Seligson & Co - Kysymyksiä & vastauksia

Mitä ovat kehittyvät markkinat?

2010-08-17T16:11:44+02:00

Viime katsauksessanne oli kirjoitus kehittyvistä markkinoista ruotsiksi. Voisiko sen saada myös suomeksi?

Totta kai. Tässä suurin piirtein samma på finska.

Mitä ovat kehittyvät markkinat?

Periaate on selvä: termillä tarkoitetaan maita, joiden talous kasvaa vauhdilla ja talouden sekä rahoitusmarkkinoiden rakenne kehittyy nopeasti. Oletus on, että myös ko. alueilla toimivat yhtiöt kasvavat nopeasti ja ovat siten lupaavia sijoituskohteita. Rahastoyhtiöiden markkinoinnissa puhutaankin usein ”kasvumarkkinoista”.

Nopeamman kasvun kääntöpuolena nähdään suurempi riski. Kasvuun liittyvien odotusten hinnoittelu on aina vaikeaa. Lisäksi kehittyvillä markkinoilla toimivien yritysten rakenteen ja liiketoimintojen läpinäkyvyys ei aina yllä niin sanottujen kehittyneiden markkinoiden tasolle.

Kehittyvät markkinat eivät siis ole mikään tarkka käsite, vaan sisältö riippuu määrittelijästä. Sijoitusmarkkinoilla eniten käytännön merkitystä on suurten indeksituottajien eli Dow Jonesin, MSCI:n ja FTSE:n määrittelyillä. Syyskuussa 2010 aloittavan Seligson & Co Kehittyvät markkinat –rahaston yhteistyökumppanina toimiva Dimensional Fund Advisors käyttää omien rajaustensa pohjana muun muassa YK:n ja Maailmanpankin luokitteluja ja pyrkii lisäksi arvioimaan itse, missä maissa rahoitusmarkkinoiden toiminta on riittävän luotettavalla tasolla. Tästä löytyvä taulukko konkretisoi määritelmien eroja.

Määritelmät myös muuttuvat ajan myötä. Ehkä käytetyimmän indeksitalon eli MSCI:n mukaan Kreikka oli kehittyvä markkina vielä vuonna 2001 ja Israel aina huhtikuuhun 2010 asti.

Miksi sijoittaa kehittyville markkinoille?

Sijoittajan kannalta on tarkkoja määritelmiä tärkeämpää miettiä saako kehittyville markkinoille sijoittamisesta aitoa hajautushyötyä. Viime aikoina on usein kyseenalaistettu se, kannattaako kansainvälinen hajautus ylipäätään enää nykyisessä voimakkaasti kansainvälistyvässä maailmassa vai liikkuvatko eri markkinat niin samassa tahdissa, että sijoittaminen kotikontuja kauemmaksi vain lisää epävarmuutta ja kustannuksia.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan kansainvälinen hajauttaminen näyttäisi edelleen kannattavan, ainakin pitkällä aikavälillä. Kehittyvien markkinoiden rooli hajautuksen lisääjänä on ollut merkittävimmillään ääritilanteissa, kriiseissä ja kuplissa.*

Tärkeintä on joka tapauksessa, että hajauttamiseen valitut instrumentit ovat kustannuksiltaan kohtuullisia. Muuten mahdollinen lisähajautuksen tuoma hyöty hukkuu kasvaneisiin kuluihin.

Ari Kaaro

* Aiheeseen liittyviä tätä kirjoitettaessa uusia tutkimuksia:

- International Diversification Works (Eventually)

- Is the Potential for International Diversification Disappearing?

Miksi ei Applea Global Brandsissa?

2010-07-13T11:21:19+02:00

Miksi Global Brands –rahastossanne on Nokiaa, mutta ei Applea. Eikö kuitenkin Applen brändiarvo ole viime aikoina noussut rajusti ja Nokian laskenut?

Valitsemme Global Top 25 Brands –rahaston sijoituskohteina olevat arvokkaimmat tuotemerkit kolmen kriteerin mukaan: arvio brändin absoluuttisesta arvosta, brändin arvo suhteessa yrityksen arvoon ja brändin suhteellinen kannattavuus.

Tavoitteena on siis löytää nimenomaan sijoitusmielessä parhaat brändit eikä rahasto siten ainakaan helposti koostu pelkästään markkina-arvoltaan suurimmista yrityksistä (suurimpien yritysten brändit ovat luonnollisesti absoluuttisesti ottaen arvokkaita) tai niistä, joissa tavalla tai toisella innostusta herättänyt brändi saa markkina-arvon hetkellisesti jopa ”kuplaantumaan”. Rahaston pitkäjänteinen menestys vertailuryhmissään, jopa kansainvälisesti, ei mielestämme ainakaan vähennä tämän lähestymistavan uskottavuutta.

Brändiarvoa mittaavia tutkimuksia tehdään markkinoilla monen erilaisen yhtiön toimesta, kärkikaksikkona Millward Brownin ”BrandZ” ja Interbrandin ”Best Global Brands”.

Lähestymistapa tavaramerkin arvon määrittämiseen on niissä hieman keskenään erilainen. Millward Brownin amerikkalaispainotteinen brändilista kootaan haastattelemalla kuluttajia ja yhdistelemällä taloudellisia tunnuslukuja. Interbrandin tutkimus pohjautuu enemmän analyytikoiden arvioihin ja tunnuslukuihin. Näiden erilaisten lähestymistapojen pohjalta päästään joskus hyvin erilaisiin lopputuloksiin tavaramerkkien arvostuksessa. Apple on hyvä esimerkki: Millward Brown arvioi 2009 brändin arvoksi 63 miljardia dollaria, Interbrand 15 miljardia.

Millward Brownin rankingissa on historiallisesti tarkasteltuna huomattavasti enemmän heiluntaa tavaramerkkien arvostuksessa. Hyvänä esimerkkinä Nokia, jonka tavaramerkin arvo oli tuoreimmassa tutkimuksessa laskenut 58% edellisestä vuodesta. Tämän suuren heilunnan takia passiivisen rahaston korin rakentaminen pelkästään kyseisen tutkimuksen perusteella ei olisi järkevää (koska tulisi paljon kaupankäyntiä) ja olemmekin koko rahaston toiminnan ajan mallintaneet salkkumme pääasiassa Interbrandin tutkimuksen pohjalta.

Sitten Appleen. Jos salkku mallinnetaan Interbrandin tutkimuksen perusteella, brändin arvo yrityksen arvosta on pieni (alle 10%). Tilanne muuttuisi, jos salkku rakennettaisiin BrandZ -tutkimuksen perusteella. Pitäydymme kuitenkin ainakin toistaiseksi Interbrandissa ja silloin brändin arvo nimenomaan suhteessa yrityksen markkina-arvoon pitäisi olla huomattavasti korkeampi, jotta Apple yltäisi Global Brands –rahastomme yritykseksi. Nokia taas pääsi vuoden 2009 bränditutkimukseen perustuneessa salkkupäivityksessä ns. yli riman.

Tilanne saattaa toki muuttua, kun Interbrand julkaisee syksyllä vuoden 2010 brändiarvionsa. Siinä tapauksessa päivitämme vastaavasti myös rahaston salkkua salkunhoidollisesti sopivan tilaisuuden koittaessa.

Jani Holmberg, salkunhoitaja

Kysymyksiä www-sivuista

2010-05-20T12:22:02+02:00

Saimme viikon aikana joitakin kysymyksiä liittyen siihen, että www-sivujemme toiminnassa oli häiriöitä. Tästä vastauksia niihin.

Tulin juuri Suomeen ja kuulin, että teillä oli alkuviikon aikana jotain webbihässäkkää. Mistä olikaan kyse?

Huomasimme sunnuntaina 16.5. että www-sivumme eivät toimineet. Otimme yhteyttä yritykseen, jolta ostamme sivujen palvelintilan ja oletimme vian korjaantuvan nopeasti. Olemme käyttäneet saman yrityksen hosting-palveluja vuodesta 2004 ja aiemmat katkokset (5-6 kpl) ovat korjaantuneet noin 2-3:ssa tunnissa.

Maanantaina 17.5. aamupäivällä teimme asiasta tiedotteen asiakasraportointikanavanamme toimivaan Oma salkku –palveluun. Iltapäivällä (n. klo 14) saimme toimintaan varasivun, jossa oli tiedote toimimattomuudesta ja rahastojen arvot sekä pankkitilit.

Tiistaina 18.5. saimme illalla tiedon, että palvelinyritys oli identifioinut ongelman ja varasivut vaihdettiin takaisin normaaleiksi keskiviikkona 19.5.

Ymmärsin Kauppalehdestä, että teillä oli jotain teknistä vikaa. Voitko kertoa näitä nettiasioita vajavaisesti ymmärtävälle mistä on kyse?

Niin sanotut julkiset www-sivumme olivat sunnuntaista maanantai-iltapäivään pois käytöstä ja keskiviikkoon asti normaalien sivujen tilalla oli vaatimattomampi varasivu.

Tapahtunutta voisi verrata siihen, että asiakaslehti on pari päivää myöhässä, koska kirjapainossa oli tekninen vika. Varasivut olivat kuin lehden viivästymisestä lähetetty kirjemuotoinen tiedote.

Toiminnallisuutta sisältävässä Oma salkku –palvelussamme tai sisäisissä IT-järjestelmissämme ei ollut katkoksia eikä www-häiriö vaikuttanut mitenkään sijoitusrahastojen tai varainhoidon toimintaan. Www-sivumme ovat ennen muuta tiedotuskanava. (Lyhennelty puhelinkeskustelusta.)

Kauppalehti otsikoi sinun tiedottaneen asiasta lausahtamalla "Emme ole konkurssissa!". Miksi ihmeessä näin hassu näkökulma tällaiseen sinänsä pieneen asiaan? Huonoa huumoriako?

Kauppalehden toimittaja soitti ja kysyi: "Oletteko konkurssissa kun www-sivunne eivät toimi?" Vastasin: "Emme" ja selitin omasta mielestäni asiallisesti mistä oikeasti oli kyse.

Jos otsikointiin liittyi yritys olla humoristinen, tapahtui se yksinomaan Kauppalehden taholta. En aio ottaa kantaa mahdollisen huumorin laatuun tai sopivuuteen, mutta itse olisin kyllä toiminut toisin - myös journalistina.

Jouduitteko hakkerikyökkayksen kohteeksi, kun sivujen pystyyn nostaminen kesti niin kauan?

Emme. Kyseessä oli ainoastaan ilmeisen vaikeasti löydettävä ongelma tiedotussivujemme internet-palvelinta operoivalla yrityksellä.

Ari Kaaro

Rahastosijoituksia lapselle?

2010-04-30T15:27:31+02:00

Voinko avata asiakkuuden alaikäiselle lapselleni ja miten tämä tehdään? Voinko säästää Seligson & Co -rahastoihin kummilapselleni/lapsenlapselleni? Voinko itse päättää, milloin lapsi saa rahastosäästöt hallintaansa? Entä miten toimii verotus?

Alaikäiselle lapselle voidaan avata asiakkuus kuten aikuisellekin. Asiakassopimuksen allekirjoittavat lapsen puolesta hänen huoltajansa.

Huoltajat myös lain mukaan hoitavat yhdessä lapsensa sijoituksia. Halutessaan huoltajat voivat valtuuttaa jomman kumman hoitamaan lapsen sijoituksia yksin - tai jonkun muunkin, esim. lapsen isovanhemman. Valtuutus ei kuitenkaan poista huoltajien oikeutta ja velvollisuutta hoitaa lapsen asioita. Mikäli lapsella on vain yksi huoltaja, tulee tästä liittää asiakassopimukseen vahvistus (esim. kopio lapsen virkatodistuksesta).

Merkintä lahjaksi

Rahastolahjoitus lapselle tehdään merkitsemällä hänen salkkuunsa rahasto-osuuksia eli käytännössä maksamalla haluttu summa rahaston tilille lapsen merkintäviitteellä. Mikäli lapsi on uusi asiakas eikä hänellä siis vielä ole merkintäviitettä tai mikäli lahjoittaja on joku muu kuin hänen vanhempansa, on hyvä tehdä merkinnästä myös merkintäilmoitus tai ilmoittaa meille merkinnästä sähköpostilla.

Lapsen omaisuuden hoitaminen

Lahjoitetut varat ovat lapsen omaisuutta, ja huoltajien tulee lain mukaan pitää

huolta lapsen oikeuksista ja edistää hänen parastaan. Alaikäisen omaisuus on säilytettävä hänen nimissään eikä hänen varojaan saa sekoittaa toisten varoihin. Kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi, hän määrää itse omaisuudestaan. Mikäli lahjan antaja haluaa, että lapsi saa omistukset hallintaansa vasta myöhemmin, on hänen kätevintä sijoittaa itse omiin nimiinsä ja tehdä lahjoitus vasta itse hyväksi katsomana ajankohtana.

Kannattaa myös huomioida, että lapsen sijoituksista tulee ottaa yhteyttä maistraattiin mikäli lapsi saa lahjoituksena tai muuta kautta huomattavan summan (useampia tuhansia euroja), kun lapsen sijoitukset alkavat lähestyä 15 000 euron rajaa tai mikäli lapsen omia varoja halutaan sijoittaa erikoissijoitusrahastoon (Seligson & Co rahastoista Phoebus).

Lahjoitusten veroseuraamukset

Lahjoitukset ovat verovapaita, jos niiden yhteismäärä samalta lahjanantajalta samalle lahjansaajalle on kolmen vuoden aikana alle 4 000 euroa. Lahjoituksesta on hyvä laatia verottajalle toimitettava lahjakirja, josta ilmenee että kyseessä on nimenomaan lahjoitus eikä ennakkoperintö. Lahjasta on aina myös järkevää tehdä lahjaveroilmoitus. Verohallinnon verkkosivuilta saa lisätietoja sekä tarvittavat lomakeet.

Lisätietoja: www.seligson.fi/suomi/ajankohtaista/asiakkaaksi_lapsi.htm sekä asiakaspalvelustamme (info@seligson.fi, 09 – 6817 8200).

Annika Åkerfelt, asiakaspalveluvastaava

Ylituottoa osakepoiminnalla?

2010-02-12T15:44:03+02:00

Arvopaperilehdessä oli artikkeli, jonka mukaan sijoittajan kannattaa valita rahastoja, jotka tekevät ”aktiivista osakepoimintaa”. Te markkinoitte passiivista sijoittamista. Miten kommentoisitte tutkimusta?

Kyseessä on siis Anders Ekholmin tutkimus ”Residual Return Analysis: A New Method for Detecting Portfolio Manager Activity”. Tutkimuksessa on itse asiassa aika monta eri osa-aluetta. Kommentoin lyhyesti niistä kutakin.

Uusi menetelmä sijoitusrahaston aktiivisuuden mittaamiseen

Sijoitusrahastojen aktiivisuutta on monesti aiemmin yritetty selvittää aktiivista indeksistä poikkeamista tutkimalla salkkujen sisältöä. Se on kuitenkin hankalaa, koska useimpien rahastojen sisällöistä saa tietoa vain rajoitetusti – tai ainakin vain silloin tällöin, esim. kerran vuodessa.

Anders Ekholm kehittää tutkimuksessaan uuden menetelmän, jolla tutkitaan sijoitusrahastojen aktiivisuutta pelkästään toteutuneiden tuottojen perusteella. Tuottojen hajonnan perusteella tehdään sitten johtopäätöksiä siitä, johtuvatko kunkin rahaston indeksipoikkeamat yrityksestä ajoittaa osakemarkkinoita (siis muuttelemalla salkun käteisen määrää) vai siitä, että valitaan eri osakkeita tai ainakin eri painoilla kuin vertailuindeksissä.

Itse menetelmän arviointi menee pidemmälle tilastotieteeseen kuin mihin allekirjoittaneen kapasiteetti riittää. Ekholmin tutkimus herättää varmasti pysyvämpääkin huomiota ja on todennäköistä että myös toiset tutkijat kiinnostuvat menetelmän arvioinnista. Sitä kautta saamme varmasti aikanaan lisävalaistusta itse menetelmän pätevyydestä aktiivisuuden eri komponenttien erottelussa.

Osakevalinta lisää tuottoja, markkinoiden ajoitus vähentää niitä

Lähdetään helpommasta päästä: yritykset ajoittaa markkinoita eivät onnistu. Tämä on todettu monessa muussakin tutkimuksessa ja allekirjoittanutkin on käsitellyt ajoituksen problematiikkaa mm. täällä.

Tietenkin voisi ajatella, että isossa joukossa – Ekholm tutki yli 4000:tta rahastoa – oikeat ja väärät ajoitukset kumoavat toisensa ja lopputulos on neutraali. Ajoituksesta seuraa kuitenkin kaupankäyntiä ja kaupankäynnistä kustannuksia (välityspalkkiot, spreadikulut), joten toisiaan kumoavienkin ajoitusyritysten todellinen tulema onkin negatiivinen. Lisäksi osakemarkkinoiden pitkän tähtäimen yleistrendi on nouseva (myös Ekholmin tutkimusjaksolla 2000 – 2007), joten osakerahastojen ajoitusyritykset eli poissaolo markkinoilta johtaa vääjäämättä siihen, että ne missaavat useampia nousuja kuin laskuja.

Osakevalinnan tuottoja lisäävä vaikutus on hankalampi hahmottaa. Huomattavaa on, että tutkimuksessa ei millään tavalla puututa osakevalintojen tyyliin (esim. arvoperusteisesti vs. kasvuyhtiöitä etsien). Sen sijaan sanotaan laajasti, että valitulla menetelmällä identifioidut indeksistä poikkeavia osakevalintoja tehneiden rahastojen salkunhoitajat ryhmänä ovat pystyneet yleismarkkinaa parempaan tuottoon. Eivät siis kaikki ja koko ajan, vaan ryhmänä ja kyseisen tutkimusjakson yli.

Siten tutkimuksen tuloksen voisi muotoilla toisinkin: osakerahastojen salkunhoitajiksi on tosiaankin valikoitunut henkilöitä, jotka pystyvät tekemään muita markkinoilla toimivia parempia osakevalintoja, kunhan vain malttavat olla yrittämättä markkinoiden ajoitusta!

Voiko aktiviisuuslukujen perusteella ennustaa tulevia tuottoja?

Rahoitusalan tutkimusta noteerataan akateemisten piirien ulkopuolella melko harvoin. Ekholmin tutkimus on erittäin hyvin tehty: siinä otetaan kattavasti huomioon aiempi tutkimus ja käytetään nähdäkseni kaikkia relevantteja kontrollimuuttujia. Lisäksi otos on laaja ja aikavälikin kohtuullisen pitkä ja tuloksia tarkistetaan myös osajaksojen avulla.

Tämä ei kuitenkaan selitä mediahuomiota, vaan kiinnostus johtuu tuloksiin sisältyvästä käytännön soveltamisen mahdollistavasta ”lupauksesta”. Tutkimuksen menetelmällä mitattu aktiivisuus kun oli ominaisuus, joka säilyi rahastoilla melko pitkään ja sen perusteella oli ainakin tällä aineistolla mahdollista ennustaa myöhempiä tuottoja.

Suorat historialliset tuottoluvut eivät sen sijaan ennustaneet tulevia tuottoja tässäkään: salkunhoitajien aktiivisuus väheni, jos takana oli erityisen hyvä tuottojakso.

Useimmille avainkysymys kuitenkin on: voinko tulevaisuudessa saada parempia tuottoja, mikäli valitsen sijoituskohteeksi rahastoja, jotka ovat aktiivisia osakevalinnoissaan, mutta eivät yritä ajoittaa markkinoita?

Lyhyt vastaus: aika näyttää. Moniin ajanjaksoihin liittyy sijoitusmarkkinoilla erityispiirteitä, jotka eivät välttämättä toistu tulevaisuudessa.

Tee-se-itse –sijoittaja ei kuitenkaan tällä menetelmällä hanki mahdollisia ylituottojaan helpolla. Kysymys on melko monimutkaisesta matematiikasta eikä julkisesti ole saatavilla pitkän aikavälin laajoja tietokantoja, jotka olisi puhdistettu lopetetuista ja sulautetuista rahastoista. Edelleen pitää muistaa, että menetelmän avulla saavutetut tulokset eivät kerro yksittäisen rahaston tulevia tuottonäkymiä, vaan koskevat nimenomaan todennäköisyyksiä. Tulokset eivät myöskään ole irrallaan esim. kustannusten merkityksestä.

Tuotteistus tekee tulosten käytön helpommaksi. Jo nyt Eufex, jossa Ekholm toimii sijoitusjohtajana, on perustanut tutkimuksen hahmottelemalla tavalla sijoittavan rahaston. Mikäli se menestyy, markkinoille tulee varmasti muitakin menetelmän soveltajaa. Paketoituihin ratkaisuihin liittyy toki sitten aina omat erikoispiirtensä – ja kulunsa – joita kunkin sijoittajan tulee arvioida omista lähtökohdistaan.

Aktiivinen vs. passiivinen?

Kun osakemarkkinoilta löydetään jollain ajanjaksolla voittaneita strategioita on aina hyvä kysyä myös ”kuka häviää”? Häviäjäjoukkohan ei koskaan ole passiiviset sijoittajat, jotka saavat markkinatuoton (miinus pienet kulut) riippumatta siitä miten muille käy. Kysymykseen vastataan kuitenkin harvoin.

Erittäin positiivisella tavalla poikkeuksellista tässä tutkimuksessa on se, että Ekholm identifioi myös selvän häviäjäjoukon: markkinoiden ajoittamista yrittävät. Monien osakerahastojen säännöt antavat niille vain rajalliset mahdollisuudet markkina-ajoituksen yrittämiseen. Tämän perusteella on aika lähellä ajatus, että häviäjiä löytyy ennen muuta niistä, jotka harrastavat niin kutsuttua "taktista allokaatiota" sekä myös suorista osakesijoittajista.

Seligson & Co:n aktiiviset osakerahastot – Phoebus, Phoenix, Russian Prosperity – ovat kaikki ytimeltään osakevalintoihin keskittyviä, eivät markkinoiden ajoittajia. Näin siis periaatteessa, rahastojen sijoituspolitiikan perusteella, käytännössä ei ole tutkittu sitä täyttävätkö niiden historiallisesta tuottodatasta johdetut hajonnat Ekholmin tutkimuksessa asetetut osakepoiminta-aktivismin kriteerit. Myös käsityksemme aktiivisuuden määrittelystä ovat hyvin samantapaiset.

Salkunrakentamisen ohjeemme ovat jo pitkään perustuneet ns. ydin/satelliitti –malliin, jossa sijoitussalkun pitkäjänteinen ydin tehdään hyvällä hajautuksella, läpinäkyvillä instrumenteilla ja matalilla kustannuksilla. Satelliiteiksi ytimen ympärille voi sitten ottaa sellaisia aktiivisia(kin) strategioita, joihin oikeasti uskoo. Tästä lisää esimerkiksi videoblogissamme.

Sijoitustutkimus- ja –teollisuus kehittelevät jatkuvasti uusia menetelmiä, joiden avulla rakennetaan sijoittajia houkuttelevia tuotteita. Useimmat näistä eivät ole saavuttaneet pitkäjänteistä käytännön menestystä. Siksi suosittelemme, että sijoittaja pitää kynnyksen salkun pitkäjänteiseen ytimeen koskemisessa korkealla. Sen sijaan rajattuina satelliitteina voi toki kokeilla sellaisia tuoreitakin lähestymistapoja, jotka hyvin ymmärtää ja joihin ymmärtämisen jälkeen oikeasti uskoo.

Tulevaisuuden kannalta mielenkiintoinen kysymys on myös se, että jos selvästi osoittautuu, että hahmotellulla menetelmällä sijoittavat voittavat markkinatuoton, kuinka kauan kestää ennen kuin alituottoja saaneet muuttavat käyttäytymistään?

Ari Kaaro

Osingot rahastoissa?

2010-02-03T12:04:18+02:00

Miten osingonmaksu näkyy indeksirahastoissa? Kasvuosuuksien kohdalla osingot lisätään kai rahastoihin, mutta miten tämä käytännössä tapahtuu? Lisääntyykö rahastojen kappalemäärä vai nouseeko rahastoyksikön markkina-arvo (kurssi). Pystynkö näkemään Oma Salkku-palvelusta, koska rahastoihin on maksettu osinkoa?

Osingot lisätään rahastojen varallisuuteen saamiseksi, kun osinko ”irtoaa”, rahat tulevat sitten jonkin ajan kuluttua ”maksupäivänä”. Näin menetellään siksi, että osingon irrotessa kurssi normaalisti putoaa osinkojen yhteismäärän verran, koska ko. yrityksen varallisuus pienenee tällä määrällä.

Osingot siis lisäävät rahasto-osuuden arvoa, mutta niiden irtoamiseen useimmiten liittyvä kurssilasku pienentää sitä vastaavasti. Samoin käy myös kun omistaa osakkeita suoraan: osakeomistuksen arvo yleensä putoaa osingon irrotessa (ellei markkinoilla samalla tapahdu muuta asiaan vaikuttavaa) ja vastaava osinko tipahtaa jonkin ajan kuluttua tilille rahana.

Indeksirahaston sijoittaja saa kuitenkin rahaston hoitajalta asiaan liittyvän lisäpalvelun: maksetut osingot sijoitetaan saman tien uudelleen indeksin mukaisesti. Näin on helppo pysyä valitussa sijoitussuunnitelmassa. Arvopapereita suoraan omistavan sijoittajan tulee huolehtia uudelleensijoittamisesta itse.

Kasvuosuuksien (Seligson & Co:lla A-osuudet) kohdalla osingot uudelleen sijoitetaan jatkuvasti, niitä ei siis makseta vuosittain ulos sijoittajille. Näin myös veroseuraamuksia syntyy vasta sitten, kun sijoittaja myy rahasto-osuutensa, ei osinkojen tullessa rahastoon.

Rahastojemme tuotto-osuuksien (B-osuudet) kohdalla taas koko lailla vuosittaista osinkokertymää vastaava osuus jaetaan vuosittain sijoittajille. Kyseinen tuotonjako pienentää vastaavasti rahasto-osuuden arvoa. Tuotonjako tapahtuu yleensä maalis-huhtikuussa, poikkeuksena OMX Helsinki 25 -indeksiosuusrahasto, jonka tuotonjako on touko-/kesäkuun vaihteessa. Tuotonjaon yksityiskohdat määräytyvät kunkin rahaston sääntöjen mukaan. Osuuksien valinnasta hieman lisää tässä.

Osinkojen maksua rahastoihin ei näe Oma salkusta. Niiden maksun täsmällistä ajankohtaa ei itse asiassa näe mistään raportistamme, mutta vuosittain julkaistavasta tilinpäätöksestä näkee vuoden aikana kertyneiden osinkojen yhteissumman. Tilinpäätökset julkaisemme kunkin rahaston esittelysivulla (linkki kunkin sivun oikean laidan palkin alaosassa) aina heti niiden valmistuttua.

Osinkoja noin yleisesti mietittäessä on hyvä huomata niihin liittyvä "kahden taskun" -logiikka. Osingothan eivät sada taivaalta, vaan yritys siirtää yrityksen taseessa olevaa omistajiensa varallisuutta suoraan omistajien omaan taseeseen. Tämän täsmällisemmät syyt ja vaikutukset riippuvat monesta seikasta, aiheesta lisää mm. PhoebusBlogissa 05/10.

Ari Kaaro

Millä tasolla yrityslainojen riskilisät?

2009-12-04T15:58:44+02:00

Yrityslainarahasto Seligson & Co Euro Corporate Bond on tuottanut vuodessa mukavasti. Kuinka suuri on rahaston sijoitusten keskimääräinen riskilisä? Miten suuri tämä riskilisä on suhteessa a) pitkän aikavälin keskiarvoon b) 2000-luvun hyvien vuosien minimiin c) nykyisen talouskriisin synkimpiin hetkiin?

Onko rahaston/omaisuusluokan tuoton ja riskin suhde nyt korkoriski mukaan ottaen pitkän aikavälin keskiarvoa parempi, huonompi vai normaali?

Hyvä kysymys – tai siis oikeastaan jopa neljä kysymystä!

Aloitetaan riskilisästä. Oletan, että kysyjä tarkoittaa sitä, millainen on rahaston sisältämien hyvälaatuisten yrityslainojen juokseva tuotto verrattuna saman alueen samanpituisten valtionlainojen juoksevaan tuottoon.

Passiivisen indeksiä seuraavan rahaston kohdalla asiaa on luonteva tarkastella indeksien kautta, koska esimerkiksi yksittäisten valtionlainojen välilläkin on huomattavia eroja (myös euroalueella, esim. tätä kirjoitettaessa Suomen ja Kreikan välillä jopa yli prosenttiyksikön verran).

Hyvälaatuisten yrityslainojen ja euroalueen valtionlainojen tuottotasojen erot tällä vuosituhannella löytyvät tästä kaaviosta. Sen avulla voidaan vasta yllä oleviin kysymyksiin yksi kerrallaan.

a) Tämän hetkisen tilanteen suhde pitkän aikavälin keskiarvoon?

Tällä hetkellä duraatiokorjattu tuottoero on lähellä yhtä prosenttiyksikköä, mikä vastaa aika hyvin pitkän aikavälin keskiarvoa.

b) Riskilisä alimmillaan 2000-luvulla?

Viime vuosien alimmillaan riskilisä oli vuosina 2005-2006, silloin noin 0,3 prosenttiyksikköä.

c) Finanssikriisijakson suurimmat erot?

Enimmillään riskilisä oli heti vuodenvaihteen 2008/2009 jälkeen noin neljässä prosenttiyksikössä. (Rohkeasti vastavirtaan uineille sijoittajille kyseessä oli tietenkin erinomaisen hyvä tilaisuus eikä suinkaan ”synkkä hetki”, mutta tulkitsin kysymyksen tarkoittavan ajankohtaa, jolloin pelkotilat markkinoilla olivat yleisesti ottaen pahimmillaan.)

Sitten viimeiseen kysymykseen:
Onko rahaston/omaisuusluokan tuoton ja riskin suhde nyt korkoriski mukaan ottaen pitkän aikavälin keskiarvoa parempi, huonompi vai normaali?

Kun tarkastellaan yrityslainojen riskilisää verrattuna valtionlainoihin ollaan siis aika lailla ”normaalissa” tilanteessa.

Yleisen korkotason osalta ollaan sen sijaan pitkän aikavälin keskiarvoa alempana. Tämän vuoksi monet olettavat pitkien korkojen lähivuosina ennemmin nousevan kuin laskevan, mikä lisäisi pitkän koron rahastoihin kohdistuvaa ainakin väliaikaisen arvonlaskun riskiä. Voi tietenkin olla, että riskilisä verrattuna valtionlainoihin samalla pienenee (koska korkotason nousu signaloinee talouden elpymistä, mikä vähentänee yritysten konkurssiriskiä), mutta varmaksi sitä ei voi tietää.

Voidaan siis ainakin argumentoida, että nominaalinen riskin ja tuoton suhde on ehkä pitkän aikavälin keskiarvoa vähemmän houkutteleva. Huomattavasti monimutkaisemmaksi asia kuitenkin menee, kun otetaan yhtälöön mukaan ainakin toistaiseksi alhaisena pysytellyt inflaatio ja spekulaatiot riski/tuotto –suhteesta verrattuna muihin sijoituskohteisiin, esim. osakemarkkinoihin.

Sijoittajan kannattaakin jälleen kerran miettiä esimerkiksi vuodenvaihteen allokaatiopäätöksiään ennen muuta omien tavoitteittensa ja oman sijoitussalkkunsa näkökulmasta - markkinat voivat aina yllättää!

Jani Holmberg, salkunhoitaja

P.S. Kannattaa myös lukea asiaan liittyvä aiempi vastauksemme otsikolla yritysriskiä korkosalkkuun.

Passiivinen, aktiivinen ja kiertonopeudet

2009-09-02T11:40:39+02:00

Huomasin, että aktiiviseksi mainitussa Phoebus –rahastossa salkun kiertonopeus on viime aikoina ollut huomattavasti pienempi kuin passiivisessa Suomi –indeksirahastossa. Miksi näin?

Hyvä huomio ja hyvä kysymys! Jaetaan vastaus muutamiin osiin.

Phoebus

Sijoitusrahaston aktiivinen hallinnointi tarkoittaa sitä, että salkunhoitaja ottaa aktiivisesti näkemystä siitä, millä tavoin hän parhaiten edesauttaa rahaston arvonnousua. Usein se tarkoittaa käytännössä myös sitä, että salkunhoitaja käy aktiivisesti kauppaa, mutta ei mitenkään välttämättä.

Phoebus –rahaston kantavana ajatuksena on sijoittaa pitkäjänteisesti hyviin yhtiöihin. Tämä strategia ei millään tavoin edellytä usein käytävää arvopaperikauppaa. Päinvastoin, Phoebusta hoitavan Anders Oldenburgin sanoin: ”Jokainen osakekauppa maksaa varmuudella välityspalkkioita (ja osto-/myyntihintasprediä), mutta jokainen kauppa ei lisää vaurauttamme, vaan joskus onnistumme ja joskus emme. Looginen johtopäätös tästä on mielestäni selvä: salkunhoitajan on syytä minimoida turhaa kaupankäyntiä, jotta maksimoisi osuudenomistajiensa varallisuuden.”

Indeksirahastot

Passiivinen rahastonhoito tarkoittaa useimmiten sitä, että salkunhoitaja seuraa tai mallintaa jotakin ulkopuolisen tahon laskemaa indeksiä eikä ota itse aktiivista näkemystä siitä, minkä arvopaperin voisi kuvitella tuottavan parhaiten. Arvopapereiden valinta on siis ulkoistettu indeksinlaskijalle, joka myös julkaisee valinnan periaatteet. Hallinnointipalkkioltaan edullinen indeksirahasto on sijoittajalle selkeä, läpinäkyvä ja kustannustehokas kokonaissalkun osa. Järkevästi valitun indeksin seuranta varmistaa myös hyvän hajautuksen: mikään yksittäinen osake ei pääse nousemaan liian suureksi riskikeskittymäksi.

Indeksirahastojen kiertonopeus eli kaupankäyntiaktiviteetti on useimmiten alhaisempi kuin suurimman osan aktiivisesti hallinnoiduista rahastoista. Salkunhoitajahan ostaa ja myy osakkeita silloin, kun indeksin koostumuksessa tapahtuu muutoksia eikä siis käy kauppaa siksi, että hänen arvionsa niistä sijoituskohteina muuttuisi.

(Myös osuudenomistajien merkinnät ja lunastukset aiheuttavat toki kaupankäyntiä, koska indeksirahaston varat pyritään pitämään koko ajan täysimääräisesti sijoitettuna indeksin määräämässä suhteessa. Tämän vuoksi Seligson & Co:n indeksirahastoissa on 0,1 %:n rahastoon menevä kaupankäyntipalkkio. Muiden tekemien merkintöjen ja lunastusten kaupankäynti ei siten rasita rahaston olemassa olevia sijoittajia. Merkinnät ja lunastukset vaikuttavat toki myös aktiivisissa rahastoissa, vaikka niissä onkin usein suurempien käteisosuus, jolla hoidetaan rahaston kokoon nähden pienet transaktiot. Kiertonopeusluvussa merkintöjen ja lunastusten osuus on eliminoitu.)

Suomi –rahaston indeksiin kuuluu noin 50 osaketta, jotka muodostavat noin 80 % Helsingin Pörssin markkina-arvosta, vähiten vaihdetuimmat osakkeet eivät ole mukana. Indeksiä rajoitetaan niin, että mikään osake ei nouse yli 10%:iin sekä siten, että yli 5%:in painoiset osakkeet eivät voi olla yli 40%:a indeksistä. Indeksin osakesarjat tarkistetaan puolivuosittain (kesäkuu, joulukuu), samoin osakkeiden painot (maaliskuu, syyskuu).

Viimeisimmässä katsauksessamme (2/2009) julkaistu Suomi –indeksirahaston vuosittainen kiertonopeus (42,77%) on hieman normaalia suurempi. Aiempien vuosien luvut näyttävät seuraavilta: 2008 / 22,55%, 2007 / 15,05% ja 2006 / 20,69%.

Viimeisimmällä tarkastelujaksolla indeksin koostumus on siis muuttunut hieman enemmän kuin aikaisempina vuosina. Poikkeuksellisen suuret heilahtelut yhtiöiden markkina-arvoissa viime kuukausina ovat aiheuttaneet sen, että eri indeksin laskentasäännöissä eri osakkeille asetetut painorajat ovat ylittyneet suuntaan jos toiseenkin.

Muut rahastot

Seligson & Co:n valikoimassa on myös ns. korirahastoja (Global Top 25 Brands, Global Top 25 Pharma), jotka eivät seuraa valmista indeksiä, vaan sijoittavat itse määrittelemämme osakekorin mukaisesti. Rahastojen osakkeita ei vaihdeta ilman erityisen painavia syitä ja siksi kiertonopeudet pysyvät vielä indeksirahastojakin alhaisempina. Rahastojen hajautussäännöt pitävät kuitenkin huolen siitä, että suuria riskikeskittymiä yksittäisiin osakkeisiin ei pääse syntymään.

Korkorahastoissa tulee väkisinkin arvopapereiden kiertoa niiden sisältämien velkakirjojen erääntyessä. Käytännössä tämä on kuitenkin hoidettavissa usein niin, että rahastoista tehtäviin lunastuksiin hankitaan varat myymällä juoksuaikansa lopulla olevia papereita. Pitkien korkojen rahastoissamme (Euro-obligaatio, Euro Corporate Bond) indeksiä mallinnetaan eli rahastot omistavat vain osan indeksin arvopapereista, mikä antaa myös hyvin mahdollisuuksia kiertonopeuden kurissa pitämämiseen.

Kiertonopeuden laskenta

Suomessa rahaston kiertonopeus lasketaan vähentämällä rahaston arvopapreiden ostojen ja myyntien yhteissummasta merkintöjen ja lunastusten yhteissumma (summa1). Salkun kiertonopeus on saadun luvun (summa1) suhde rahaston keskimääräiseen pääomaan tarkastelujaksolla.

Esimerkiksi kiertonopeus 100% tarkoittaa, että tarkastelujakson aktiviteetilla arvopaperit ovat vaihtuneet vuositasolla rahaston keskimääräisen pääoman verran.

Negatiivinen kiertonopeus tarkoittaa, että salkunhoitajan käymän arvopaperikaupan kokonaisvolyymi on ollut pienempi kuin merkintöjen ja lunastusten.

Kyseessä on kuitenkin nimenomaan sovittu laskentatapa, kiertonopeus ei ole mikään absoluuttinen luku. Esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa kiertonopeus lasketaan hieman eri tavoilla. Phoebus -rahaston vuosikirjassa Anders Oldenburg julkaisee molemmat luvut laskentatapoineen (s. 10, taulukon rivit 27 ja 28).

Kiertonopeuden merkitys

Sijoittajan kannalta tärkeää ei ole kiertonopeus sinänsä, vaan se että suurempi arvopapereiden kierto lisää rahastolta veloitettavan arvopaperikaupan kustannuksia. Tunnetun amerikkalaistutkimuksen mukaan arvopaperikauppa maksaa keskimääräiselle rahastolle noin 0,27 % rahaston pääomasta vuodessa. Eniten kauppaa käyvillä rahastoilla tämä luku voi olla huikean paljon suurempi.

Seligson & Co:n rahastoissa pyritään yleisesti ottaen minimoimaan kaupankäyntikulujen osuutta, mutta on selvää että aktiivista näkemystä ottavissa rahastoissa salkunhoitajan arvio eri sijoituskohteiden tuotto-odotuksissa voi joskus olla kiertonopeuden hallintaa tärkeämpi tekijä.

Sijoittajan on myös hyvä huomata, että Seligson & Co ei ole osa mitään välitystoimintaa harjoittavaa finanssikonsernia.

Jani Holmberg

Voiko tulevaisuudesta tietää?

2009-08-11T13:21:53+02:00

Katsauksessanne 2/2009 kirjoitatte mm. näin: " Sijoittajan on kuitenkin hyväksyttävä epävarmuus: tuottotasoa voi nostaa vain nostamalla myös riskiä".

Mitenköhän on, esimerkiksi kesällä 2008 hyvin ennakoitavissa oleva (mm sub prime lainojen ongelmat jo laajasti tiedossa) riski markkinoiden romahtamisesta oli helposti ennakoitavissa. Olisiko tuolloin siis muka saatu parempaa tuottoa riskiä ottamalla. EI olisi, vaan ihan päinvastoin, paras tuotto saatiin riskiä vähentämällä.

Kirjoituksenne mukaan tulevaisuudesta ei tiedetä mitään jne jne. Pakko sanoa, että mielestäni kirjoituksenne on monelta osin täyttä puppua.

Kiitos palautteesta. Seison kritiikistä huolimatta edelleen kirjoittamani takana – ko. artikkelin voi lukea tästä (s. 3). Seuraavassa kommentit yllä esitettyihin asiakohtiin.

Ennakointi ja kesä 2008

Voi olla, että riski markkinoiden romahtamisesta olisi ollut helposti ennakoitavissa kesällä 2008. Siitä huolimatta monissa suomalaistenkin varainhoitajien katsauksissa esitettiin vuosi ennen tämän kirjoittamista (eli elokuussa 2008) runsaasti näkemyksiä, joiden mukaan ”raakaöljyn halpeneminen on vakauttanut osakemarkkinoita” ja ”osakkeiden halpeneminen tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia niin kehittyneillä kuin kehittyvilläkin markkinoilla”. Oli siis ”oston paikka”.

Mutta se sanoista, entäs teot? Suomessa toimi vuoden 2008 lopussa 94 kappaletta kansainvälisiä yhdistelmärahastoja, siis sellaisia jotka voivat sijoittaa sekä osake- että korkoinstrumentteihin. Yksittäisten rahastojen korko- ja osakepainojen rajat vaihtelevat, mutta yhteensä katsottuna voitaneen pitää järkevänä oletuksena, että jako on perustilanteessa melko tasapainossa. Miten hyvin näitä rahastoja hoitavat ammattilaiset tiesivät tulevan ja osasivat vähentää riskiä?

Eivät ihmeemmin. Vuoden 2008 jälkipuoliskon keskimääräinen tuotto näillä rahastoilla oli -16,4 %. Samaan aikaan maailman osakemarkkinoita kuvaava MSCI World –indeksi tuotti -24,9 % ja ja euroalueen joukkovelkakirjat n. +10 %. Yhdistelmärahastojen tuotto oli siis heikompi kuin puhtaan tasapainoisen osake-/korkoallokaation tai – kun ottaa huomioon että osa korkosijoituksista varmasti oli vähemmän tuottaneissa lyhyissä koroissa – niin suurin piirtein samaa luokkaa.*

Tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla on menty markkinoilla toiseen suuntaan, mutta tappiota tuottaneita yhdistelmärahastoja on yhdistelty toisiinsa eli sulautettu sen verran vilkkaasti, että nyt kansainvälisesti sijoittavia sellaisia toimi Suomessa kesäkuun 2009 lopussa enää 82 kappaletta ja näistäkin yksi ihan uusi.

Vuoden sisällä - siis vuoden kesäkuun 2008 lopusta kesäkuun 2009 loppuun - suomalaiset kansainvälisesti sijoittavat yhdistelmärahastot tuottivat keskimäärin -10 %. MSCI Worldin tuotto vastaavana aikana oli -21,4 % ja pitkien korkojen +11,8 %. Rahastot siis jälleen ainakin aika lähellä tasapainoisen allokaation tilannetta (miinus kulut).

Aina voi tietenkin ajatella, että mitäs keskiarvoista: jotkut osaavat ennustaa, toiset eivät. Ennen kuin menee tässä ajatuksessa liian pitkälle ja sijoittaa esim. viimeisimmän kuuden kuukauden parhaaseen yhdistelmärahastoon, niin kannattanee huomata, että vuoden 2008 lopussa kyseinen rahasto oli luokassaan sijalla 93/94. Silloinen ykkönen on sentään nyt tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla pärjännyt pykälää paremmin, sijoitus 79/81.

Olisiko 2008 kesästä lukien saatu parempaa tuottoa riskiä ottamalla?

Jos olisi osannut arvioida markkinoiden lyhyen aikavälin kehitystä oikein, niin tietenkin olisi saanut parempaa tuottoa. Kuten aina.

Kyse on kuitenkin siitä, että kun ymmärretään että ammattilaisetkaan eivät osaa ennustaa esimerkiksi yllä olevan mukaisia puolen vuoden markkinaperiodeja, niin pitkällä aikavälillä parempaa tuottoa ei todellakaan voi saada muuten kuin ottamalla riskiä. Joskus riski kuitenkin toteutuu negatiivisesti ja tuoton asemesta tulee tappiota. Sitä sana ”riski” nimenomaan tarkoittaa.

Jos ei ota riskiä, saa pitkällä aikavälillä vain riskittömän koron mukaisen tuoton. Riskiä ottamalla syntyy mahdollisuus tuottoon – riippumatta siitä syntyykö se taidolla vai tuurilla – ja ilman riskinottoa ei kyseistä mahdollisuuttakaan siis ole.

Voiko tulevaisuudesta tietää?

Markkinat ovat aina väärässä - mutta mihin suuntaan?

Toisin sanoen: osakemarkkinoiden oikeaan osuvan ennustamisen kannalta ei olennainen kysymys ole ”voiko tulevaisuudesta tietää”, vaan ”voiko tulevaisuudesta tietää enemmän kuin muut sijoittajat”.

Markkinoiden hintataso heijastaa sijoittajien sen hetkistä tietoa tulevasta. Yksittäinen sijoittaja voinee toki rauhassa olettaa, että kyseessä ei varmaankaan ole ”oikea” hintataso, vaan se tulee taas pikapuoliin muuttumaan. Ongellimallisempaa on kuitenkin tietää mihin suuntaan muutokset kulloinkin kulkevat.

Jotta todella voisi tietää jonkin yhtiön osakkeen ”oikean” hintatason, pitäisi pystyä tarkasti – tai ainakin muita sijoittajia paremmin – arvioimaan miten yhtiön liiketoiminta kehittyy, miten markkina jolla yhtiö toimii kehittyy, mitä yhtiön kilpailijat saavat aikaan, miten yleinen korkotaso kehittyy, ovatko muut sijoittajat optimistisia vai pessimistisiä yhtiön/markkinan näkymien suhteen, jne.

Tarkennan siis aiempaa: tulevaisuudesta voi varmaankin tietää tai ainakin ounastella yhtä sun toista. Omista etiäisistä hyötyminen kurssitasojen vaihtelujen ennustamisen kautta onkin sitten jo paljon vaikeampaa. Pitää olla joko erikoistietoa, jota muilla ei ole tai ylivertainen kyky prosessoida kaikkien saatuvilla olevaa informaatiota. Ei helppoa.

Sen sijaan jokaisella sijoittajalla on erikoistietoa yhdestä olennaisesta asiasta: omasta tilanteesta ja omista tavoitteista. Markkina-arvailujen sijaan kannattaakin keskittyä varmistamaan, että oman salkun riskitaso vastaa juuri itselle sopivaa tavoitteiden ja turvantarpeen leikkauspistettä. Sen jälkeen on hyvä vielä varmistaa, että valittu riskitaso säilyy eikä tuottoa huku turhiin kuluihin. Ennustan, että Seligson & Co:n läpinäkyvät ja kustannustehokkaat rahastot ovat oiva väline tähän tarkoitukseen myös tulevaisuudessa.

Ari Kaaro

* Tilastot Sijoitustutkimuksen rahastoraportista

OMXH25 Indeksiosuusrahasto, osingot & tuotonmaksu

2009-05-27T10:23:42+02:00

ETF:nne osuuden arvo on kevään aikana jonkin verran poikennut indeksin arvosta, vaikka se on yleensä seurannut indeksin pistelukua. Vaikuttavatko keväällä maksetut osingot rahasto-osuuden arvoon?

Lyhyesti: kyllä.

Sitten tarkemmin. Seligson & Co OMX Helsinki 25 Indeksiosuusrahaston (eli ETF:n) osuuden arvo seuraa yleensä hyvin tarkasti itse OMXH25 –indeksin pisteluvun sadasosaa. Jos esimerkiksi indeksin pisteluku on 1 652 on yhden rahasto-osuuden arvo normaalisti lähellä sadasosaa tästä pisteluvusta, eli 16,52 euroa.

OMXH25 –indeksi on hintaindeksi, mikä tarkoittaa sitä, että yritysten maksamia osinkoja ei pääsääntöisesti lisätä indeksiin (poikkeuksena yritysten maksamat erityisosingot). Koska rahasto kuitenkin saa osinkorahat itselleen, eroaa rahasto-osuuden arvo keväisin osingonmaksukauden aikana indeksin pisteluvusta. Kun osinko irtoaa, lisätään se saamiseksi rahastolle, mikä nostaa rahasto-osuuden arvoa suhteessa indeksiin, johon osinkoa ei lisätä.

Rahasto kerää kertyneet osingot kevään aikana ja maksaa ne osinkokauden päätyttyä osuudenomistajille. Todellinen tuotonjako on yleensä kuitenkin hieman kertyneitä osinkoja pienempi, koska osinkotuloilla katetaan rahastoa rasittavia kustannuksia (kuten hallinnointipalkkio ja kaupankäyntikulut). Toisaalta taas osakelainoista saatu lisätuotto vaikuttaa positiivisesti tuotonjakoon - ja tietenkin pyrimme saamaan kertyneille korkovaroille mahdollisimman hyvän pieniriskisen korkotuoton.

Miten paljon rahasto-osuuden arvo sitten poikkeaa indeksistä? Se riippuu siitä, miten paljon osinkoja eli käteistä rahastoon on tarkasteluhetkeen mennessä kertynyt. Rahaston arvo muodostuu sen omistamista arvopapereista sekä käteisestä, saamisista kuten osinkosaamisista ja mahdollisista veloista (esim. hallinnointipalkkiovelka rahastoyhtiölle). Rahaston tarkka koostumus julkaistaan päivittäin osoitteessa http://www.seligson.fi/omxh25/Creationunit/merkintayksikko.xls. Merkintäyksikkö on rahaston ”tukkuerä”, jolla tarkoitetaan 25 000 rahasto-osuutta.

Merkintäyksiköstä näkee osakeomistusten lisäksi myös sen paljonko käteistä rahastossa on. Jos yhdessä merkintäyksikössä on esim. 25 000 euroa käteistä, tarkoittaa tämä sitä, että yhdessä rahasto-osuudessa on 1 euron verran käteistä (25 000 euroa jaettuna 25 000 osuudella). Tällöin rahasto-osuuden arvon tulisi olla noin euron korkeampi kuin indeksipisteluvun sadasosan. Alun esimerkin mukaisesti: jos indeksin pisteluku on 1 652 on yhden rahasto-osuuden arvo 16,52 + 1,00 euroa eli 17,52 euroa.

Osinkokauden lopussa, yleensä toukokuun puolivälin jälkeen, Rahastoyhtiön ylimääräinen yhtiökokous päättää rahaston tuotonjaosta. Rahaston tuotonjako ajoittuu yleensä touko-kesäkuun vaihteeseen, ja tuotonjaosta ilmoitetaan pörssitiedotteella sekä rahaston kotisivuilla www.seligson.fi/omxh25/.

Rahastosta jaetaan tuottona sen saamat osingot siten, että osuuden arvo palautetaan taas vastaamaan indeksipisteluvun sadasosaa. Rahaston tuotonmaksu alentaa siten rahasto-osuuden arvoa vastaavalla määrällä. Jos tuottona jaetaan esim. 0,79 euroa per osuus, laskee rahasto-osuuden arvo juuri tuon 0,79 euroa irtoamispäivänä, koska rahastosta maksetaan ulos tämän verran käteistä per rahasto-osuus. Loogista, eikö totta?

Jani Holmberg, Jaana Timonen

Rahamarkkinan sääntömuutos

2009-03-10T12:22:09+02:00

Miksi Rahamarkkinarahastoon on tulossa sääntömuutos, jonka mukaan se saa sijoittaa yritystodistuksiin, joiden omistajana on euroalueen valtio yli 90 %:n osuudella? Lisääntyykö rahaston riskitaso? Voiko rahasto sijoittaa yritystodistukseen, jos yrityksen omistavan valtion luottoluokitus on huono?

Muutoksen tarkoituksena ei ole lisätä rahaston riskiä tai muuttaa sen luonnetta, vaan sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen markkinoilla.

Maaliskuun 2009 loppuun voimassa olevissa säännöissä vastaava kohta kuuluu näin:

"Rahasto ei sijoita yritysten liikkeeseenlaskemiin yritystodistuksiin ellei yhtiöillä ole valtion takausta tai niiden luottokelpoisuusluokitus ole korkein (AAA, Aaa)."

Uutta on siis se, että rahasto saa sijoittaa myös "...yritystodistuksiin, joiden liikkeeseenlaskijana on yritys, josta euroalueeseen kuuluvan valtion omistusosuus on yli 90 %."

Sääntömuutoksella varmistetaan, että rahasto voi halutessaan sijoittaa markkinoille tulleiden uusien toimijoiden liikkeeseen laskemiin instrumentteihin, mikäli nämä sopivat rahaston yleiseen profiiliin.

Esimerkkinä tällaisista on Suomen valtion kokonaan omistama Solidium (joka ei tosin ole yhtiönä uusi, mutta nyt uudessa roolissa). Myös joidenkin yritysten kansallistaminen liittyy asiaan: mahdollisella kansallistamisellahan on usein nimenomainen tarkoitus turvata kyseisen yrityksen toimintakyky ja luottokelpoisuus markkinoilla.

Sääntökohta ei sulje pois mahdollisuutta siitä, että rahasto sijoittaisi valtio-omisteisen yhtiön yritystodistukseen, vaikka kyseisen valtion luottoluokitus olisi muutakin kuin korkein mahdollinen. Tässäkään kohtaa muutos ei tosin ole suuri, myös vanhat säännöt antoivat mahdollisuuden sijoittaa esimerkiksi minkä tahansa euroalueen valtion liikkeeseen laskemiin rahamarkkinainstrumentteihin, riippumatta valtion luottoluokituksesta.

Täytyy myös muistaa, että rahasto tuskin käytännössä sijoittaa kaikkiin niihin rahamarkkinavälineisiin, joihin se voi sijoittaa. Vielä kerran: tarkoituksemme ei ole muuttaa rahaston varovaista sijoituspolitiikka.

Jaana Timonen, Jani Homberg / salkunhoitajat

Yritysriskiä korkosalkkuun?

2008-12-02T16:33:22+02:00

Olen rahamarkkinarahastonne asiakas. Yrityslainoihin sijoittavan Euro Corporate Bondin tuotto on kuitenkin tämän hetken odotusten valossa paljon rahamarkkinarahastoa parempi. Kannattaisiko jo vaihtaa siihen?

Vastaus riippuu ennen sijoittamisen tavoitteista. Jos tavoitteena on pitää käteisvarat mahdollisimman vakaassa ja turvallisessa instrumentissa, niin vastaus on helppo: pysy rahamarkkinarahastossa.

Jos taas haluat pyrkiä tällä sijoitussalkkusi osalla rahamarkkinaa hieman parempaan tuottoon ja olet valmis ottamaan siihen liittyvän riskin, niin sitten voi olla fiksua harkita hajautusta esimerkiksi rahamarkkinarahaston ja Euro Corporate Bondin kesken ja ehkä joissain tapauksissa – siis tavoitteista riippuen – jopa vaihtoa kokonaan.

Ilmaista lisätuottolounasta ei kuitenkaan korkomarkkinoillakaan tarjoilla, vaan suuremman tuoton odotuksesta maksetaan enemmällä altistumisella arvonlaskun uhalle.

Euro Corporate Bondissa on rahamarkkinaan verrattuna suurempi riski kahdella tavalla: ns. yritysriski (rahaston kauttahan lainaat rahaa yrityksille ja jos huonosti käy, niin ne eivät pysty maksamaan lainaansa takaisin) sekä korkoriski (yrityksille tätä kautta antamasi lainat ovat rahamarkkinarahaston korkopapereita pidempiaikaisia, jolloin lisääntyy riski siitä, että yleinen korkotaso laina-aikana nousee ja siten salkussasi olevien vähempikorkoisten papereiden arvo laskee). Rahaston tällä hetkellä rahamarkkinaa parempi tuotto-odotus heijastelee juuri näitä riskejä.

Etenkin instituutiosijoittajilla on usein selkeästi määritellyin hajautusperustein rakennettu erillinen korkosalkku. Jos sen strategiaan sopii pidempien euromääräisten yrityslainojen suurempi painottaminen nyt kun niiden juokseva tuotto-odotus on lyhyitä korkoja korkeampi, on selkeä ja kustannustehokas Euro Corporate Bond ilman muuta erinomainen väline hajautusajatusten käytännön toteutukseen.

Yksityishenkilöiden on usein fiksua miettiä käteisen osuus ennen muuta puskurina tai kassana, joka on luontevinta määritellä euroissa: "haluan, että minulla on aina vähintään xx euroa sijoitettuna mahdollisimman turvallisesti ja likvidisti". Nämä varat sopivat mainiosti rahamarkkinarahastoon ja lisäriskiä kannattanee ottaa ennen muuta sijoituksissa, joissa riskinotosta voi saada mahdollisimman hyvän korvauksen. Osakesijoitusten pitkän aikavälin tuotto-odotus on suurempi kuin korkosijoitusten ja siten monille sopii sijoitussuunnitelma, jossa on riittävä "vararahasto" ns. pahan päivän varalle ja sen lisäksi hyvin hajautettu pitkäjänteinen osakesalkku.

Päätöksenteon puitteita voi ehkä konkretisoida, jos miettii miksi alun perin sijoitti Seligson & Co Rahamarkkinarahasto AAA:han. Seuraavassa joitakin vaihtoehtoja ja niistä seuraavia toimenpidesuosituksia.

· Etsin mahdollisimman turvallista paikkaa käteisvaroilleni.

Hyvä, pysy rahamarkkinarahastossa.

· Halusin turvallisen paikan käteisvaroilleni alhaisilla kustannuksilla ja hyvällä likviditeetillä.

Mainiota, pysy rahamarkkinarahastossa.

· Olin sijoittaessani sitä mieltä, että käteisen tyyppinen rahamarkkinarahasto tarjosi silloin parhaan riski-/tuottosuhteen. Haluan kuitenkin tehdä uusia arvioita aina korkomarkkinoiden tilanteen muuttuessa.

Selvä peli. Jos arviosi osoittaa nyt, että jokin muu vaihtoehto kuin lyhyet korot (esim. Euro Corporate Bond) on riski-/tuottosuhteeltaan parempia nimenomaan tulevaisuudessa, niin lienee valitsemasi strategian mukaista vaihtaa siihen. Onnea matkaan!

(P.S. Harkitsethan ns. nollasta sataseen vaihdon lisäksi myös sitä asteittaista harkittua hajauttamista?)

· Rahasto oli tietolähteen XX mukaan vertailuryhmänsä kärkirahasto.

Ymmärrän. Tätä kirjoitettaessa monista erityisesti yritysriskiä sisältävistä lyhyenkin koron lainapapereista saa kohtuullisen hyviä korkoprosentteja. Jos siis tavoittelet nimenomaan tätä riski-/tuottosuhteen ulottuvuutta (etkä luottoriskiä), niin Euro Corporate Bondia parempi vaihtoehto lienee jokin aktiivisesti hallinnoitu lyhyen koron rahasto. Näitä ei kuitenkaan löydy meidän valikoimistamme, vaan minun on neuvottava kääntymään jonkin muun palveluntarjoajan puoleen. Melko varmasti joku aktiivisista lyhyen koron salkunhoitajista onnistuu esimerkiksi seuraavan vuoden tilastoissa paremmin kuin meidän passiivinen ja konservatiivinen rahamarkkirahastomme – valitettavasti ainakaan allekirjoittaneella ei ole mitään tietoa siitä kuka. Valintaa vaikeuttaa se, että se pitäisi tietää nimenomaan etukäteen – sijoituskohteen valitseminen historiallisen tuoton perusteella ei kovin usein kannata.

· Rahamarkkina AAA kuuluu olennaisena osana varallisuuteni hoitoa ohjaavaan sijoitussuunnitelmaan, muodostaen vararahaston ja ns. käyttövarallisuuden kassan.

Erinomaista! Pysy suunnitelmassasi.

Ari Kaaro

Rahamarkkinakysymyksiä

2008-09-24T13:19:39+02:00

Viime päivien markkinatapahtumien vuoksi olemme saaneet lukuisia kysymyksiä rahamarkkinarahastostamme. Tässä vastaukset yleisimpiin.

Myös monet rahamarkkinarahastot ovat näyttäneet viime aikoina negatiivisia lukuja. Seligson Rahamarkkina AAA sen sijaan vain positiivisia. Mistä tämä johtuu ja voiko hyvään kehitykseen luottaa?

Rahamarkkinarahasto AAA:n sijoituspolitiikka on erittäin varovainen. Rahaston kulutaso on alhainen emmekä tavoittele lisätuottoa lisäriskillä.

Käsityksemme mukaan rahamarkkinarahaston rooli on olla nimenomaan turvapaikka sille varallisuudelle, jota ei haluta asettaa alttiiksi esimerkiksi osakemarkkinoiden heilahteluille. Riskiä kannattaa ennemmin ottaa muissa instrumenteissa: sellaisissa, joissa onnistuneesta riskinotosta voi saada huomattavasti rahamarkkinavälineitä paremman korvauksen.

Tarkoituksemme on pitää rahaston sijoituspolitiikka edelleenkin erittäin varovaisena. Rahaston sijoituksista saa ajantasaista tietoa sen esittelysivun kautta (linkki ”Rahaston sijoitukset oikean reunan palkissa, päivitys 2 kertaa kuukaudessa).

Sanotte, että Seligson Rahamarkkina AAA:n riskitaso on hyvin alhainen. Mitä se täsmällisemmin ottaen tarkoittaa?

Kysytään ensin mitä on riski? Tätä kysymystä mietitään tarkemmin esimerkiksi yksinkertaistetun rahastoesitteemme sivulla 6.

Jos lähdetään siitä, että riski on useimmille sijoitetun pääoman menettämistä tai sen arvon pitkäaikaista laskua, niin Seligson & Co Rahamarkkinarahasto AAA:n riski tosiaan on hyvin pieni. Rahaston sijoitukset tehdään lyhyisiin, keskimäärin 3 kk pituisiin mahdollisimman vähäriskisiin korkoinstrumentteihin. Riski on myös hajautettu: rahaston salkku sisältää arvopapereita useilta eri liikkeeseenlaskijoilta.

Mikä on riskin toteutumisen todennäköisyys? Entä sen, että sijoittamani pääoma pienenee?

Hyvin pieni. Täsmällistä todennäköisyyslukua ei tietenkään pysty antamaan, koska kyse olisi kuitenkin ennalta arvaamattomista tapahtumista.

Sijoitussuosituksemme Rahamarkkinarahasto AAA:lle on yli 1 kk. Yli kuukauden mittaisissa sijoituksissa ei rahaston 10-vuotisen historian aikana ole kertaakaan käynyt niin, että alkuperäinen pääoma olisi pienentynyt. Ei myöskään ole mitään syytä olettaa, niin tulisi käymään, mutta 100%:lla varmuudella ei tietenkään voi luvata. Rahoitusmaailmassahan on tapahtunut yllätyksiä ennenkin, ei vähiten syyskuun 2008 aikana. Niistä rahasto on kuitenkin selvinnyt kuten pitääkin.

Onko Rahamarkkina AAA:n riski suurempi vai pienempi kuin pankkitalletuksessa?

Riippuu sijoituksessa. Pienen sijoitussumman kohdalla riski on siinä mielessä suurempi, että talletukset talletussuojarahastoon (TSR) kuuluvissa pankeissa ovat TSR:n kautta ”vakuutettuja” 50 000 euroon asti.

Suurien summien kohdalla rahamarkkinarahaston kautta saatava hajautus saattaa olla TSR:n antamaa suojaa tehokkaampi keino hallita riskiä. Tätä on kuitenkin lähes mahdoton tietää täsmällisesti etukäteen, vaan lopullinen tulema riskien realisoituessa riippuu siitä, minkälainen rahoitusmarkkinoiden erityistilanne on kyseessä, mikä pankki on kyseessä ja mitä rahaston salkussa sillä hetkellä on.

Kannattaa myös huomata, että tuo TSR:n 50 000 euroa per talletus on TSR:n maksimikorvaus, sisältäen siis mahdolliset korvauksen viivästymisestä aiheutuvat korot. Rahamarkkinarahasto AAA:n kohdalla ei menetä käyttömahdollisuutta varoihin ja rahaston muut talletukset jatkavat koron kerryttämistä, vaikka yksi pankeista jonka talletustodistuksia rahastossa on menisikin nurin.

Jos useampia pankkeja kaatuu samanaikaisesti, on riskivertailussa jälleen kyse siitä, mistä pankeista täsmälleen on kyse - mitä on ko. sijoittajan portfoliossa ja mitä rahaston.

(Talletussuojarahasto on pankkien keskinäinen pooli, joka kerää jäseniltään ”kannatusmaksuja”. Rahastolla oli vuoden 2007 lopussa varoja noin 474 miljoonaa euroa ja rahaston potentiaalisesti korvattavien varojen määrä 38 miljardia euroa, ks. TSR:n vuosikertomus 2007.)

Mitä tapahtuu, jos jokin pankeista, joiden talletustodistuksiin rahasto on sijoittanut menee yhtäkkiä nurin?

Rahasto todennäköisesti menettää suurimman osan sijoituksensa arvosta tältä osin. Vaikka kysymys onkin lyhytaikaisista sijoituksista, ei rahaston varoja ei toki sijoiteta talletuksiin pankeissa, joiden kohdalla on olemassa näin vakavia epäilyjä. Kuten sanottu, emme etsi lisätuottoa lisäriskillä, vaan teemme parhaamme sijoittaaksemme rahaston varat mahdollisimman turvallisesti.

Miksi rahastolla ei viime aikoina ole ollut salkussaan Suomen valtion papereita?

Suomen valtiolla ei viime aikoina ole ollut tarvetta lyhytaikaiseen lainaan.

Sopiiko rahasto "parkkipaikaksi" markkinoiden levottomuuden aikana?

Kyllä.

Salkunhoitajat Jaana Timonen & Jani Holmberg

Suoraan vai rahastojen kautta?

2008-08-22T11:05:44+02:00

Viime aikoina on monelta taholta kuulunut sellaista viestiä, että sijoittajan tuotot hukkuvat rahastojen palkkioihin ja että sijoittaminen suoraan osakkeisiin olisi järkevämpää. Siksi kysyisinkin ”puolustuspuhettanne” siitä, miksi minun pitäisi jatkossakin sijoittaa Seligson & Co:n rahastoihin eikä suoraan osakkeisiin?

Mediassa esiintyvissä ”rahastot ovat kalliita” –kommenteissa niputetaan yleensä yhteen kaikki rahastot. Rahastojen välillä on kuitenkin SUURIA keskinäisiä eroja: Suomessa myytävien sijoitusrahastojen pelkät hallinnointipalkkiot ovat useimmiten 3-4 kertaa korkeampia kuin esimerkiksi Seligson & Co –indeksirahastojen.

Rahastoissa on hallinnointipalkkion lisäksi myös muita kustannuksia. Joissakin rahastoissa on huomattavan korkeita merkintä- ja lunastuspalkkioita (myös meillä, esim. Russian Prosperity –rahastossa). Edelleen rahastojen kaupankäynti aiheuttaa kustannuksia, joiden täsmällisestä määrästä sijoittajan voi olla joidenkin rahastojen kohdalla vaikea saada selvää.

Rahastojen arvopaperikauppaa vilkastuttaa muun muassa hyvin aktiivinen salkunhoitotyyli sekä osuudenomistajien tekemät merkinnät ja lunastukset. Seligson & Co:n rahastot pyrkivät pitämään kaupankäynnin kustannukset kurissa. Indeksirahastoissamme on lisäksi osuudenomistajien merkinnöissä ja lunastuksissa pieni 0,1 %:n suuruinen kaupankäyntipalkkio, joka maksetaan rahastoon. Se korvaa pitkäjänteisille sijoittajille muiden osuudenomistajien aikaansaaman arvopaperikaupan kustannuksia.

Rahastoissa on ilman muuta myös etuja verrattuna suoraan osakesijoittamiseen. Hyvän hajautuksen luominen saattaa myös maksaa suorassa sijoittamisessa enemmän, koska osakekaupankäynti pienillä summilla on usein kalliimpaa kuin sijoitusrahastojen suhteellisen suurilla volyymeilla.

Joka tapauksessa hyvin hajautetun pitkäjänteisen salkun ylläpitäminen tulee rahaston kautta edullisemmaksi, koska salkun tasapainottamiseen liittyvistä myynneistä ei tarvitse maksaa luovutusvoittoveroa, vaan vero maksetaan vasta sitten kun rahasto-osuuksia realisoidaan rahaksi.

Rahastoilla on myös etuja osinkojen verokohtelussa (riippuu tosin osinkoja maksavan yhtiön noteerausmaasta) eli osingot saadaan usein kasvattamaan pääomaa edullisemmin kuin suorassa osakesijoittamisessa ainakin mikäli pitkäjänteisiin sijoituksiin liittyvä hankintameno-olettama säilyy Suomen verolainsäädännössä.

Yrityksille ja yhteisöille rahastot tuovat kustannussäästöjä muun muassa kirjanpito- ja tilintarkastuspuolella: rahasto-osuuksia on helpompi käsitellä kuin suurta määrä osakkeita ja niiden osinkotapahtumia, sulautumisia, hajaantumisia, jne. Sama helppous ja ajansäästö koskee tietenkin myös yksityistä sijoittajaa, mutta suoraa kustannussäästöä ei välttämättä synny, jos ei käytä ulkopuolista kirjanpitäjää tai laske omalle ajankäytölle hintaa.

Edelleen kansainvälinen hajauttaminen on rahastoilla helppoa ja ainakin Seligson & Co:n indeksirahastoilla myös edullista. Osakekauppa ulkomaisilla osakkeilla ja muun muassa siihen euroalueen ulkopuolella liittyvä valuuttakauppa ei ollenkaan välttämättä ole yksinkertaista ja edullista.

Myös korkojen ja osakkeiden välisen allokaation luominen ja ylläpito on etenkin selkeillä indeksirahastoilla täsmällistä ja yksinkertaista. Joustava sijoittaminen suoraan korkomarkkinoille vaatii melkoisia pääomia.

Jos haluaa erittäin helpon vaihtoehdon, voi myös korko- ja osaketasapainon ylläpitämisen ulkoistaa varainhoitorahastolle. Tällöin näiden välinen tasapainottaminen tapahtuu rahaston sisällä ilman veroseuraamuksia. Tietenkin myös varainhoitorahasto kannattaa valita niin, että sen kustannustaso on järkevä. Tämä voi olla hankalaa, koska joskus esimerkiksi rahastojen rahastoista ilmoitetaan vain "kuoren" hallinnointipalkkio, ei sijoituskohteena olevien rahastojen. Seligson & Co Pharos on markkinoiden edullisin - ja kustannusraportoinniltaan läpinäkyvin - korko- ja osakemarkkinoille tasapainoisesti sijoittava varainhoitorahasto.

Yhteenvetona siis: kalliit rahastot ovat kalliita, edulliset eivät ole. Yksinkertainen on tehokasta.

Ari Kaaro

P.S. Sijoittamista arvopapereihin rahastojen kautta tai suoraan ei tietenkään tarvitse nähdä toisiaan poissulkevina vaihtoehtoina. Hyvä malli on esimerkiksi ns. ydin ja satelliitit, josta tarkemmin vaikkapa yksinkertaistetussa rahastoesitteessämme (s. 5). Voi olla erittäin järkevää luoda hajautettu pitkäjänteinen osake-/korkosalkku edullisilla rahastosijoituksilla ja sijoittaa sen lisäksi suoraan sellaisiin yhtiöihin, alueisiin tai toimialoihin, jotka katsoo tuntevansa erityisen hyvin. Joka tapauksessa on tärkeää pitää kokonaisuuden kustannukset kohtuullisina ja valitut instrumentit sillä tavalla selkeinä, että ei pääse syntymään riskikeskittymiä, joita ei ole tietoisesti valinnut.

Miksi yrityskorkorahastossa valtion lainaa?

2008-07-08T12:44:36+02:00

Huomasin rahastoluotaimella, että yrityskorkorahasto Euro Corporate Bondissa on Suomen valtion joukkolainaa. Miksi ihmeessä?

Lyhyt vastaus: se helpottaa salkun mallintamista.

Sitten tarkemmin. Lainataanpa yksinkertaistettua rahastoesitettämme. Euro Corporate Bondin kohdalla siinä sanotaan näin:

”Rahaston tavoitteena on seurata vertailuindeksinsä tuottoa. Indeksi mittaa yritysten liikkeellelaskemien euromääräisten joukkolainojen kehitystä. Indeksi sisältää yli 500 joukkolainaa, markkina-arvoltaan yhteensä noin 400 miljardia euroa. Rahasto ei sijoita näihin kaikkiin, vaan pyrkii jäljentämään indeksin ominaisuudet vähäisemmällä määrällä arvopapereita.”

Käytännössä indeksin sisällöstä muutama prosentti on korkeimman luottoluokituksen eli AAA-joukkolainoja. Suomen valtion obligaatiota on käytetty edustamaan tätä ryhmää.

Miksi sitten emme ole sijoittaneet suoraan AAA luottoluokituksen yrityslainoihin? Rahasto vastaanottaa merkintöjä ja lunastuksia joka päivä, ja näiden aiheuttamaan kaupankäyntitarpeeseen on järkevää pitää jonkin verran erittäin likvidejä sijoituksia. Kaupankäynnin spreadit ovat huomattavasti kapeampia valtion lainoilla kuin yrityslainoilla, joten likviditeettiriskin hallinnan kannalta olemme nähneet sijoitukset valtion joukkolainoihin perusteltuina. Rahasto voisi toki pitää myös hieman suurempaa käteiskassaa, mutta sijoittamalla valtion joukkolainoihin saadaan korkoriski pidettyä lähempänä indeksiä.

Tuottoerot ovat yrityslainojen ja valtionlainojen välillä ovat viime vuosina olleet erittäin pieniä ja valtionlaina on siten ollut tehokas ”proxy” korille AAA-luokiteltuja yrityslainoja. Nyt tuottoerot ovat kuitenkin taas lähteneet normalisoitumaan ja yritysriskistä alkaa pikku hiljaa saada aidosti lisätuottoa. Jos tämä kehitys jatkuu, saattavat rahastomme sijoitukset tulevaisuudessa suuntautua selkeämmin yrityslainapuolelle myös korkeimman luottoluokituksen suhteen.

Jani Holmberg, salkunhoitaja

Aika ostaa osakkeita?

2008-05-29T14:26:37+02:00

Olen usean eri varainhoitajan asiakas. Lähes kaikki muut tuntuvat olevan sitä mieltä, että nyt olisi taas jo aika ostaa osakkeita, kuulemma myös Warren Buffett on tätä mieltä. Seligsonin edustajalta en saanut selvää mielipidettä asiasta. Mikä on yhtiönne kanta, joko markkinoiden pohja on nähty?

Kiitos, että kärsivällisyytesi riittää kysymään vielä uudestaankin. Kysymyksessa on itse asiassa monta osaa - otetaan ne yksi kerrallaan.

”Onko nyt aika ostaa osakkeita?”

”Suattaapi olla, suattaapi olla olemattakin”, sanoisi kai savolainen.

Vastaus riippuu siitä miltä sijoittajan salkku näyttää nyt ja mitä hän sijoittamisella tavoittelee. Jos salkussa on jo valmiina osakkeita niin paljon, että markkinoiden myllerrys vaikeuttaa keskittymistä muuhun, ei osakepainoa varmaankaan kannata lisätä. Jos taas tavoitteena on vaikkapa säästää lisävarallisuutta yli 10 vuoden kuluttua alkaville eläkepäiville, niin osakkeiden asteittainen lisääminen salkkuun on todennäköisesti hyvinnii viksua.

Ymmärrän, että tämä vastaus ei osu kysymyksen ytimeen. Kysymällä ”onko nyt aika ostaa osakkeita?” halutaan yleensä kuulla olettaako vastaaja osakekurssien nousevan esimerkiksi lähikuukausina.

Sitä ei kuitenkaan tiedä kukaan - oikeasti. Tämä on helpompaa ymmärtää, jos asettaa muutamia lisäkymyksiä.

Ensinnäkin voi kysyä itseltään, miksi joku joka oikeasti tietää miten markkinat tulevat lähiaikoina käyttäytymään olisi jakelemassa tätä tietoa toisille? Miksi hän ei lainaa niin paljoa rahaa kuin ikinä irti saa ja sijoita ”tietonsa” mukaisesti?

Tai jos pääomia/luottoa omaan sijoittamiseen ei ole, niin miksi hän ei myy tietojaan maailman suurimmille sijoittajille, joiden konsultoinnista irtoaisi varmasti parhaat palkkiot? Jos syy on siinä, että neuvojalla ei ole osoittaa arvelujensa tueksi sellaista faktaa tai päättelyketjua, että suurisalkkuiset ammattilaiset olisivat valmiita neuvoista maksamaan, niin miksi Sinä häntä uskoisit?

Saman asian voi ajatella näinkin päin: jos ylipäänsä olisi mahdollista toistuvasti hankkia tieto siitä, mihin markkinat ovat menossa, niin eikö silloin olisi todennäköistä, että suurimmat sijoittajat – joilla on eniten resursseja – pystyisivät hankkimaan parhaat asiantuntijat ja tuottamaan myöskin muihin nähden ylivoimaisia sijoitustuottoja? Todellisuudessa kuitenkin isot instituutiosijoittajat sijoittavat suuremman osan varoistaan passiivisesti kuin yksityisijoittajat.

Neuvojille on hyvä esittää seuraava kysymys: jos kerran nyt on aika ostaa osakkeita (korkoja, asuntoja, raaka-aineita... mitä milloinkin), niin kuinka pitkäksi ajaksi kannattaa sijoittaa ja milloin pitää taas myydä? Jos saa täsmällisen vastauksen, kannattaa laittaa se muistiin ja tarkistaa kuinka kävi – ja toistaa sama muutamia kertoja ennen kuin laittaa oikeaa rahaa likoon. ”Kompastelu voep estee kuatumisen”, sanoo savolainen.

Jos taas vastaus on ”sitten kun tarvitset rahaa”, ”kun tilanne muuttuu” tai ”osakkeitahan kannattaa toki ajatella pitkän aikavälin sijoitukseksi”, niin neuvon käytännön asiasisältö ei loppujen lopuksi eroa meidän vastauksestamme, joka siis on: niin ostojen kuin myyntien oikea aika riippuu kustakin sijoittajasta, hänen tilanteestaan ja tarpeistaan.

”Kuulemma myös Warren Buffett on tätä mieltä.”

Tulkittua totuutta. Käsitys juontaa todennäköisesti alkunsa Warren Buffettin haastattelusta Fortune –lehdessä, jossa hän sanoi näin: ”Osakkeet ovat edullisempia nyt kuin vuosi sitten. Tai kolme vuotta sitten.” Osakkeiden oston hän kehotti tekemään pikku hiljaa erissä ja suuntaamaan sijoitukset pääasiassa indeksirahastoihin.

Buffett varoitti myös, että ei pidä olettaa markkinoiden tuottavan joka vuosi, viikko tai kuukausi, mutta ”...talouden tuottavuus kasvaa vuosi vuodelta, pitkällä tähtäimellä markkinat nousevat. Sijoittaja voi jäädä siitä paitsi vain maksamalla liian suuria palkkioita tai yrittämällä ajoittaa markkinoiden liikkeitä.”

Jos jutun englanninkielisyys ei ole este, kannattaa ehdottomasti lukea itse haastattelu eikä referaatteja. Meillä neuvojilla on kuitenkin aina jokin lehmänkanttura jossain ojassa.

”Onko markkinoiden pohja nähty?”

On rationaalista olettaa, kuten Warren Buffett, että pitkällä aikavälillä osakemarkkinat tuottavat paremmin kuin esimerkiksi vähempiriskiset korkosijoitukset. Mutta pitkä aika voi huonolla tuurilla olla hyvinkin pitkä, esimerkiksi reilusti ylikin usein nyrkkisääntönä esitetyn 10 vuoden.

Kysymyksen voisi varmaan muotoilla näinkin: ”Tullaanko lähitulevaisuudessa näkemään alhaisempia markkinatasoja kuin nyt?”

Tätä emme tiedä. Joka tapauksessa sijoittajan on aina järkevää varautua siihen, että osakemarkkinat saattavat nopeassa tahdissa laskea...no, ainakin 50%. Maailmassa voi tapahtua melkein mitä vaan: käsi ylös se, joka osasi ennustaa World Trade Centerin terrori-iskun ja ajoittaa osakesijoituksensa sen mukaan... Ei siis osakkeisin varoja, joita aikoo tarvita muutaman vuoden tähtäimellä.

Luotettava tieto siitä onko markkinoiden heilunnassa tapahtunut siirtymä pidempiaikaiseen nousu- tai laskutrendiin edellyttäisi joko muita sijoittajia parempaa tietoa talouksien ja yhtiöiden tulevasta kehityksestä ja/tai muita parempia prosesseja kaikilla olevan tiedon jalostamiseksi luotettaviksi ennusteiksi. Harvalla on kumpaakaan.

- - - - -

Kyllä/ei –vastausta meiltä ei siis yleiseen ajoituskysymykseen edelleenkään saa.

Sen sijaan olemme ilman muuta valmiita keskustelemaan kaikkien asiakkaidemme (tai sellaiseksi aikovien) kanssa tarkemmin heidän henkilökohtaisesta tilanteestaan ja sijoitustavoitteistaan. Ainoastaan niin on mahdollista pohtia rationaalisesti, muuhun kuin markkina-arvailuihin perustuen, onko nykyinen allokaatio kohdallaan vai pitäisikö ottaa mukaan uusia instrumentteja tai säätää olemassaolevien sijoitusvälineiden painoja.

Tärkeimmät päätökset liittyvät lähes aina riskiin: kuinka paljon varallisuudestaan sijoittaja on valmis paremman tuoton toivossa altistamaan osakemarkkinoiden epävarmuudelle.

Loppu on helpompaa: riskitasoltaan sopivan hyvin hajautetun ja kustannustehokkaan sijoitussalkun kanssa ei tarvitse jatkuvasti pohtia olisiko nyt aika tehdä niin tai näin vai toisin päin. Pikku hiljaa ja hötkyilemättä sijoittaja saa osansa kansantalouksien kasvusta ja tuottavuuden tehostumisesta: ”Mikä laalulla tulloo, se laalulla tulloo. Anna tok tulla vuan.”

Ari Kaaro

(hämäläinen)

Tuottosidonnainen palkkio ja volatiliteetti

2008-04-16T13:22:15+02:00

Miten tuottosidonnainen palkkio vaikuttaa erilaisissa markkinatilanteissa rahaston volatiliteettiin? Onko vaikutus erilainen Pharoksessa, joka perii tuottosidonnaista vain positiivisesta tuotosta, verrattuna muihin aktiivisiin rahastoihinne, joiden tuottosidonnainen palkkio perustuu vertailuindeksiä parempaan tuottoon?

Alan kirjallisuudessa oletetaan usein, että tuottosidonnainen palkkio pehmentää rahaston tuottokäyrää, koska monesti laskentatapa on sellainen että hyvien jaksojen ylituottoja tavallaan ”siirretään” tasoittamaan huonojen jaksojen kuoppia (ks. esim. Goetzmann & al., tästä). Suomeksi sanottuna tuottosidonnaisen palkkion uskotaan siis vähentävän volatiliteettiä.

Tuottosidonnaisen palkkion määräytymistapoja on kuitenkin monia eikä yleissääntöä vaikutuksesta volatiliteettiin ole. Kysymys on muun muassa tarkastelujaksoista: jos tuottosidonnainen palkkio nollaantuu esimerkiksi vuosittain, niin vuosihavaintoina laskettaessa sen vaikutus todennäköisesti onkin volatiliteettiä vähentävä. Sen sijaan vuoden sisällä se saattaa sitä jopa lisätä, kun päivittäisessä arvonlaskennassa joko on tuottosidonnainen palkkio (jos ylituottoa on laskentapäivään mennessä kertynyt) tai sitten ei ole (jos ylituotto vertailukohtaan nähden poistuu).

Hyvä esimerkkki on Russian Prosperity Fund Euro –rahastomme. Rahastossa on kaksi muuten samanlaista osuussarjaa, mutta toisessa (”suomalaiset” A-osuudet) on alempi kiinteä palkkio ja sen lisäksi tuottosidonnainen ja toisessa (”kansainväliset” K-osuudet) vain kiinteä palkkio. Osuuslajien volatiliteetit eri ajanjaksoille (31.3.2008 taaksepäin) ovat seuraavassa taulukossa:

	K	A
3 kk	14,62 %	15,48 %
1 v	11,18 %	11,79 %
2 v	14,09 %	14,67 %
3 v	15,07 %	15,57 %

Tässä tapauksessa tuottosidonnainen palkkio on siis itse asiassa lisännyt volatiliteettiä.

Kysymyksen kuului myös lisämääritelmä ”erilaisissa markkinatilanteissa”. Tähänkään ei ole olemassa yhtä ainoaa yleisvastausta, vaan volatiliteettivaikutus riippuu myös eri markkinatilanteissa siitä, mikä on tuottosidonnaisen palkkion (i) vertailukohta, (ii) määräytymistapa ja (iii) kirjaamiskäytäntö.

Ylläoleva tarkastelu lähti muuten vain numeroista. Ehkä jopa suurempi merkitys on tuottosidonnaisen palkkion mahdollisella vaikutuksella salkunhoitajan toimiin. Jos on olemassa tuottosidonnainen palkkio, joka määräytyy kohtuullisen lyhyen – esimerkiksi muutaman kuukauden – tarkastelujakson perusteella, niin ei välttämättä ole kaukaa haettu ajatus siitä, että palkkio on omiaan lisäämään ainakin joidenkin salkunhoitajien riskinottohalukkuutta. Jos näin käy, lisääntynee myös volatiliteetti.

Pharos

Varainhoitorahastona Pharos pyrkii paitsi vertailuindeksinsä voittoon myös positiiviseen tuottoon. Tuottosidonnaisen palkkion periminen vain yhdistelmästä vertailuindeksin ylittäminen + positiivinen nominaalituotto vaikutus volatiliteettiin on laskennallisesti ottaen jonkin verran vähentävä.

Tärkeämpää on kuitenkin se – sekä tässä että muissakin yksittäistapauksissa – että palkkiorakenne heijastaa nimenomaan rahaston julkilausuttuja tavoitteita mahdollisimman hyvin. Silloin se omalta osaltaan ohjaa salkunhoitajaa täyttämään niitä odotuksia, joita rahaston sijoittajilla (=omistajilla) sijoitusvälineensä suhteen on. Jos tavoitteena on mahdollisimman pieni volatiliteetti, ovat muut sijoituspolitiikkaan liittyvät kysymykset yleensä ainakin yhtä tärkeitä kuin palkkionmääräytymisperusteetkin.

_ _ _ _ _

Ylläolevasta käynee ilmi, että tuottosidonnaisen palkkion vaikutus volatiliteettiin ei yleensä ole suuri. Sen lisäksi on hyvä huomata, että volatiliteetti –tunnusluvun merkitys ei myöskään ole pitkäjänteiselle sijoittajalla kovin suuri. Vielä tärkeämpää on ymmärtää, että – toisin kuin asiaa usein esitetään – volatiliteetti ei suinkaan suoraan kerro riskistä.

Volatiliteettiluku kertoo kyseisen sijoitusinstrumentin historiallisesti heilunnasta – ei muusta. Esimerkiksi monien lopetettujen hedgerahastojen volatiliteetti on ensin ollut erittäin pientä, mutta ”näkymätön” epäjatkuvuusriski tapahtuneen valossa suurta. (Tarkempi analyysi ko. asiasta esim. tästä. Lisää epäjatkuvuudesta myös Jarkko Niemen artikkelissa katsauksessamme 1/2008).

Tärkeintä on ymmärtää, että pitää ymmärtää: minkään yksittäisen historiallisen tunnusluvun avulla ei sijoituskohteiden riskiä voi kattavasti päätellä.

Ari Kaaro

Valuuttasuojaus USA-rahastossa?

2008-04-07T20:25:46+02:00

Suojataanko USA-indeksirahaston sijoituksia dollarin liikkeiltä? Eli toisin sanoen: jos dollarin arvo joskus taas vahvistuu, hyötyykö ko. rahasto siitä täysimääräisesti?

Seligson & Co:n passiiviset rahastot eivät käytä niin kutsuttua valuuttasuojausta.

Joissain aktiivisissa rahastoissamme salkunhoitajalla voi olla valuuttanäkemys, jonka pohjalta hän saattaa sijoittaa valuuttamarkkinoille. Käytännössä näin on tehnyt lähinnä vain Phoenix -rahasto.

Valuuttariski liittyy kaikkiin sijoituksiin, jotka eivät ole euromääräisiä. Toisaalta on hyvä huomata, että valuuttariski voi toimia toisinkin päin eli valuuttojen arvonmuutokset saattavat näkyä sijoittajalle myös positiivisina.

Turvallisuudentunnetta antavasta nimestä huolimatta valuuttasuojauskin on arvopaperikauppaa, jossa sekä ostaja että myyjä pyrkivät tekemään voittoa. Se voi siis sekä onnistua että epäonnistua. Kustannuksia syntyy kuitenkin aina.

Sijoittaminen eri valuutoissa noteerattuihin arvopapereihin on yksi hajautuksen ulottuvuus. Pitkäjänteisen sijoittajan kannalta on mielestämme järkevintä, että valuuttahajautus tulee ”ilmaiseksi” eri valuutoissa noteerattujen arvopapereiden kautta ilman että niihin kiinnitetään tarkkuudeltaan vähintäänkin epävarmojen tilannearvioiden mukaan vaihtelevia valuuttajohdannaisia.

Ari Kaaro

Tuotto-odotukset ylioptimistisia?

2008-03-03T18:11:44+02:00

Suuri sijoitusguru Warren Buffett väittää Talouselämän mukaan, että osakkeet eivät voi tuottaa 8-10% vuodessa, vaikka yleisesti niin uskotaan. Mikä on Seligson & Co:n mielipide? Pitäisikö sittenkin ryhtyä passiivisen sijoittamisen sijasta spekuloimaan aktiivisesti, jotta olisi edes jokin mahdollisuus saavuttaa hyvä sijoitustulos?

Varmaksi osakesijoitusten tulevia tuottoja ei tiedä kukaan, ei edes Warren Buffett.

Mitä todennäköisimmin hän on kuitenkin tapansa mukaan oikeassa, monestakin syystä. Elämme 1900-luvun tasoa matalamman inflaation maailmassa, joten osakemarkkinat tuottavat sen vuoksi nominaaliprosentteina aiempaa vähemmän, vaikka reaalituotto (eli osakkeiden riskipreemio) säilyisikin viime vuosisadan tasolla. Niin se tuskin tekee.

Osakemarkkinoiden tuotto seuraa koko lailla yritysten voittojen kehitystä. Yritysten voittojen kehitys taas koko lailla seuraa kansantalouksien kasvua eikä yritysten voittojen osuus bruttokansantuotteesta voi määrättömiin kasvaa samaan tahtiin kuin se on viime vuosina tehnyt.

Buffettin sanat on hyvä ottaa vakavasti myös siinä mielessä, että missään nimessä ei kannata laskea tulevaa toimeentuloaan sen varaan, että saisi osakemarkkinasijoituksista varmuudella jonkin tietyn jatkuvan tuoton. Erilaisten tuottoskenaarioiden huomioiminen on ilmaan muuta osa älykästä riskienhallintaa.

Itse asiassa juuri siinä olikin Buffettin esittämien ajatusten ydin: monien yritysten eläkesäätiöiden odotukset siitä mitä nykyinen sijoitussalkku tuottaa ovat hyvin optimistia etenkin kun ottaa huomioon, että yhtälön toisella puolella on hyvinkin varmaksi tiedossa olevia vastuita, joiden kattamiseen riittää vain erittäin hyvä tuotto-odotuksen jatkuva toteuma.

Osakemarkkinoiden tulevia tuottoja arvioivan kannattaa muistaa Herb Steinin lentävä lause: If something cannot go on forever, it will stop* sekä ajatuksella perehtyä Myron Gordonin klassikkoon ”The Investment, Financing, and Valuation of the Corporation” - vuodelta 1962 eli jo ajalta ennen allekirjoittanutta.

Sitten kysymyksen toiseen osaan. Olipa osakemarkkinoiden pitkän aikavälin toteutuva tuotto sitten mitä tahansa, niin varmimmin sen saa kun sijoittaa passsiivisesti ja alhaisin kustannuksin. Siitä on myös Buffett yhtä mieltä. Samassa Talouselämän referoimassa katsauksessaan hän nimittäin kirjoittaa olevan selvää että

1) sijoittajat ryhmänä saavat markkinoiden keskimääräisen tuoton

2) passiiviset sijoittajat saavat juuri passiivisuutensa ja siten pienten
kulujen ansiosta hyvin lähelle keskimääräisen tuoton

3) aktiivisten sijoittajien kokonaiskustannukset ovat paljon korkeammat,
joten he ryhmänä jäävät keskiarvotuotolle selvästi enemmän**

Toki jotkut aktiiviset sijoittajat saavat pitkälläkin aikavälillä passiivisia paremman tuoton, mutta miten voisi etukäteen tietää ketkä? Aiheesta enemmän muun muassa videoblogissamme otsikolla ”Aktiivinen vai passiivinen”.

Asiaan liittyy myös hyviä uutisia. Monet tutkimukset osoittavat, että sijoittajien saama tuotto on yleensä ollut huomattavasti alhaisempi kuin markkinoiden tuotto. Jos sijoittajat hoitavat nykyisiä salkkujaan aiempaa kustannustehokkaammin, voivat he siten "ottaa kiinni" hyvinkin kohtuullisen osan siitä tuotosta mitä markkinoiden mahdollisesti alhaisempana kokonaistuottona menettävät. Tässä ei sitä paitsi olla markkinoiden armoilla: siirtymisen kustannustehokkaampaan sijoittamiseen voi omalla päätöksellään valita!

Ari Kaaro

* Jos jokin ei voi jatkua ikuisesti, se loppuu aikanaan.

** Kannattaa ehdottomasti lukea Buffettin ajatukset hänen omasta tekstistään, esim. tästä.

Huom! Samasta aiheesta, tosin hieman eri näkökulmasta, myös PhoebusBlogissa.

Rahamarkkinarahasto AAA:n hinnanmuodostus

2008-02-05T14:49:08+02:00

Nyt on kovasti keskusteltu siitä, että lyhyen koron rahastoissakin voi olla arvopapereita, joiden hinnanmääritys on hankalaa. Onko teidän Rahamarkkinarahastossanne tällaisia?

Lyhyt vastaus: ei.

Rahamarkkinarahastomme sisältää tällä hetkellä ainoastaan suomalaisten, ruotsalaisten ja tanskalaisten (Sampo Pankki) pankkien sijoitustodistuksia ja määräaikaistalletuksia. Nämä arvostetaan jokaisena päivänä vallitsevaan korkotasoon ja arvostus pitää sisällään kaikki korkotason muutokset.

Ainakin toistaiseksi tämäntyyppisten arvopapereiden markkina - ja siten hinnanmuodostus - on toiminut hyvin. Myöskään näköpiirissämme ei ole mitään, mikä antaisi erityistä syytä huoleen asian suhteen. Käsittääksemme markkinoiden arvostusongelmat ovat liittyneet lähinnä joihinkin yrityspuolen vaihtuvakorkoisiin velkakirjoihin, joihin Rahamarkkinarahasto AAA ei sijoita.

Kannattaa lukea myös: Rahamarkkinarahasto AAA:n arvonlaskennasta

Julkaisemme useimpien rahastojemme kaikki arvopaperit lähes ajantasaisesti Rahastoluotain -internet-työkalulla. Rahamarkkinarahasto AAA:n sijoitukset löytyvät tästä.

Jani Holmberg & Samuli Seppävuori, salkunhoitajat