Phoebus  keyboard_arrow_down

Vko 33/06: Kiertonopeus/h-hinnat/kriittisyys/johto

Phoebus   |     18.8.2006   

 

  1. Salkunhoitajalta: Kiertonopeus

Lisäsin menneellä viikolla salkkumme vuotuista kiertonopeutta noin 6%, käymällä kauppaa yli kahdella miljoonalla eurolla Handelsbankenin osakkeillamme. Lisäsin samalla, kaupankäyntikulujen muodossa, rahaston kuluastetta (TKA) yli 0,01%. Mistä ihmeestä on kyse?

Handelsbankenilla on kaksi osakesarjaa, joista A-sarjalla on yksi ääni ja B-osakkeilla kymmenesosa ääni yhtiökokouksessa. Muuten osakkeet ovat samanarvoisia, eli osinko on sama ja oikeus yhtiön varoihin on sama. A-osakkeita on 650 miljoonaa, B-osakkeita vain 20 miljoonaa, joten A-osakkeen likviditeetti on äärettömän paljon parempi.

Olen aikaisemmin ostanut meille B-osakkeita, koska olen saanut ne 2-3 kruunua halvemmalla kuin A-osakkeet, johtuen niiden huonommasta likviditeetistä. Phoebuksen pienestä koosta johtuen, likviditeetti ei ole meille tärkeä. Hinta on tärkeä.

Pankki on viime vuosina järjestelmällisesti ostanut takaisin B-osakkeitaan ja olen olettanut, että sarjat tullaan jossain vaiheessa lyömään yhteen. Jos näin olisi tapahtunut, olisimme siis voittanet ne 2-3 kruunua, jota saimme ostohetkellä ”alennusta” B-osakkeista, johtuen niiden huonommasta likviditeetistä.

Tällä viikolla B-osake on jostain syystä ollut kalliimpi kuin A-osake. Siihen ei löydy järkisyytä – mikään ei ole muuttunut, eikä kekenkään ole syytä maksaa preemiota huonommasta likviditeetistä. Mutta, kun markkinat tarjoavat tilaisuuden tienata ilmaista rahaa, se kannattaa hyödyntää. Myin siis kaikki 55.000 B-osakkeemme ja ostin tilalle yhtä monta A-osaketta.

Saimme välistä bruttona 15.000 euroa, josta meklari otti palkkioina 2.300 euroa (0,10%). Meille kaupasta jäi siis 12.700 euroa.

Kokonaishyötymme oli toki noin kaksinkertainen. Voitimmehan lisäksi alkuperäisen tavoitteeni mukaisen hintaeron (B-osakkeen alennuksen ostohetkellä). Tuo 12.700e oli vain lisäpreemioalkuperäisen suunnitelmani päälle – alunperin meidän piti vain tienata sillä, että sarjat joskus yhdistetään.

Lisähyöty vastaa Phoebuksen hallinnointipalkkiota noin 30 päivältä. Voisi siis sanoa, että hankin meille kaupalla ”ilmaisen kuukauden”. Alkuperäinen suunnitelma toteutui sekin, joka antoi meille toisen ilmaisen kuukauden. Kaupankäynti kannattaa harvoin mutta, jos se on osuudenomistajien edun mukaista, lisään empimättä salkun kiertonopeutta.

Mutta vain silloin.

  1. Salkunhoitajalta: Hankintahinnat

Tässä yhteydessä en voi olla palaamatta viime viikon kysymykseen nro 4, joka koski rahaston osakkeiden hankintahintoja.

Handelsbanken-kauppojeni takia hankintahintamme Handelsbankenin osakkeissa nousi tietenkin nykykurssitasolle. Mitä tämä meille kertoo? Mielestäni ei yhtään mitään.

Olennaista on ainoastaan, että tienasimme kaupalla rahaa ilman riskejä. Hankintahintojen tutkiminen on ajan haaskausta.

  1. Onko salkunhoitajamme alkanut menettää kriittisyyttään salkussa olevien yhtiöiden toimia kohtaan? Kevään aikana on ollut useita kommenttja tyyliin ”En periaatteessa pidä yritysostoista, mutta ehkä tässä tapauksessa…” ja ”Uusi toimitusjohtaja on aina riski, mutta…” tai ”En pidä ulkoa tulevista rekrytoinneista, mutta…”. Tällaisia kommentteja tulee mieleen ainakin Exelin, Tulikiven, Tietoenatorin ja Vaisalan osalta. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava että Suomisen osalta toimitusjohtajan vaihdos oli osaltaan kontribuoimassa osakkeen myymiseen, mutta oletko miettinyt että ehkä arvioit näiltä osin salkkuyhtiöitä löysemmin kriteerein kuin mahdollisia uusia yhtiöitä ja/tai annat yhtiöiden johdolle liikaa ”benefit of the doubt”?

Tämä on erittäin hyvä kysymys, johon minulla on kaksi toisiaan täydentävää vastausta:

  1. Mikään yhtiö ei ole täydellinen. Sijoittaminen on mielestäni aina trade-offien tekemistä yhtiöiden hyvien ja huonojen puolien välillä, enkä muista vielä 20 vuodessa nähneeni sellaista firmaa, jossa huonoja puolia ei ole. Enkä usko ikinä sellaista näkevänikään.

Minusta avoimuuden nimissä on katsauksissa syytä fokusoida vähintään yhtä paljon yhtiöidemme huonoihin puoliin kuin niiden vahvuuksiin. Ehkä jopa enemmän – salkunhoito on ennen kaikkea riskienhallintaa, joten riskejä on syytä pohtia erityisen tarkasti. Se ei suinkaan tarkoita, ettei näissä yhtiöissä olisi enemmän hyviä puolia kuin huonoja – enhän minä muuten niitä salkussa pitäisi.

  1. Olet silti ehkä oikeassa, tykästyn usein salkkuyhtiöihimme hieman liikaa ja olen huomannut, etten aina ehkä ole riittävän kriittinen. Se on mielestäni luontevaa ja koskee varmasti lähes kaikkia pitkäjänteisiä sijoittajia, mutta sitä on silti syytä pyrkiä välttämään. Itsekriittisyys on myös salkunhoidon peruskiviä.

Hyvänä puolena tässä on, että se vähentää salkun kiertonopeutta ja siten niitä palkkioita, joita maksamme osakevälittäjille.

Berkshire Hathawayn vähemmän tunnettu omistaja, Charlie Munger, on joskus sanonut: ”If Berkshirehas made a modest progress, a good deal of it is because Warren and I are very good at destroying our own best-loved ideas. Any year that you don’t destroy one of your best-loved ideas is probably a wasted year.”

Tässä on paljon järkeä. Se ei koske vain osakesijoittamista, vaan elämää yleensä. Se ei tietenkään tarkoita, että pitäisi olla tuuliviiri. Mutta objektiivinen ajattelu, uteliaisuus ja itsekriittisyys on tärkeää.

Minulla on siinä vielä opittavaa. Onneksenne olen siitä hyvin tietoinen.

  1. Miten arvioit yhtiöiden johtoa ylimmän johdon lisäksi? Perustuuko se keskijohdon tapaamisiin vai mihin? Toimitusjohtajaksi kai usein valikoituu pätevä kaveri, mutta miten varmistat, että laatu ulottuu koko organisaatioon?

Erittäin hyvä kysymys!

Jos voisin, tapaisin mielelläni joka yhtiöstä niin laajan joukon keskijohtoa kuin vain mahdollista. Joskus voin, usein en voi. Monet yhtiöt nimittäin haluavat keskittää sijoittajaviestinnän yhdelle tai parille henkilölle, joka minusta on aivan ymmärrettävää. Muuten on vaikea kontrolloida, mitä informaatiota yhtiöstä leviää ulkomaailmaan.

Yhtiöiden tuloskatsaustilaisuuksissa esiintyy siksi yleensä vain toimitusjohtaja, joskus myös rahoitusjohtaja. Pääomamarkkinapäivillä sen sijaan yleensä myös toimialajohtajat kertovat johtamistaan liiketoiminnoista. Stockmann on hyvä esimerkki yhtiöstä, jossa tämä erittäin informaatiivinen tapa on ulotettu myös osavuositilaisuuksiin, jota arvostan suuresti. Myös tehdasvierailut ovat hyvä tapa tavata yhtiön keskijohtoa.

Eniten asiasta kertoo ehkä kuitenkin yhtiön tapa valita toimitusjohtajalle seuraaja, sekä yhtiön strategian selkeys ja pysyvyys. Hyvin johdetussa yhtiössä ylimmän johdon ei tarvitse koko ajan etsiä taikahatustaan kaneja (sillä riskillä, että sieltä löytyykin pulu), vaan strategia on pysyvää. Tällöin vastuuta voi myös delegoida riittävästi. Ja vain yhtiöissä, joissa alaiset ovat tottuneet saamaan vastuuta, nämä voivat kasvaa seuraavan sukupolven kokonaisvastuun kantajiksi.

Keskijohdon arviointi on siis ennen kaikkea yhtiön kokonaisarviointia. Paradoksaalista kyllä, yhtiön laatu kertoo usein etukäteen enemmän keskijohdon kyvyistä kuin mitä tapaaminen myöhemmin vahvistaa.

.