Rahastosäästämiseen tarkemmin perehtyvät törmäävät vääjäämättä siihen, että rahastojen kustannuksilla on merkitystä sijoittajan pitkäaikaiselle tuotolle. Mitä edullisemmat kulut, sitä enemmän rahastojen arvopapereiden tuotosta jää sijoittajalle itselleen.

Kustannusten vaikutus on periaatteessa helppo ymmärtää : kaikki tietyllä markkinalla toimivat sijoittajat yhteensä saavat täsmälleen ko. markkinan indeksituoton, vähennettynä sijoittamisen kustannuksilla. Jos joku saa enemmän, joku toinen kärsii saman verran.

Aktiviisen sijoitushallinnoin tavoitteena on päätyminen niiden joukkoon, jotka saavat enemmän. Ajatuksena on, että satsaamalla resursseja aktiiviseen analyysiin voidaan varmistaa, että sijoitustulokset ylittävät markkinatuoton. Kustannusten merkitys ei kuitenkaan rajoitu vain passiivisiin indeksirahastoihin. Esimerkiksi maailmaan suurin rahastoluokittelija Morningstar on valtavaa tietokantaansa tutkiessaan todennut, että: "arvioipa rahastoja miten tahansa, kustannukset on otettava huomioon".

Aktiivisen hallinnoinnin korkeammat kulut nostavat myös rimaa ylituoton ansainnalle. Kalliin rahaston tulee ensin tienata ”kiinni” korkea hallinnointipalkkio, vasta sitten voi syntyä lisäarvoa sijoittajille. Tästä ei ole pitkä matka myöskään lisääntyneeseen riskinottoon, joka sitten ajoittain epäonnistuessaan tuottaa markkinoihin nähden myös korkeampaa tappiota – ja siten lisää kiinniotettavaa. Juuri aktiivisen riskinoton vuoksi on selvää, että lyhyen tähtäimen vertailuissa – esimerkiksi 1 tai 3 vuoden aikajänteellä – lähes aina parhaiten menestyvät monesti kalliit rahastot. Kun monet ottavat aktiivisesti riskiä, niin useimiten ainakin jotkut myös onnistuvat.

Sijoittajan ongelmana on kuitenkin se, että on lähes mahdotonta tietää etukäteen, jo sijoittaessaan, kenen markkinanäkemys – eli se, miten joku arvioi muiden arvioivan sijoituskohteiden lähitulevaisuuden arvonkehitystä – seuraavaksi osuu oikeimpaan. Sanomattakin on selvää, että yhtiöiden menestymisen arvioiminen pitkälle epävarmaan tulevaisuuteen ei ole helppoa sekään.

Yhtiöiden ja talouden tulevaisuuden ennustaminen paremmin tai nopeammin kuin muut markkinatoimijat on itse asiassa niin vaikeaa, että käytännöllisesti katsoen kukaan ei siinä jatkuvasti onnistu. Aktiiviselle ennustajalle  tulee ajan mittaan väistämättä sekä osumia että huteja. Koska aktiivisuus lisää kustannuksia joka tasolla, pitää osumien vaikutuksen olla vähintään kustannusten verran suurempi kuin hutien. Harvalla on.

Kustannusten merkitys on suuri. Esimerkiksi 6 000 euron pääoma sijoitettuna rahastoon, joka tuottaa vuodessa 9%, kasvaa 30:ssä vuodessa noin 79 000:een euroon. Mutta 6%:n tuotolla sijoitus kasvaa vain noin 34 000 euroon!