Phoebus  keyboard_arrow_down

Vko 12/09: Likviditeetti/valtiontuet/Yhtiö X

Phoebus   |     20.3.2009   

 

  1. Kerroit viime viikolla, että lunastuksen yhteydessä tekemiesi salkkumuutosten yhteydessä myös Tulikiven osuus salkusta on noussut.Oliko tähän syynä puhtaasti Tulikiven vaihdon vähyys joka painaisi hintaa? Vai onko tässä mukana myös näkemystä?

Kyseessä oli tietoinen päätös.

Kysymys on erittäin hyvä, koska likviditeetin puute voisi oikein hyvin olla syy, jonka takia jotain osaketta ei myydä, ja se voisi vaikuttaa jäljelle jääviin osuudenomistajiin. Näin näyttäisi käyneen viime vuonna monissa korkorahastoissa. Lunastukset on maksettu likvidejä papereita myymällä, ja rahastoihin on jäänyt vähiten vaihdettuja papereita, jotka usein laadultaan ovat kyseenalaisimpia. Siten korkorahastojen arvonlasku on kiihtynyt entisestään lunastusten myötä huonojen paperien hinnanlaskun jatkuessa.

Olin positiivisesti yllättynyt Tulikiven viimevuotisesta tuloksesta ja taseen hallinnasta, ottaen huomioon millaisessa markkinatilanteessa se syntyi. Olin myös tyytyväinen siihen, että Heikki Vauhkonen on erittäin realistinen lähivuosien markkinatilanteesta, joka tarkoittaa, että kustannusjahti kiihtyy. Joten kaiken kaikkiaan nykyisellä 26me markkina-arvolla ja 41me bruttoarvolla Tulikivi on mielestäni ihan ok, enkä ole lainkaan niin huolestunut kuin olin, ennen kuin tiesin onko velkalasti kasvamaan vai laskemaan päin.

Entä jos luottamukseni yhtiöön ei olisi kasvanut? Olisinko voinut myydä 18% Tulikiven osakkeistamme (eli noin 110.000 osaketta) 70 senttiin?

En tiedä, tuskin. Sen tiedän, että olisin voinut myydä reippaasti enemmän siihen hintaan kuin nyt päätin myydä (22tkpl) mutta voi hyvin olla, että olisin joutunut lyömään kurssin joitakin senttejä alemmas löytääkseni koko volyymille ostajan. Jos tilanne olisi sitä vaatinut, olisin tehnyt juuri niin. Jokainen osake on likvidi johonkin hintaan. Oleellista on, että lunastava osuudenomistaja ei saa likviditeetin puutteesta hyötyä eli se, että arvonlaskennassa jonain päivänä käytettävä kurssi vastaa silloin lunastettujen osakkeiden todellista myyntikurssia.

Tämä on osa salkunhoitajan ”ammattitaitoa” ja vie yllättävän paljon aikaa, jos siihen paneutuu kunnolla. Ja siihen on syytä paneutua, koska se on rahaston jäljelle jäävien osuudenomistajien arvon kannalta oleellista.

– – –

Entä mikä oli tällä kertaa salkunhoitajan ammattitaito? Valitettavan huono.

Lunastukset (1,8me) maksoivat meille välityspalkkioina 2.624 euroa. Jos tarkastellaan osakkeiden päivittäisiä myyntihintoja suhteessa kunkin päivän arvonlaskennassa käytettyihin hintoihin, erotus oli yhteensä +2 euroa(!) Onnistuin siis päivän sisäisellä myynnin ajoituksella täsmälleen kompensoimaan välityskulut.

Älkää kuvitelko, että olisin mikään päivätreideri. Tämä oli lähinnä hyvää tuuria (sekä hieman riskienhallintaa erityisesti ulkomaisten myyntiorderien määrittelytavassa).

Kokonaisuudessaan lopputulos ei valitettavasti ollut näin ruusuinen. Laskelmieni mukaan hävisimme lunastuksen takia kaiken kaikkiaan noin 22.000 euroa, eli vajaat 20.000 euroa välityspalkkioita enemmän. Tämä vastaa 0,23% rahaston arvosta.

Miksi ero? Koska jälkimmäisessä vertailussa laskin, miten rahasto olisi lunastusjaksolla kehittynyt, jos en olisi tehnyt yhtään kauppaa. Silloin huomioin päivän sisäisten erojen lisäksi sen, missä tahdissa olen myynyt mitäkin osaketta suhteessa kunkin osakkeen kurssikehitykseen koko lunastusjakson aikana.

Myin tietoisesti osakkeitamme hieman etupainotteisesti lunastuspäiviin nähden. Näin siksi, ettei lunastus tukkisi muuta asiakaspalveluamme. Jos olisin kunakin päivänä myynyt täsmälleen sen, mitä lunastus vaati, kaikki lunastajat – sen suuren lisäksi kaikki muut – olisivat joutuneet odottamaan rahojaan vajaan viikon normaalia pidempään (koska osakekauppojen selvitysaika on 3 päivää ja rahaliikenne vaatii joskus lisäpäivän).

Pidin sitä vaihtoehtoa huonona asiakaspalveluna. Se olisi tällä kertaa kuitenkin ollut meille huomattavasti kannattavampi. Phoebus nousi lunastusaikana kokonaiset 6%, joten parin päivän keskimääräinen etupainotteisuus myynneissä oli kallista. Jos markkinat olisivat heiluneet tai laskeneet, lopputulos olisi tietenkin ollut hyvin erilainen.

Tähänkin asiaan vaikuttaa osakkeiden likviditeetti. Vaikka jokainen osake on likvidi johonkin hintan, jokainen osake ei joka päivä välttämättä ole likvidi mihinkään (järkevään) hintaan. Siksi salkunhoitajan on pakko, erityisesti epälikvideissä osakkeissa, olla hieman opportunistinen, tai vaihtoehtoisesti hyväksyä se, että rahasto voi mennä ”tukkoon” huomattavasti pidemmäksi aikaa kuin viikoksi. Sitä en halunnut.

Tämä on suurin syy, miksi en pidä suurista kertamerkinnöistä tai –lunastuksista. Se on myös suurin syy, miksi normaalisti yritän pitää rahaston kassassa hieman ”kuivaa ruutia”. Suurten rahaliikkeiden yhteydessä rahastossa jatkuvasti pysyvien pitkäjänteisten asiakkaiden on mahdollista hävitä tai voittaa merkittävästi, riippuen markkinoiden liikkeistä, jotka lyhyellä aikavälillä ovat satunnaisia.

Salkunhoitajan työn tärkeä osa on eliminoida satunnaisheilahtelujen vaikutus rahaston osuudenomistajiin mahdollisimman tehokkaasti. Se on vaikeaa, ja tällä kertaa epäonnistuin. Mutta epäonnistumiseni ei (ainakaan tällä kertaa) johtunut osakkeiden puutteellisesta likviditeetistä, vaan joidenkin ulkomaisten osakkeidemme – erityisesti finanssiosakkeiden (Handelsbanken & Progressive) – voimakkaasta kurssinoususta.

  1. Tulikiven vuosikertomuksen mukana ilmestyneessä ”Puhtaampien tulisijojen Suomi” –esitteessä toimitusjohtaja kertoo, että tavoitteena on määrätä riittävät päästö- ja hyötysuhdenormit täyttävä tulisija pakolliseksi vähintään 120 neliön uusiin pientaloihin. Miten kommentoisit tuollaista lobbausta?

Tulisija joka taloon, taajuusmuuttaja joka sähkömoottoriin, moottoripyörä joka autotalliin ja kaikki Suomen tuonti ja vienti Hampurin kautta! Ajatukset ovat minusta loistavia!

Todellisessa maailmassa yhtiömme joutuvat kyllä jatkossakin ihan itse vakuuttamaan asiakkaitaan tuotteidensa ja palveluidensa lisäarvosta. Mutta ”strech goal” voi joskus olla ihan hyvä tapa herättää henkilöstö ja herättää kiinnostusta mediassa.

Toisaalta – elämmehän me maassa, jossa baarin tupakkahuoneeseen on laitonta viedä cokislasia ja jossa rahastoyhtiö ei lain mukaan saa sulkea rahastojaan vaikka rahaston kohdemarkkinat ovat suljettuina, joten kaikki lienee mahdollista. En kuitenkaan itse laskisi sen varaan, että valtio ryntää tässä asiassa apuun.

Sen sijaan Tulikiven tutkimus- ja kehitystyö puun polton tehokkuuden lisäämiseksi ja samalla pienhiukkaspäästöjen alentamiseksi on erittäin hyvä asia, jolla yhtiö jo nyt erottuu kilpailijoistaan. Puhtaampien tulisijojen Suomi –ohjelman tarkoitus on ymmärtääkseni kiinnittää kuluttajien huomio juuri tähän asiaan.

  1. Mitä mieltä olet Okmeticista?

Valitettavasti minulla ei ole yhtiöstä harmainta hajua.

.