Vko 18/08: TietoEnator / hallitukset

1. Mikä on kantasi TietoEnatorista tehtyyn ostotarjoukseen ja tarjottuun hintaan?

Nordic Capitalin tarjoukseen on helppo ottaa kantaa: Se on täysin merkityksetön. Osakekurssihan on 10% korkeampi kuin tarjottu hinta, joten tarjoukseen ei missään nimessä kannata tarttua. Vaihtoehdot ovat joko myydä osakkeet pörssissä tai pitää ne.

Samalla tämä tietenkin tarkoittaa, että tarjouksen onnistumisen todennäköisyys, ellei Nordic Capital korota hintaa, on nolla.

Itse aion toistaiseksi pitää osakkeemme. TietoEnatorin arvostus on mielestäni suhteellisen alhainen jo suhteessa yhtiön nykyiseen tulokseen ja tuntuu aivan realistiselta, että tulosparannusohjelma, yhdistettynä yhtiön osien myyntiin, tulee lähivuosina tuomaan osakkeenomistajille lisäarvoa. Lisäksi on tietenkin mahdollista, että parempi tarjous yhtiöstä nousee esille jossain vaiheessa.

TietoEnatorhan teki viime vuonna Suomessa noin 800 miljoonan liikevaihdolla noin 100 miljoonaa liiketulosta, jo ennen tehostamisohjelman aloittamista. Kun TE:n pörssiarvo on tänään 1,2 miljardia ja kokonaisarvo (velkoineen) noin 1,35 miljardia, voidaan mielestäni kyseenalaistaa, onko se riittävä hinta edes yhtiön Suomen toiminnoista.

Kaupan päälle saa sitten lähes miljardin euron liikevaihdon muualla (lähinnä Ruotsissa), joka tällä hetkellä aggregoituna tekee suurin piirtein nollatulosta. Se ei tietenkään tarkoita, että tämä puolikas firmasta olisi arvoton. Se pitää sisällään niin kannattavia kuin tappiollisia toimintoja, ja johdon prioriteetti on selvästi nostaa esille sen arvo tehostamalla toimintoja ja/tai myymällä niistä osia. Aivan kuten Nordic Capital oletettavasti suunnitteli tekevänsä.

Toinen tapa lähestyä ongelmaa on seuraava: Koko yhtiön nykyinen liiketulos ilman kertaeriä on hieman yli 100 miljoonaa euroa. Säästöohjelman on tarkoitus tuoda toiset 100me. Siitä todennäköisesti osa valuu asiakkaille, mutta tuloksen nostaminen takaisin noin 150me tasolle – joka saavutettiin 2003-2005 – ei pitäisi vaatia mahdottomia ponnistuksia. Se vastaisi yli 2 euroa per osake ennen veroja.

Kummallakin tavalla ajateltuna potentiaalia mielestäni löytyy. Siksi aion anta Hannu Syrjälälle aikaa näyttöihin. Suuren yhtiön kurssin kääntäminen vaatii yleensä 2-3 vuotta, joten vuonna 2010 alamme ehkä nähdä, onko hän oikealla tiellä vai ei.

Jos sitä ennen tulisi merkittävästi nykyistä pörssikurssia parempi tarjous, tilannetta täytyy luonnollisesti harkita uudelleen.

2. Olet useaan otteeseen todennut, että yrityksen johto on valintatekijöistä tärkein tai tärkeimpiä, kun valitset yrityksiä Phoebukseen. Mielenkiinnosta kysyn, miten näet Tulikiven tilanteen, kun hallituksen jäsenenä on metropoliitta, Piispa Ambrosius? Mitä hän voi tuoda Tulikiven johtoon?

Olen monesti kertonut, että havahduin Tulikiven erilaisuuteen – ja erinomaisuuteen – ensi kertaa vuonna 1992, kun Reijo Vauhkonen Helsingin pörssiklubilla esitteli yhtiön tuloksen vuodelta 1991.

Kolme asiaa saivat ajatukseni liikkeelle: Ensin, Vauhkonen pyysi anteeksi, ettei yhtiö voinut jakaa osinkoa (se teki pienen tappion). Toiseksi, hän kertoi, että asiaan tulee muutos. Henkilöstö oli päättänyt osallistua tulostalkoisiin ja jopa suostunut siihen, että lounastauolta ei makseta palkkaa. Kolmanneksi, Vauhkonen esitteli yhtiön hallituksen, ja kertoi mikä on kunkin jäsenen lisäarvo hallituksessa.

Mikään näistä asioista ei ollut silloin normaalia. Itse asiassa mikään niistä ei ole vieläkään normaalia, vaikka maalaisjärjellä ajatellen kaikkien pitäisi olla itsestään selviä (ei ehkä se, että lounas on palkaton, mutta ehdottomqasti se, että henkilöstö eri tavoin osallistuu tulostalkoisiin säilyttääkseen työpaikkojaan).

En tunne piispa Ambrosiusta, enkä enää tarkalleen muista, miten Vauhkonen hänet esitteli 16 vuotta sitten. Mutta minusta on selvää, mikä hänen roolinsa Tulikiven hallituksessa on. Hän edustanee ”pehmeitä arvoja”, kuten oikeudenmukaisuutta, rehtiyttä, hengen luomista jne. Lisäksi hän edustaa Pohjois-Karjalaisuutta.

Tulikiven hallituksessa on nykyisin seitsemän jäsentä. Heistä viisi on tehnyt uransa rakennusteollisuudessa (mukaanlukien Reijo ja Heikki Vauhkonen). Hallituksen puheenjohtaja Matti Virtaala on Suomen ja Pohjoismaiden rakennusalan ehdottomaan parhaimmistoon kuuluvan yrityksen, Abloy Oy:n, toimitusjohtaja.

En ole mikään asiantuntija hallitusasioissa. Kerroin jo viikolla 50/07 mielipiteitäni hyvästä hallituksesta. Lisäisin niihin, että hallituksen jäsenillä on hyvä olla hieman erilaisia vahvuusalueita ja heillä pitää olla hallitustyöhön aikaa. Jos istuu yli 3-5 yhtiön hallituksissa voi mielestäni jo kyseenalaistaa, riittääkö aika todella sitoutuneeseen hallitustyöskentelyyn kaikissa yhtiöissä?

Tätä taustaa vasten kyseenalaistaisin pikemminkin Tulikiven hallituksen vähittäisjakelun ja rahoituksellisen osaamisen pieniä aukkoja, sekä parin jäsenen työtaakkaa. Siis jos ehdottomasti pitäisi kyseenalaistaa jotain.

Yleisemmin – en juuri Tulikiven kohdalla – olen ihmetellyt, kuinka nurkkakuntalaisia useimmat pörssiyhtiöiden hallitukset vielä ovat. Löytyykö maailman paras osaaminen todellakin aina Suomesta, vai miksei hallituksissa ole enemmän ulkomaisia jäseniä? Useimmat pörssiyhtiöthän ovat toiminnaltaan tänään täysin kansainvälisiä. Toisaalta ulkomaisen jäsenen todellinen sitouttaminen suomalaisen yhtiön hallitustyöhön – asian vaatimalla ajallisella panoksella – voi varmasti olla hieman haastavaa.

.