Korkosijoitusten riski Intuitiivisesti korkoriskin voi ymmärtää seuraavan esimerkin avulla: Sijoittaja on ostanut markkinoilta 8% tuotolla (=markkinakorko, ei pidä sekoittaa kuponkikorkoon) 5 vuoden mittaisen valtion joukkolainan. Jos korkotaso (5v) laskee 7%:iin, on selvää että sijoittaja ei ole halukas myymään omistamaansa obligaatiota samaan hintaan kuin mihin sen osti, koska sen tuotto on selvästi korkeampi kuin vallitseva korkotaso ja sijoituksen arvo on vastaavasti noussut. Sijoituksen markkina-arvon on siis noustava. Vastaavasti sen tulisi laskea, jos markkinakorot olisivatkin nousseet esim. 9%:iin. Markkinakorkojen välitöntä vaikutusta joukkolainan arvoon voidaan arvioida duraatioanalyysillä. Tämän lisäksi markkinakorkojen vaikutus sijoittajan lopulliseen tuottoon näkyy uudelleensijoitusriskinä - maksettujen kuponkien uudelleen sijoitushetken korkotaso on yleensä tuntematon. Duraatio kuvaa lukuna kaikkien joukkolainan maksusuoritusten juoksuaikojen painotettua keskiarvoa. Painoina käytetään maksusuoritusten nykyarvoja. Luvusta on helppo laskea niin sanottu pääoma-arvon korkoherkkyys eli modifioitu duraatio, joka kertoo sijoittajalle (tietyillä reunaehdoilla) korkosijoituksen herkkyyden koron muutokselle (vrt. osakejohdannaisten delta luku). Koska yksittäisten sijoitusten duraatiot on voidaan laskea yhteen saadaan sen avulla kätevästi määritettyä koko lainsalkun korkoriski. Sijoitettaessa yritysten liikkeeseen laskemiin
joukkolainoihin on salkun hajautukselle luottokelpoisuusriskin vuoksi
erittäin hyvät perustelut. Luottokelpoisuusriski toteutuu useimmiten
yritysten luottokelpoisuusluokituksen muutoksina, mutta pahimmillaan
yrityksen konkurssina. Kun salkku on riittävästi hajautettu (toimialat,
luottokelpoisuusluokat ja korkoriski) riittää yrityslainojen korkeampi
tuottotaso kompensoimaan mahdolliset riskit ja antamaan sijoittajalle
valtion lainoja korkeamman tuoton, kunhan aikajänne on riittävän
pitkä.
Osakesijoitusten tuotto-odotus
Osakesijoitusten riski |
