YLEISTÄ TIETOA RAHASTOSIJOITTAMISESTA

• Mikä on sijoitusrahasto? 

• Rahastoyhtiö ja säilytysyhteisö 

• Merkintä ja lunastus 

• Osuustodistus Osuuden arvo 

• Sijoituspolitiikka, salkunhoitaja ja varojen allokointi 

• Rahastosijoittamisen edut ja haitat

Mikä on sijoitusrahasto?

Sijoitusrahastolla (Mutual Fund, Open End Fund) tarkoitetaan osakkeista ja muista arvopapereista koostuvaa rahastoa, jonka omistavat siihen sijoittaneet yksityiset henkilöt, yhteisöt ja säätiöt. Sijoitusrahasto on siis useiden sijoittajien muodostama kollektiivinen sijoittaja, joka tarjoaa pienille sijoittajille mahdollisuuden hyödyntää suuren sijoittajan kustannustehokkuutta ja asiantuntemusta.

Sijoitusrahaston toimintaperiaate on yksinkertainen. Säästäjien varoja kerätään yhteen ja sijoitetaan eri arvopapereihin, jotka muodostavat rahaston. Rahasto jakautuu keskenään yhtä suuriin rahasto-osuuksiin, jotka tuottavat yhtäläiset oikeudet rahastossa olevaan omaisuuteen.

Sijoitusrahastolla on Rahoitustarkastuksen vahvistamat säännöt, joista muun muassa selviää, minkä tyyppinen sijoitusrahasto on kyseessä sekä millaista sijoituspolitiikkaa se harjoittaa. Rahaston toiminnan rajat on määrätty sijoitusrahastolaissa.

Rahastoyhtiö ja säilytysyhteisö

Sijoitusrahaston sijoitustoimintaa ja hallintoa hoitaa erityinen osakeyhtiömuotoinen rahastoyhtiö, jolla voi olla hoidossaan useita eri rahastoja. Sijoitusrahastolaki märittelee rahastoyhtiön roolin seuraavasti:

"Rahastoyhtiö edustaa omissa nimissään rahasto-osuuden omistajia ja toimii näiden puolesta sijoitusrahastoa koskevissa asioissa sekä käyttää sijoitusrahastossa olevaan omaisuuteen liittyviä oikeuksia".

Toisin sanoen rahastoyhtiö ei omista hoitamiaan sijoitusrahastoja, vaan se toimii lähinnä hallinnollisena osapuolena. Lisäksi sijoitusrahastolaissa määritellään rahastoyhtiön ja sijoitusrahastojen varojen keskinäisestä roolista seuraavasti:

"Sijoitusrahastoon kuuluvaa omaisuutta ei saa ulosmitata rahastoyhtiön velasta".

Rahastoyhtiön omaisuus ja sijoitusrahastossa oleva varallisuus on siis pidettävä erillään toisistaan. Tällä lain kohdalla on tärkeä tarkoituksensa: sijoitusrahastoon rahojaan laittava sijoittaja ei ota riskiä rahastoyhtiön omien varojen hoidosta aiheutuvaa riskiä kantaakseen, koska rahastoyhtiö ei voi ottaa varallisuutta sijoitusrahastosta omien vastuidensa kattamiseen. Sen tehtävä on vain hallinnoida rahastojen varoja.

Sijoitusrahastolaissa on muitakin rahastoyhtiötä koskevia säädöksiä. Rahastoyhtiön osakepääoman on oltava vähintään miljoona markkaa ja vähintään yksi prosentti sen hallinnoimien sijoitusrahastojen yhteenlasketusta pääomasta. Vähimmäispääomavaatimus aiheuttaa sen, ettei kuka tahansa sijoittamisesta kiinnostunut voi perustaa sijoitusrahastoa. Suomessa rahastoyhtiöitä ovatkin perustaneet pääasiassa pankit ja pankkiiriliikkeet. Rahastoyhtiön perustamiseen tarvitaan valtionvarainministeriön myöntämä toimilupa. Sijoitusrahastojen osuudenomistajat valitsevat rahastoyhtiön hallituksen jäsenistä vähintään kolmanneksen.

Käytännössä rahastoyhtiö vastaa lähinnä sijoitusrahastojen salkunhoidosta, taloushallinnosta ja markkinoinnista, jotka se hoitaa hallinnointipalkkiota vastaan. Hallinnointipalkkio on sijoitusrahaston rahastoyhtiölleen vuodessa maksamien hallinnointipalkkioiden summa. Palkkiot määritellään prosentteina rahaston arvosta ja ne vaihtelevat osake- ja yhdistelmärahastoissa 0,6 prosentista 3 prosenttiin. Korkorahastoissa vastaavat luvut ovat pienempiä, noin 0,5 prosentista 0,6 prosenttiin. Hallinnointipalkkioita ei makseta erikseen, vaan ne veloitetaan päivittäin osuuden arvosta, esimerkiksi 1/250 x 2 %. Mikäli palkkio veloitettaisiin esimerkiksi kerran vuodessa, kannattaisi osuudenomistajien myydä osuutensa juuri palkkionmaksua edeltävänä päivänä ostaakseen takaisin ne seuraavana päivänä. Nyt sellainen ei kannata. Luonnollisesti hallinnointipalkkiot tulevat viime kädessä rahasto-osuuden omistajien maksettaviksi, koska ne vähentävät osuuden arvoa. On syytä muistaa, että rahasto-osuuden omistajat eivät vastaa henkilökohtaisesti sijoitusrahastoa koskevista velvoitteista.

Sijoitusrahaston varat säilytetään säilytysyhteisössä, joita voivat olla pankit ja pankkiiriliikkeet. Säilytysyhteisön tehtävänä on paitsi säilyttää rahaston omaisuutta myös valvoa rahastoyhtiön toimintaa. Sijoitusrahastolain mukaan sillä on viime kädessä vastuu sijoitusrahaston arvonlaskennan oikeellisuudesta. Käytännössä säilytysyhteisö säilyttää sijoitusrahaston varat sekä ottaa vastaan ja suorittaa sijoitusrahastoa koskevat maksut säilytyspalkkiota vastaan. Sijoitusrahastoon varojaan sijoittava asiakas saattaa haluta, että säilytysyhteisö on eri yhtiö kuin varainhoitaja. Tämä voi olla myyntivaltti niille rahastoyhtiöille, jotka eivät säilytä arvopapereitaan samaan konserniin kuuluvassa säilytysyhteisössä.

Merkintä ja lunastus

Sijoitusrahasto ottaa jatkuvasti vastaan uusia sijoituksia sijoittajien merkitessä rahasto-osuuksia. Vastaavasti sijoituksensa saa joustavasti takaisin, sillä rahasto lunastaa rahasto-osuuksia aina, kun omistajat niin haluavat. Sijoittaja maksaa merkitessään ja saa lunastaessaan niiden käyvän arvon mukaisen hinnan. Lunastus tapahtuu viipymättä, yleensä seuraavana pankkipäivänä.

Rahasto-osuudella ei ole nimellisarvoa kuten esimerkiksi tavallisilla pörssiosakkeilla. Rahasto-osuuden arvo on aina sama asia kuin koko rahaston pääoma jaettuna rahasto-osuuksien lukumäärällä. Tosin kaikilla pörssiyhtiöiden osakkeillakaan ei välttämättä tulevaisuudessa ole nimellisarvoa, koska lainsäädännön muutos mahdollistaa jatkossa myös Suomessa niin sanotut suhteelliseen omistukseen perustuvat osakkeet (non-par value shares). Toistaiseksi osakkeilla on nimellisarvot.

Keskenään samansuuruisista rahasto-osuuksista muodostuu sijoitusrahaston pääoma. Pääoma vaihtelee sen mukaan, miten paljon rahastoon tulee uusia sijoituksia ja miten paljon niitä lunastetaan pois. Pääoma vaihtelee tietenkin myös rahaston arvopapereiden hintojen muutosten vuoksi. Rahaston nettopääoma on rahastoon kuuluvien varojen markkina-arvo, josta on vähennetty rahaston velat eli hallinnointi- ja säilytyspalkkio.

Osuustodistus

Rahastoyhtiö pitää rekisteriä osuuksien omistajista. Omistus voi perustua tähän rekisteriin tai omistaja saa halutessaan osuuksistaan kirjallisen osuustodistuksen, jonka voi jättää säilytettäväksi rahastoyhtiöön tai pankkiin.

Osuuden arvo

Rahasto-osuuden arvo lasketaan päivittäin, ja se on julkistettava vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Rahaston sijoitukset arvostetaan rahaston säännöissä mainitun laskenta-ajankohdan kurssien mukaisiin arvoihin. Sijoitusrahastolaki määrää rahastojen sijoitukset eli arvopaperit ja johdannaiset arvostettavaksi markkina-arvoonsa. Kun sijoitusten arvosta vähennetään rahastoa koskevat velat eli hallinnointi- ja säilytyspalkkiot ja jaetaan tämä luku liikkeessä olevien rahasto-osuuksien määrällä, saadaan yhden osuuden arvo. Sijoitusrahasto-osuudet noteerataan siis hallinnointi- ja säilytyspalkkioilla vähennettynä. Koska nämä palkkiot on huomioitu jo osuuden arvossa, niitä ei tarvitse veloittaa erikseen osuudenomistajilta.

Useimmat rahastot julkistavat osuuksien arvon ja sen muutoksen päivittäin. Suomalaisten rahastojen arvot ilmoitetaan päivittäin sanomalehdissä ja mm. Teksti-TV:ssä. Vaikka rahastosijoittaminen on luonteeltaan pitkäjänteistä toimintaa, saattaa sijoittajaa kiinnostaa vertailla eri rahastojen arvojen kehitystä päivittäin. Tällöin on syytä huomata, että eri rahastoyhtiöillä voi olla käytössä eri laskenta-ajankohta rahasto-osuuden arvolle.

Monet rahastoista laskevat rahasto-osuuden arvonsa ennen pörssin päättymistä, jotta osuuksien arvot ehditään laskemaan ja ilmoittamaan ennen pörssin sulkemista Helsingin Arvopaperipörssille, joka edelleen ilmoittaa tiedot eteenpäin mm. tiedotusvälineille. Jo tämä ero rahastojen laskentakäytäntöjen välillä saattaa johtaa siihen, että toinen rahasto päivätasolla nousee ja toinen laskee. Samoin voi käydä niin, että osakerahaston arvo on laskettu klo 15 ennen New Yorkin pörssin aukeamista. Helsingin pörssissä kurssit voivat muuttua paljonkin vielä klo 15-17 välisenä aikana etenkin, kun esimerkiksi on listattu New Yorkin pörssissä.

Sijoituspolitiikka, salkunhoitaja ja varojen allokointi

Sijoituspolitiikka tarkoittaa rahaston strategialinjausta. Rahaston sijoituspolitiikka antaa vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:

   Sijoittaako sijoitusrahasto varansa ulkomaisiin vai kotimaisiin arvopapereihin vai kentien
   molempiin?
   Toimiiko sijoitusrahasto korko- vai osakemarkkinoilla vai molemmilla? 
   Käyttääkö sijoitusrahasto johdannaisia (optioita ja futuureita) salkunhallinnassaan? 
   Millä perusteilla rahasto tekee sijoituspäätöksiä? 
   Mikä on rahaston vertailuindeksi? 
   Jakaako rahasto voitto-osuuksia vai ei? 
   Sijoittajan valitessa sijoitusrahastoa eri rahastojen sijoituspolitiikkaan kannattaa tutustua
   erityisen tarkkaan.
   Sijoituspolitiikka määrittää pitkälti sen, kuinka korkealla riski/tuotto -tasolla rahasto toimii.

Rahastojen esitteet ovat yleensäkin keskeisiä tietolähteitä sijoitusrahastoa valitessa. Niistä ilmenee rahaston vastuuhenkilöt, sijoituspolitiikka, rahaston säännöt, tietoa osuuden omistajista ja informaatiota historiallisista tuotoista.

Salkunhoitaja on henkilö, joka tekee sijoitusrahaston sijoituspäätökset ja jonka ammattitaidon arvioinnista sijoitusrahastojen vertailussa on pitkälti kysymys. Salkunhoitajan kyvykkyys määrää pitkälti myös rahaston menestyksen. Yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa on havaittu, että ns. "viisas raha" seuraa usein menestyvien salkunhoitajien perässä. Kun he vaihtavat työpaikkaa rahastosta toiseen, monen sijoittajan rahat seuraavaat perässä.

Varojen allokointi kertoo sijoitusrahastojen varojen kohdentumisesta tietyllä hetkellä eri sijoituskohteisiin. Näitä sijoituskohteita ovat esimerkiksi käteisvarat, ulko- ja kotimaiset osakkeet sekä joukkovelkakirjalainat. Esimerkiksi pääasiassa osakkeisiin sijoittavan rahaston varojen allokaatio voi olla tiettynä hetkenä seuraavanlainen:

   Osakkeet 76 %
   Korkoinstrumentit 5 %
   Johdannaiset 10 %
   Käteinen 9 %

Luonnollisesti sijoituspolitiikka määrää pitkälle varojen allokaation sijoitusrahastossa.

Rahastosijoittamisen edut ja haitat

Rahastosijoittamisen liittyy yksityisen sijoittajan kannalta monia etuja:

Riskien hajautus: 
Varat sijoitetaan useisiin kohteisiin, jolloin rahaston kokonaisriski pienenee. 
Helppo hoitaa: Sijoittajan ei tarvitse itse seurata markkinoita, jos siihen ei ole aikaa tai kykyä. Lisäksi rahasto-osuudet voi jättää säilytettäväksi rahastoyhtiöille veloituksetta, rahasto-osuuksien arvo lasketaan päivittäin ja ne noteerataan Helsingin Arvopaperipörssissä. Rahastojen arvoja on helppo seurata päivälehtien pörssisivuilta, Teksti-TV:stä tai internetistä. Lisäksi sijoitusrahasto helpottaa yksityisen sijoittajan kirjanpitoa ja veroilmoituksen tekemistä, sillä omistuksessa on vain yksi sijoitus. Rahastoyhtiö raportoi asiakkaalleen määräajoin, joten sijoittaminen on tässäkin mielessä vaivatonta. 

Hyvä rahaksimuutettavuus: 
Rahasto-osuuksien ostot ja lunastukset (myynnit) käyvät nopeasti ja niitä voi tehdä jokaisena pörssin kaupankäyntipäivänä. Koska rahastosijoittaminen ei ole mihinkään määräaikaan sidottua, voidaan sijoitus muuttaa käteiseksi välittömästi. 

Yksilölliset sijoitusvaihtoehdot: 
Sijoittajan valittavana on monenlaisia rahastoja kuten osakerahasto, yhdistelmärahasto, pitkä korkorahasto tai lyhyt korkorahasto (rahamarkkinarahasto) sekä Suomen markkinoilla uutena tulokkaana vipurahasto. Jokaisen sijoittajan yksilöllisille tarpeille todennäköisesti löytyy sopiva rahasto. 

Asiantuntemus: 
Sijoituspäätösten tekijät ovat asiantuntijoita, jotka seuraavat rahastojen kehitystä jatkuvasti. Heidän työpaikkansa riippuu usein siitä, kuinka hyvin he onnistuvat hoitamaan sijoittajien varallisuutta. 
Säästöt kaupankäynnissä: Sijoitusrahasto käy kauppaa suurilla erillä ja näin pienemmin kustannuksin kuin yksityiset. Sijoitusrahastosijoittaminen yhdistääkin piensijoittamisen ja suursijoittamisen edut. Transaktiokustannukset ovat alhaiset rahaston suuren kaupankäyntivolyymin takia ja rahastoilla on mahdollisuus sijoittaa rahamarkkinainstrumentteihin, mikä olisi yksityishenkilölle muutoin lähes mahdotonta, koska toiminta korkomarkkinoilla edellyttää suuria sijoituksia. 

Tuotto: 
Sijoittaja voi itse rahaston valinnalla helposti päättää, missä muodossa hän tuottonsa haluaa. Tuottorahastoissa tuottoa jaetaan vuosittain voitto-osuuden verran, kasvurahastoissa vuotuinen tuotto lisätään rahasto-osuuden arvoon. Molemmissa tapauksissa sijoittaja voi luonnollisesti realisoida myyntivoiton silloin, kun itse haluaa. 

Valvonta: 
Viranomaisvalvonta takaa osaltaan hyvän sijoittajasuojan ja tiedotusvälineistä voi itsekin seurata rahastonsa kehitystä päivittäin. Rahastot raportoivat kuukausittain Rahoitustarkastukselle, joka valvoo Suomeen rekisteröityjä sijoitusrahastoja. 

Verottomuus: 
Rahastot eivät ole verovelvollisia. Ne voivat käydä arvopaperikauppaa ilman, että myyntivoittoja verotetaan. Rahastot eivät myöskään maksa lähdeveroa korkotuotoistaan. Rahasto-osuuden omistaja maksaa sijoitukselleen kertyneestä arvonnoususta veroa vasta siinä vaiheessa, kun rahasto-osuus lunastetaan tai kun mahdollinen voitto-osuus maksetaan. Sijoitusrahasto mahdollistaa veronmaksun lykkäyksen vielä jakamattoman tulon osalta.

Sijoitusrahasto-osuuden voitto-osuudet ja lunastuksen yhteydessä mahdollisesti saatavat luovutusvoitot (myyntivoitto) ovat pääomatuloja. Pääomatulojen verotukseen voi perehtyä muun muassa Pörssisäätiön vero-oppaiden avulla.

Käytännössä yksityishenkilö voi joutua maksamaan varallisuusveroa sijoitusrahasto-osuuksista, mikäli omistus on vuoden vaihtuessa miljoonaluokkaa. Tämä on johtanut siihen, että jotkut sijoittajat myyvät rahasto-osuuksia vuoden lopulla ostaakseen ne takaisin seuraavan vuoden puolella. Vuodenvaihteen yli rahat pidetään vaikka pankkitilillä tai valtion obligaatioissa, jotka eivät näy varallisuusverotuksessa. Tämä yksittäinen esimerkki osoittaa, miten eri sijoituskohteiden tasavertainen kohtelu verotuksessa olisi tärkeää.

Rahastosijoittamiseen, kuten kaikkeen muuhunkin sijoittamiseen, liittyy myös mahdollisia ongelmia:

Erilliset kustannukset: 
Rahastosijoittamiseen liittyy kustannuksia, kuten merkintä- ja lunastuspalkkio, hoitopalkkio ja säilytysyhteisön palkkio. Merkintä- ja lunastuspalkkio veloitetaan suoraan asiakkaalta kaupantekijäisiksi. Hoito- ja säilytyspalkkio vähennetään rahastopääomasta ennen osuudenarvon laskemista. Rahastoyhtiö perii hoitopalkkion sijoitusrahaston tuotoista riippumatta eli hoitopalkkiot ovat rahastoyhtiölle varmaa tuloa vaikka sijoitusrahaston tuotto olisi negatiivinen. 

Kaupankäyntikustannukset: 
Valtaosa sijoitusrahastoista on pankki- tai pankkiiriliikesidonnaisia. Samaan konserniin kuuluu yleensä arvopaperinvälitystoimintaa harjoittava sisaryhtiö. Tämä saattaa johtaa liian aktiiviseen kaupankäyntiin, joka aiheuttaa puolestaan korkeita transaktiokustannuksia. Tämä ei välttämättä tue sijoitusrahaston sijoitustoimintaa pitkällä aikavälillä. Tosin valtaosa rahastoista kilpailuttaa ja käyttää myös muita arvopaperinvälittäjiä. 

Yhdistelmärahaston varojen allokointi: 
Puhtaan osakerahaston tai korkorahaston osuudenomistaja tietää mihin on varansa sijoittanut, mutta yhdistelmärahaston osuudenomistaja on täysin riippuvainen salkunhoitajan näkemyksistä eli hän ei voi vaikuttaa sijoitustensa allokaatioon. 

Kaiken kaikkiaan voitaneen todeta, että sijoitusrahasto on oivallinen sijoitusvaihtoehto sellaiselle sijoittajalle, joka haluaa päästä vähällä vaivalla ja antaa ammattilaisten hoitaa varallisuuttaan. Tästä vaivattomuudesta joutuu luonnollisesti maksamaan erilaisten palkkioiden muodossa. Kustannusten kohtuullisuus riippuu taas siitä, että kuinka suuren arvon sijoittaja antaa rahaston tarjoamille palveluille. 

On olemassa sijoittajia, joiden mielestä on vain hauskaa toimia itse suoraan rahoitusmarkkinoilla, vaikka aikaa markkinoiden analysoinnille ja asiantuntemusta rahoitusmarkkinoista ei paljoa olisikaan. Tällaiset sijoittajat kokevat, että sijoitusrahastosijoittaminen veisi koko sijoittamisen ilon; ei voisi enää itse veikkailla eri yhtiöiden osakekurssien kehittymistä ja ennustella korkotason muutoksia. 

Sijoittaminen voi olla myös vapaa-ajan harrastus, tosin huonoina aikoina kallis sellainen. Harrastuspohjainen sijoittaminen on kannatettavaa toimintaa, mutta työkseen sijoittavat ovat yleensä oppineet ammattimaisen salkunhoidon valttämättömyyden, kun systemaattisia tuloksia halutaan pitkällä aikavälillä. Sijoitusrahastot tarjoavat tähän palveluitaan.

Lähde: Vesa Puttonen, Tero Kivisaari

Takaisin

Lähetä tämä sivu kaverille linkkinä