Osakkeisiin sijoittaminen on pitkällä aikavälillä tuottoisampaa kuin rahojen makuuttaminen pankkitilillä. Kuitenkin osakkeisiin liittyy enemmän riskiä - pörssikurssithan heiluvat jatkuvasti ylös ja alas.

Monen sijoittajan ongelma onkin, miten uskaltaisi sijoittaa osakkeisiin, kun ei tiedä tarkkaan milloin markkinoiden voi odottaa nousevan. Tästä syystä moni myös kokee varainhoidon tärkeimmäksi tehtäväksi asiakkaan neuvomiseen siitä, milloin kannatta sijoittaa osakemarkkinoille.

Me olemme eri mieltä. Tärkeintä ei mielestämme ole milloin osakkeisiin sijoittaa vaan se, että osakkeisiin ylipäänsä sijoittaa jos se on sijoittajan riskiprofiilin kannalta järkevää - ja vastaavasti jättää sijoittamatta jos riskinotto aiheuttaa unettomia öitä.

Esimerkkinä tästä voi kuvitella viisi sijoittajaa, jotka kaikki vuosina 1986-1998 sijoittivat 1000 markkaa vuodessa eri strategioilla:

Sijoittaja A oli markkinaguru, ja pystyi aina täydellisesti ajoittamaan toimintaansa niin, että joka vuosi sijoitti markkansa osakemarkkinoille vuoden edullisimpaan hintaan (mitattuna joka kuukauden viimeisen päivän kursseilla).

Sijoittaja B sijoitti rahansa järjestelmällisesti osakkeisiin heti ne saatuaan, riippumatta kurssitasosta.

Sijoittaja C sijoitti rahansa järjestelmällisesti osakkeisiin, yhtä suurina erinä joka kuukausi.

Sijoittaja D oli armoton epäonnen soturi, joka sijoitti kaikki rahansa osakkeisiin, mutta aina vuoden huonoimpaan hintaan.

Sijoittaja E epäröi, ja piti markkinoita jatkuvasti korkealle arvostettuina. Loppujen lopuksi hän ei koskaan tullut sijoittaneeksi markkaakaan osakkeisiin.

Alla olevat luvut perustuvat todellisiin osakekursseihin ja markkinakorkoihin Suomessa vuosina 1986-1998.

Ajoituksella oli merkityksensä - markkinaguru A:lla oli vuonna 1998 10 000 markkaa enemmän kuin B:llä, joka sijoitti rahansa heti. Ero on kuitenkin merkityksetön verrattuna E:n lopputulokseen, joka menetti 37 000 markkaa (verrattuna B:hen), koska ei loppujen lopuksi uskaltautunut mukaan markkinoille ollenkaan.

Suotuisa lopputulos vaati kuitenkin vahvoja hermoja. Valittu ajanjakso (1986-1998) oli eräs Suomen pörssin kaikkien aikojen dramaattisimmista - pörssikurssit kolminkertaistuivat 1986-1989, laskivat 70 prosentilla 1989-1992 (alemmalle tasolle kuin vuoden 1986 alussa) ja kymmenkertaistuivat 1992-1998.

Tämän johdosta sijoittajat A, B, C ja D, jotka sijoittivat jatkuvasti osakkeisiin, olivat kaikki menettäneet merkittävän osan alkuperäisestä sijoituksestaan pörssikurssien aallonpohjassa 1992.

Markkinaguru A oli pahimmillaan 30 prosenttia tappiolla, kun epäonnen soturi D oli jopa menettänyt 54 prosenttia sijoituksestaan. B ja C menettivät kumpikin enimmillään 43 prosenttia rahoistaan. On selvä, ettei kukaan näistä olisi loppujen lopuksi onnistunut kovinkaan hyvin, jos olisivat joutuneet luopumaan osakkeistaan aallonpohjassa. Tämä osoittaa riskinsietokyvyn tärkeyden.

Mitä tästä opimme ?

1. Pitkällä tähtäimellä osakesijoittaminen on tuottoisampaa kuin rahojen pitäminen pankkitilillä.

2. Osakesijoitusten arvo vaihtelee, ja merkittävät kurssilaskut ovat riski, joka täytyy tiedostaa etukäteen.

3. Riskinsietokyky on ratkaiseva. Osakesijoittaminen epäonnistuu varmasti, jos sijoittaja panikoi ja myy osakkeensa heti kun "markkinat tuntuvat olevan laskusuunnassa".