ainakin erittäin epälikvidejä yhtiöitä. Onneksi pääsimme niistä ajoissa eroon ja vielä hyviin hintoihin. Useimmat taisivat myöhemmin mennä konkurssiin.
Oman salkkuni suurimmat sijoitukset olivat vuonna 1987 Suomen Yhdyspankki, Yhtyneet Paperitehtaat, Amer, Tamfelt, Spontel, Lohja ja Tietotehdas (Yhdyspankin intressipiiri johti siis salkussani KOP:n intressipiiriä 5-2). Kaikki olivat hyviä osingonmaksajia, joka oli ensimmäinen sijoituskriteerini.
Aloitettuani analyytikkona Alfred Bergillä Tukholmassa 1989 jouduin luopumaan aktiivisesta kaupankäynnistä listatuilla osakkeilla. Olin todennäköisesti onnekas, romahtivathan markkinat täydellisesti seuraavina vuosina.
1990-luvun alussa kävin silti edelleen melko aktiivista kauppaa muilla eksoottisilla instrumenteilla, kuten valuutta-, korko-, öljy- ja indeksioptioilla. Surimmat sijoitukseni vuoden 1992 lopussa olivat Tamfelt, Kesko, Orion, Rautakirja, Finnair, Aritmos, Partek ja Lounais-Suomen Sähkö. Useimmille yhteistä oli halpa arvostus.
Analyytikon työssäni aloin 1990-luvun puolessavälissä (vihdoin) huomata, että hyvät yhtiöt ovat usein hyviä sijoituksia, kunhan aikajänne on riittävän pitkä. Riittävän hyvä yhtiö kasvaa aina sisään arvostukseensa, kunhan malttaa odottaa riittävän kauan, ellei sen osakkeita nyt satu ostamaan jonkun ihan järkyttävän kuplan aikana.
Vuonna 1997 salkkuni koostui jo enimmäkseen Phoebuksen sijoitusfilosofian mukaisten yhtiöiden osakkeista. Suurimmat omistukseni olivat Tamfelt, Fiskars, Stockmann, Disney, McDonald’s, Instrumentarium, Tulikivi, Cultor ja AGA. Salkusta tosin löytyi myös Aquasearch – pieni hawaijilainen bioteknologiayhtiö, joka pyrki merilevästä jalostamaan luonnollisia väriaineita kalanrehuteollisuudelle (lohen liha ei ole niin punaista kuin ruokakauppa haluaa sinun uskovan). Salkkuni mausteisiin kuului myös Kuolan niemimaan sähköyhtiö Kolenergo.
Kun Phoebus perustettiin lokakuussa 2001, siirsin rahastoon koko silloisen osakesalkkuni, paitsi osan omistuksestani Tamfeltissa, kuten olen aiemmin kertonut. Phoebukseen siirtämäni osakkeet olivat suuruusjärjestyksessä: Exel, Tamfelt, Tulikivi, Stockmann, Fiskars, Instrumentarium, Lassila & Tikanoja, Pöyry ja Suominen. Niistä yhdeksästä omistamme edelleen neljää, kolmea olen myynyt ja kaksi on poistunut yritysostojen takia.
Kuten huomaat, minulla kesti noin 10 vuotta muodostaa nykyinen sijoitusfilosofiani. Siinä auttoi merkittävästi työni osakeanalyytikkona. Tutustuminen Warren Buffettin Berkshire Hathaway –yhtiöön auttoi jalostamaan filosofiaa sen jälkeen, kun olin jo itsenäisesti päätynyt suunnilleen samoille päälinjoille.
Luulen, että jokainen sijoittaja käy läpi vastaavanlaisen prosessin, jonka kautta päätyy parhaiten juuri hänelle sopivaan sijoitusfilosofiaan (kaikki eivät tosin ole yhtä hitaita kuin minä olin). En pidä itse filosofiaa menestymisen kannalta kovin oleellisena – oleellista sen sijaan on, että sijoittaja pysyyfilosofiassaan, menivät markkinat mihin tahansa.
Salkunhoitajaa valitessani painottaisin siksi kokemusta vielä enemmän kuin sijoitusfilosofiaa. On erittäin tärkeää, että salkunhoitaja on jo ehtinyt tehdä kokeilunsa ja virheensä omilla rahoillaan. Muuten on riski, että hän tekee ne sinun rahoillasi.
– – –
Sijoitusteni tuotto ennen Phoebuksen perustamista on sinänsä relevantti kysymys, voisihan se kertoa jotain osaamisestani salkunhoitajana, mutta en valitettavasti osaa antaa sinulle tarkkaa vastausta. Toisin kuin rahastossa, en pitänyt jatkuvasti kirjaa pääoman vähennyksistä ja lisäyksistä salkussani, joten en osaa laskea salkun tuottoa.
Sen toki tiedän, että jaksolla 1988-2001 sain osinkoina saman verran kuin minulla oli osakkeita vuoden 1987 lopussa. Verotettavat myyntivoittoni olivat samalla jaksolla hieman yli nelinkertaiset osinkoihin nähden. Kumpikin luku koskee vain ”normaalia salkkuani”, olen poistanut sellaisten yhtiöiden tuotot, jotka jotenkin ovat liittyneet työhöni (kuten Finvest-ryhmän yhtiöt yms.).
Voisi siis hahmotella, että alkuperäinen salkkuni noin kuusinkertaistui 14 vuodessa, joka vastaisi noin 14% vuosituottoa. Sen jälkeen ostin Phoebusta, joka on yhdeksässä vuodessa kolminkertaistunut eli tuottanut 12,6% vuodessa. Koko 23 vuoden jaksolla salkku on näin laskien siis suunnilleen 18-kertaistunut.
Tämä ei kuitenkaan ole tarkka laskelma, koska vähensin 1980-luvun lopussa sijoituksia ja lisäsin pääomia 1990-luvun lopussa. Kun olen tarkastanut vain tuottoja (enkä siis vertaa loppusalkkua alkusalkkuun), kun pääoman lisäykset tulivat jakson lopussa, kun alkusalkussa ei ollut sisällä merkittäviä realisoimattomia myyntivoittoja ja kun realisoin kaikki voitot siirtäessäni osakkeeni Phoebukseen, tästä saa uskoakseni silti jonkinlaisen kuvan tuotoistani. Myyntivoittojen ja osinkojen suhde 4:1 on myös hyvin linjassa noin 14% tuoton kanssa (se tarkoittaisi, että osinkotuotto on keskimäärin ollut vajaat 3%).
Valitettavasti luvut eivät silti kerro mitään. Tuotot on saavutettu täysin eri riskillä ja eri sijoitusfilosofialla kuin Phoebuksessa. Lukuharjoitus on lähinnnä ”nice to know” ja kertoo vain, että pitkällä aikavälillä osakesijoitusten tuotto tuppaa olemaan kohtalaisen hyvä. Tämän päivän arvostustasoilta kaksinumeroisia pitkän aikavälin tuottolukuja ei tosin kannattane jatkossa odottaa.
.