Sijoitusvaihtoehtojen määrä on nykyisin käsittämättömän suuri: osakkeita eri maista suoraan omalta tietokoneelta, satoja rahastoja eri markkinoille, indeksiosuuksia, indeksilainoja, hedgerahastoja...

Sijoittajalla on siten erittäin suuri houkutus keskittyä "lillukanvarsiin" todella paljon merkitsevien suurten päätösten asemesta.

Sijoitusten tuottojen syntymiseen vaikuttaa neljä tekijää:

• allokaatio (eli varallisuuden jako)

• kustannukset

• yksittäisten sijoituskohteiden valinta

• sijoitusten ajoitus

Näistä ehdottomasti tärkeimmät ovat allokaatio ja kustannukset. Näin ennen kaikkea siksi, että yksittäisten muita parempien sijoitusten identifioiminen on lähes mahdotonta, samoin ajoitus.

Allokaation merkitys tulee loistavasti esille Ibbotsonin ja Kaplanin vankan aseman saavuttaneessa tutkimuksessa "Does Asset Allocation Policy Explain 40%, 90%, or 100% of Performance".

Heidän tutkimustensa mukaan allokaatio selittää:

• n. 90% rahastojen tuottovaihteluista

• n. 40% tuottojen eroista

• lähes 100% varsinaisesta tuottotasosta
   

Olivatpa täsmälliset luvut mitkä tahansa, voidaan joka tapauksessa olla varmoja siitä, että jako osake- ja korkosijoitusten välillä on yksi sijoittajan ehdottomasti tärkeimmistä päätöksistä.

Allokaatiosuunnittelussa kannattaa ottaa huomioon ainakin seuraavat varallisuusluokat:

osakkeet (korkea riski)
  maantieteelliset alueet / valuutat
  toimialat
  isot yhtiöt / pienet yhtiöt

korkoinstrumentit
  lyhyet korot (lähes riskitön) / käteinen
  pitkät korot (maltillinen riski)

muu varallisuus
  kiinteistöt, maa, metsä
  osuudet listaamattomista yrityksistä
...

Nyrkkisääntö on: mitä suurempi osakepaino, sitä suurempi pitkän aikavälin tuotto-odotus ja riski. Korkopainon lisääminen tasaa riskejä, mutta vähentää kokonaistuotto-odotusta. Laskurimme auttavat hahmottamaan asiaa tarkemmin.

Oikea aikajänne ja riski   Allokaation merkitys                          

Ajoituksen merkitys   Kustannusten merkitys   Portfolioteoriaa

Takaisin

Lähetä tämä sivu kaverille linkkinä